Meidän sääpalvelumme aamuisin toimii sen varasssa, millaisia meteorologisia havaintoja satunnainen aamuyön ulkona asioillaan pistäytynyt pystyy kertomaan. Niin tänäkin aamuna, ja niinpä kuulimme,että sataa ainakin jotain, vettä, räntää tai lunta. Lämpimästä makuupusssista oli vain kömmittävä ulos ja alettava aamun välppäys otsalamppujen valossa. Aamiaisen syötyämme (valinnaisesti puuroa, omelettia, keitettyjä munia) kapuakaravaani oli valmiina odottamassa mahtikäskyä maestrolta: Valmiina!
Matkasimme hyväntuulisina ylämäkeen, aamu-usva maisemoi näkymät mystisiksi, kauniiksi. Kuljettuamme n.kolme varttia olimme saavuttaneet reitin toistaiseksi korkeimman kohdan, 3500m, ja kuin tilauksesta ylhäällä usvasta erottui rukouslippujen lisäksi majesteettisia, tummia sarvipäitä, jakkeja. Taisipa olla nakkejakin, mutta koska tämä nimitys on meille vielä kovin uusi, emmekä oikein nauramatta pysty niitä nakeiksi kutsumaan, niin ohitetaan ne kevyemmin. Komeita ne olivat, nakki vieköön!
 |
| 3500 metrin korkeudella olevat rukousliput |
Lakipisteen ohitettuamme matka jatkui solaan, missä kapea, kivinen polku vaati tarkkuutta. Sola kannatti nähdä ja kulkea, vaikkakin yksityiskohtiin ei voinut kiinnittää tarpeeksi huomiota, koska alas mennessä on aina oltava erityisen tarkka irtokivien kanssa. Mutta, sittenkin, mikä metsä siinä ympärillä! Huikeaa puustoa, taikametsää,missä saattoi piileskellä mitä mielikuvituksellisimpia jetinpoikia.
 |
| Usvapuut |
Tämä metsien puuston, aluskasvillisuuden ja muun runsaus tuottaa Aaaah! Ooooh!-huokauksia ihan spontaanisti. On toki muistettava, että kuljemme kaikki täällä jonkinlaisessa hedelmällisessä ihastuksen tilassa, huokailut kuuluvat taudin kuvaan. Eräs kapuaja ilmaisi sen sattuvasti: Olen itselleni ihan kateellinen, kun saan kulkea täällä!
Päivä on tarjonnut uskomattoman paljon. Ylhäältä vuorelta katsoessa näki yhdellä silmäyksellä niin paljon ja niin kaunista, että sitä on ihan pakko kutsua isoksi näkymäksi, paremmin on vaikea kuvata. Iltapäivällä uusi usva peitti osin näkymiä, mm. juuri silloin, kun toivoimme näkevämme Himalajan huiput, olihan reitin varrella oikein näkymälle nimitetty paikkakin, josta sitä olisi voinut ihailla.
Päivän pitkä mutta mukava marssi päättyi vihdoin kipakkaan kiipeämiseen, yöpymispaikkamme valot tuikkivat kutsuvasti korkean mäen päällä, että vielä kerran oli kerättävä voimanrippeet, toistettava mielessä auttavat matrat kipuamista helpottamaan ja noin kuudelta pimeän pilkkeessä me kaikki olimme päivän maalissa, Ringmossa. Me taidamme sittenkin olla lujasta puusta veistettyjä.
Elina-kapuaja, joka tässä samalla lähettää karhuemohalit tiettyyn osoitteeseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti