 |
| Buddhalaisluostarin tunnelmaa |
Aamu valkeni Tengbochessa aurinkoisena. Samalla kapuajat könysivät ulos teltoistaan hyvin nukutun yön jälkeen. Olimme jo edellisenä iltana saaneet kurkistaa kuuluisaan Tengbochen luostariin, mutta nyt suuntasimme seuraamaan munkkien messua puoli seitsemän aikaan aamulla. Munkkeja oli paikalla tällä kertaa vain kourallinen, mutta taianomaisen ja hengellisen paikan lumoissa söimme aamiaisen ja valmistauduimme päivän kävelyurakkaan.
 |
| Kapuajia kävelyllä. Taustalla Ama Bablamin huippu |
Marssimme päämääränä tänään tulisi olemaan Dingbochen kylä 4410 metrin korkeudessa. Pikkuhiljaa päivän edetessä metsäiset osuudet jäivät kokonaan pois ja maasto muuttui karummaksi, puuttomaksi maisemaksi. Pidimme teetauon Pangbochen kylässä edelleen aurinkoisessa säässä. Matkan aikana maisema alkoi olla todella sitä, mitä olimme tulleet hakemaan. Minne tahansa päänsä käänsi, oli vastassa lumihuippuisia vuoria.
Tässä uskomattoman kauniissa maisemassa ja suhteellisen helpolla polulla edetessään taisi joku muukin kapuaja itseni lisäksi tavoittaa kävelystä sen meditatiivisen ja ajatuksia selkeyttävän voiman. Kävellessäni en voinut muuta kuin olla samaa mieltä Julia Cameronin kanssa siitä, että kävely tutustuttaa meidät omiin ajatuksiimme askel kerrallaan. Ehkäpä on niin, että samalla kun kävelemme ulkomaailmaan, siirrymme samalla sisäiseen maailmaamme. Sanoisin, että tämä oli ehdottomasti tähänastisista kävelypäivistä paras!
 |
| Maisemia ennen Dingbochea |
Perille saavuimme kas kummaa arvioidun aikataulun mukaisesti hyvissä ajoin iltapäivästä. Meitä odotti kaksi ilosta asiaa. Ensiksikin, saapuessamme Dingbocheen, saimme Island Peakin erittäin lumisen huipun ja vuorenrinteen näkyviimme. Siellä se on meitä odottanut. Toiseksi päivän aikana kuulemamme huhut pitivät paikkansa. Majoituimme uutuuttaan kiiltelevään lodgeen telttakylän sijaan. Pöyhkeilyn määrää lisäsi meille tarjoiltu myöhäinen lounas tuoreen tyrnimarjamehun kera. Kyllä täällä kelpaa lepäillä tämän illan lisäksi myös huominen päivä ja totutella ohuempaan ilmanalaan.
Terveisin, Katja Kapuaja
Mahtavaa! Tullee ihan kylymät värreet ku ajattellee teitä siellä patikoimassa, ja omaa reissua puolitoista vuotta sitten samoilla poluilla. Miten hyvin ilmaistu, että kävely tutustuttaa meidät omiin ajatuksiimme askel kerrallaan. Tuo Tengbochen luostari on itelle jäänyt kans mieleen meditatiivisena voimana, istuin siellä muutamia tunteja itsekin ihan lumoutuneena. "Om mani padme hum". Onnea loppumatkalle ja huiputukselle! Sieltä on kiva tulla juosten alaspäin :) Halauksin, Kaneli xxx
VastaaPoista