AURINKOA, LUMIHUIPPUJA JA PALUU PILVEEN

Aamu ja lumihuiput

Heräsin aamulla Tanjan iloiseen huutoon käytävältä: ”ulkona on sininen taivas ja edessä näkyy lumihuippuja”. Huusin takaisin, että oletko tosissasi vai onko tuo vain julmaa pilaa? Onneksi Tanja ei ole julma ihminen ja ryntäsin ulos kamera kädessä tallentamaan tätä harvinaisen kaunista aamua. Lisäksi meidän retkikunnan henkilökohtaiset kokit olivat saapuneet Luklasta edellisenä iltana ja meille tarjoiltiin aamuteet huoneeseen. Myös aamiainen oli megamaalisen hyvää joten kapuajat olivat erittäin iloisella päällä kun lähdimme Jubhingista kohti Paiyan kylää auringon maalatessa lumihuippuja keltaiseksi.

Plan B eli Namchen kautta Island Peakile

Alkumatka mentiinkin aika hitaasti koska suht piilossa pysyneet kamerat räiskivät kuvia viimeinkin näkyvistä lumihuipuista. Porukka oli leppoisalla päällä ja nauru raikasi vaikka tiedossa olikin pelkkää ylämäkeä. Lisäksi keskustelut kumpuilivat jälleen erittäinkin paljon aiheesta toiseen. Jos eilen ikävöitiin kotisohvaa ja omaa suihkua niin tänään herkuteltiin mielikuvilla ruisleivästä, kanasalaatista, lohikeitosta ja ylipäätään proteiinista. Lisäksi erään kapuajan kuvaelma ruisleivän mausta lähenteli jo K-18 rajaa joten varatkaahan kotijoukot sitä leipää kaappiin kun tulemme takaisin Suomeen. Mutta onneksi meidän kokkien taikoma lounas sai ajatukset pois ruisleivästä. Tarjolla oli ranskalaisia, salaattia, lämpimiä voileipiä ja tonnikalaa. Kapuajajoukko nautti lounaan jälkeen harvinaista siestaa maaten auringossa. Aurinko lämmitti ja osa kapuajista näytti siltä kuin he olisivat Gran Kanarialla siemaillessaan teetä aurinkovarjon alla. Kunnes...

Lounashetki auringossa

Sieltähän ne pilvet taas tulivat. Mutta se ei menoa haitannut. Oli ilo huomata että kapuajajoukon keuhkokapasiteetti on kasvanut huomattavasti lähestymismarssin aikana. Maanantaina ei olisi tullut mieleenkään että pystyisimme laulamaan kuorossa suomipopin helmiä jyrkässä ylämäessä. Lisäksi opin että miljoonia vuosia sitten oli jokin huikee hässäkkä ja Himalajan vuoristo syntyi mannerlaattojen törinässä. Saanen huomattaa että tässä vaiheessa oltiin jo taas siirrytty ohuempaan ilmanalaan.!? :)

Erittäin jyrkän nousun jälkeen olimme taas lähellä kolmen kilometrin rajaa. Meille oli ilmoitettu että nousun jälkeen alkaa tasainen maasto ja majapaikkaan on noin puolentoista tunnin matka...niinpä niin...!? =) Rämmittyämme lähes kolme tuntia muulin jätöksissä ja kivikossa joukkomme saapui Paiyan kylään ja majapaikkaan. Vaikka väsy painoikin niin tanssi alkoi heti ja kokit toivat lämmintä juotavaa ja keksejä. Illalla pääsee vielä peseytymään ja vaihtamaan puhtaat alusvaatteet jotenka selvästi hyvä päivä taas tänäänkin! :)

Perillä majapaikassa sumun keskellä

Paljon terveisiä tutuille ja tuntemattomille sinne kotisuomeen, erityisesti Marakatille! ;) Ja käykää laittamassa meille tsemppiviestejä osoitteeseen retkikunta@kapua.fi!

SIPA-kapuaja

p.s. Meiltä kaikilta paljon terveisiä Anne the Mountanille! Toivottavasti porkkanat irtosivat maasta. Myö täällä jatketaan pättärälle kaahimista! :)

pps. Orto-Kallelle terveisiä, käveltiin tänään Karin solan läpi! =)