Loputkin luulot pois

Kapuajien toinen trekkipäivä alkoi odottavissa tunnelmissa 1700 m korkeudessa sijaitsevasta Kenjan kylästä, sillä tämän tiistain piti aikataulumme mukaan valjeta sinä kaikkien rankimpana vaelluspäivänä yli kahden kilometrin nousuineen. Taisi ensimmäinen päivä sen verran yhden jos toisenkin kapuajan pohkeissa kuitenkin tuntua, että aamupalaa ei kukaan tänä aamuna herännyt varmuuden vuoksi odottelemaan tuntia aikaisemmin.... ja jopa matkanjohtaja Kallemme alati toimiva puhematkaradio (lähettää muuten usein kiipeilyaiheista ohjelmaa) ei ihan alkuun löytänyt omalle taajuudelleen. Näin kapuajat etenivätkin kohti ensimmäistä nousua jännittävissä tunnelmissa. Auringon alkaessa lämmittää joukkomme matkaa, alkoi puhekin soljua taas entiseen malliin.

Matka sujui hyvissä fiiliksissä metri metriltä kohti 3200 metrissä sijaitsevaa lounaspaikkaamme. Matkalla oli aikaa ihmetellä urheita kantajia, joita tuli ja meni ohitsemme ylös ja alas painavine kantamuksineen. Kieltämättä näin sivusta seuraten osan kantajien varustus on täysin alkeellinen, sillä esimerkiksi maastokenkien virkaa toimittavat usein maastokuvioidut tennarit tai lähinnä suihkusandaaleja muistuttavat lipilapit. Silti paikalliset kantajat, jotka kantavat tavaroita kylien välillä, pyyhkäisevät hienoissa goretex-asuissaan sinnittelevien turistien ohi heittämällä selässään noin 120 kg lasti. Toinen ryhmä kantajia ovat sitten retkikuntien laukkuja leiristä tai majapaikasta toiseen rahtaavat kantajat. Kantajat ovat etniseltä taustaltaan pääsääntöisesti sherpoja ja sherpat taitavatkin olla Nepalin tunnetuin etninen ryhmä. Sherpat ovat alunperin tulleet Nepaliin Tiibetistä ja he ovat maailman korkeimmalla asuva kansa. Sherpat ovat niin ruumiinrakenteeltaan kuin luonteenlaadultaankin sitkeitä ja heidän elimistönsä toimii erinomaisesti korkealla vuoristossa ohuessa ilmanalassa. Lyhyen kokemukseni syvällä rintaäänellä voin todeta sherpojen olevan myös sydämellisen ystävällisiä ja iloluonteisia ihmisiä :) Kapuajat tulevat vielä näkemään reissullaan Namche Bazaarin, joka on sherpojen pääkaupunki ja joka sijaitsee Everestin alueella Himalajalla noin 3450 metriä merenpinnan yläpuolella.

Retkikuntakantajan kantamukset, paino noin 30 kg

Paikallinen kantaja; kantamuksen paino noin 120 kg

No iltapäivän kuluessa sitten alettiin taas kapuajien kuntoa ja asennetta testata raekuuron ropistessa niskaan ja maan muuttuessa valkoiseksi. Taivaltaminen hidastui merkittävästi ja pimeän ja liian liukkaan alamäen pelossa kapuajat saapuivat yöpymään 3200 metrin korkeuteen ns. hätämajoitukseen lodgeen ja täältä jatkamme sitten huomenna taas uudella innolla eteenpäin. Monella kapuajalla on edessään taas uusi kokemus yöpymisestä näissä korkeuksissa. Pidetään peukkuja, että luontoäiti muuttuu vähän hellemmäksi ryhmäämme kohtaan jatkossa, mutta ainakaan kapuajat eivät ole saaneet liian romanttista kuvaa vuorimatkailusta. Kuulimme muuten, että Luklan lennot eivät vielä tänäänkään ole toimineet.

Aasit liikkuvat kapeilla poluilla kantamuksineen ketterästi

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - hyvällä tsempillä eteenpäin kohti uusia ylämäkiä!

Salla-kapuaja

P.s Äiti-Tantsulle ja sylikummi-Mantsulle synttärionnittelut

P.p.s Edellisen henkilökohtaisen tervehdyksen lisäksi uskon koko muunkin

Kapua-ryhmän yhtyvän terveisiin Kalle-kapuajalle, jonka on aikataulujen mukaan pitänyt jo ehtiä takaisin kotiin parantelemaan surullisenkuuluisaa akillesjännettään.