Eläinten päivä ja vähän ihmistenkin

Matkapäivä numero 6 alkoi hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Hotellin omapäinen kukko oli päättänyt, että kapuajat oli syytä saada hereille reippaalla kiekaisulla. Huoneen numero 9 asukas käänsi kylkeä, kirosi luontokappaleen väristelemään Himalajan vuoristoon ja yritti jatkaa nukkumista. Mutta kukko oli kovin itsepintainen ja noin sadan kieunnan jälkeen kapuajalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ruveta valmistautumaan päivän ohjelmaan.

Aamiaisen jälkeen kapuaja-ryhmä nousi puhtaaksi puunattuun bussiin ja 6-7 tunnin matka kohti Chitwanin kansallispuistoa käynnistyi. Maisemat avautuivat toisenlaisina, uusina ja yllättävinäkin verrattuna yön pimeydessä koettuun. Värien ja asumusten kirjo oli silmiinpistävää ja mieleenpainuvaa. Määkivät vuohet, arvokkaasti astelevat lehmät, lapsia karttavat koirat, kotkottavat kanat ja uneliaat vesipuhvelit tallustelivat rauhassa pihoilla ja pelloilla. Kissat loistivat poissaolollaan lukuunottamatta muutamaa harvaa poikkeusta.

Bussin puksutettua kunnon tunturia vastaavan nousun rupesi kapuajilla pulssi kiihtymään ja posket punottamaan. Ylhäältä avautui uskomattoman upea näkymä Himalajan lumivaippaiseen vuoristoon. Tätä majesteetillista näkymää olimme tulleet näkemään ja kokemaan. Kokemusta alleviivasi alhaalla laaksossa korkealla liitävät kolme kotkaa. Muutaman päivän kuluessa olisimme jo vaelluksella kohti Mera Peakin 6,5 km:n korkeudella sijaitsevaa lumista vaellushuippua.

Ennen kansallispuistoon saapumista kävimme tutustumassa FPAN:n toimistoon Narayanghatissa ja saimme kuulla heidän arvokkaasta työstään seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen hyväksi. Upeaa työtä tekevät. 

Ja seuraavaksi saavuimme Chitwanin kansallispuistoon, jossa pääsimme aluksi kuulemaan omin korvin, kuinka salametsästäjien vastaista työtä tehdään menestyksellä. Vuoden 2007 jälkeen ei yhtään eläintä ollut tapettu salametsästäjien toimesta ja niin sarvikuonojen, tiikerien ja muidenkin uhanalaisten lajien kanta oli saatu kasvuun. 

Sarvikuono

 

Ja sitten seurasi päivän ja ehkäpä koko matkan kohokohta toistaiseksi, ainakin eläintarkkailun näkökulmasta. Kolme yksisarvista sarvikuonoa oli odottanut KAPUA-ryhmää ja kohtaaminen oli ikimuistoinen. Vielä ennen hotelliin majoittumista saimme tilaisuuden kuulla WWF:n monipuolisesta toiminnasta Chitwanin, joka muuten tarkoittaa Viidakon sydäntä, kansallispuiston alueella. Tiesittekö muuten, että maailmassa on vain 2500 tiikeriä, jotka elävät vapaana? 

Työtä riittää edelleen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ihmisen ja eläinten harmonian ylläpitämiseksi.

Kapuaja Kalle