Tänään matkaanlähtöämme siivitti lämmin tunnelma, kun majataloa pitävän perheen pojat saivat meiltä lähtiäisiksi jalkapallon ja pumpun. Pojat loistivat ylpeyttä ja onnea ja lodgen pitäjä lahjoitti vastavuoroisesti mukaamme kimpaleittain nakkijuustoa, jota sitten maistelimme taukopaikoilla. Päivästä tulikin mitä mainioin, kuten Sirpa-kapuaja minulle aamulla uumoilikin. Näimme jo aivan alkumetreillä lumihuippuja pilvien raosta ja pian vastaamme alkoi virrata aasikaravaaneja vai olivatkohan ne muuleja? Joka tapauksessa kymmenittäin näitä rauhallisia pieniä hevosia vaelsi ohitsemme kivikkoisilla ja liukkailla vuoristopoluilla. Sivumennen sanoen paikallinen polku tunnutaan rakentavan jotakuinkin niin, että laitetaan kiviä röykkiöön ja odotetaan, että eläimet paskovat raot täyteen tai ainakin siltä tänään liukastellessa ja lantakasoja väistellessä välillä tuntui.
Ohitimme aamupäivällä erittäin vanhan buddhastupan ja tulimme kuuluisan Everestin kävijän Babu Shiri sherpan kotipaikkaan, jossa pidimme tauon paikkallisessa lodgessa nautien hot lemonia, lämmitettyä sitruunamehua, johon retkikuntamme on ehtinyt viimepäivinä mieltyä. Nyt jo edesmennyt Babu Shiri pitää yhä nimissään useita Everestiin liittyviä ennätyksiä mm. pisimpään huipulla ilman lisähappea (21h) ja nopein nousu huipulle (16h 56min). Ja aika varmaa on, että tulevatkin ennätykset tulevat olemaan sherpojen hallussa, niin vertaistaan vailla he vuoristossa ovat.
Ohitsemme viiletti päivän aikana aasien/muulien lisäksi myös Everest Ultimate Run -kilpailijoita. Heissä ihastutti muutamia kapuajattaria korea takalisto, kun taas allekirjoittanut olisi voinut vaihtaa mielellään alamäissä joululauluja hoilaavat polvensa heidän kanssaan. Lounaalla saimme jälleen ihanaa tiibetiläistä leipää ja nuudeleita, joihin ripautettu chili sai kapuajien nenät auki. Iltapäivästä retkikunnan puheet kääntyivät jo välillä koti-ikäväänkin, tosin osittain koti-ikävä kohdistui hyvin spesifisti mm. omaan kylpyhuoneeseen, sänkyyn tai sohvaan. Ylitimme kolmen aikoihin aivan uskomattoman upean kosken riippusiltaa pitkin ja rutistimme sitten ylämäkeä tupsahtaaksemme hämmästykseksemme yöpaikallemme jo ennen neljää! Päivänvalosta ilahtuneina peseydyimme ja pyykkäsimme ja laitoimme muutenkin viimepäivinä kärsineitä kamojamme ojennukseen. Loistopäivä siis ja kuten kanssakapuajistani joku jo matkalla totesikin: mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi, jos emme olisi päätyneetkään suunnitelmaan b, vaan pyrähtäneet Luklaan lentäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti