Matka Everestin kainaloon

Päivä 18 alkoi aurinkoisissa ja rennoissa tunnelmissa. Vapaapäivä oli tehnyt tehtävänsä ja joukkomme oli valmis aloittamaan jälleen uuden vaelluspäivän. Aamun aurinko muuttui jo ensimmäisen tunnin aikana paahtavaksi ja vaatteet vähenivät lennossa matkan aikana. Letkassa tuoksui aurinkovoide ja veden hörppimisen ääni kuului keskustelujen yli. Vaelluspäivä on kuitenkin vaelluspäivä ja kapuajat suhtautuvat siihen jo yli viikon kokemuksella vakavasti. Olimme tottuneet keskikukkuloiden matkan aikana lisäämään arvioituun vaellusaikaan ainakin kaksi tuntia ja varaamaan taskuun otsalampun uhkaavaa pimeyttä vastaan. Tämä varaus oli varmasti alitajunnassa, vaikka päivästä luvattiin lyhyt ja helppo.

picknick lounas – näin meillä!

Nousua Namche Bazaarista Tengbocheen oli luvassa noin neljäsataa metriä. Pysähdyimme juomatauolle Tensing Norringin muiston kunniaksi rakennetulle Stuballe. Vaelluspäivän perinteinen teetauko vietettiin helteisellä terassilla ihaillen ympärillä kohoavia huippuja. Yleensä teetauon jälkeen on koittanut tiukka puristus kohti lounaspaikkaa, mutta tällä kertaa meillä oli edessä aikaisempiin alamäkiin verrattuna leppoisa taival kohti joen rantaa. Keittiön ihmepojat olivat juosseet keittiö selässään ohitsemme ja loihtineet runsaan lounaan helteiselle tasanteelle. Lounas ja lepo maistuivat hyvin ja totesimme että hygieniatasomme on jo lähes paikallista tasoa; lounaspaikkamme oli koristeltu kuivaneilla jakin jätöksillä.

Nousu kohti Tengbochea loppui ennen kuin alkoikaan... näinkö helppoa on vaeltaminen kohti huippuja niillä, jotka lentävät Katmandusta Luklaan? Olemme tottuneet pitämään yllä hyvää, mutta voimia säästävää vaellustahtia, joten nyt saavutimme huipun siinä vaiheessa kun olimme valmiita aloittamaan taistelun ylämäkeä vastaan. Olemme siis onnekkaita, kun alkuperäinen suunnitelmamme muuttui ja saimme kokea klassisen lähestymisen kaikkine ulottuvuuksineen: osaamme arvioida paikallisia wc:tä vastaavia hmmm... faciliteetteja, arvostaa aitoa ja alkuperäistä Nepalilaista kulttuuria, ruokaa, peseytymismahdollisuuksia ja omaa rauhaa, sekä olemme tietysti huippukunnossa huiputtamista varten.

Luostarin portti, josta marssimme aamulla sisälle

Näissä mietteissä saavuimme maailman korkeimmalla sijaitsevan luostarin pihalle. Innostuksen määrä oli valtaisa, kun tajusimme, että saamme viettää yön tässä upeassa ympäristössä, vuorten syleilyssä, kahvilan ja leipomon etupihalla. Vierailu buddhalaisessa luostarissa ennen päivällistä sitoi päivän mietteet hyvin yhteen. Epäilykset huipun saavuttamisesta sulavat sinnikkäimmiltäkin epäilijöiltä. Jatkamme huomenna matkaa yhdessä ja saavutamme sen huipun jo hyvinkin pian.

Terveisiä maailman kainalosta kaikille läheisille ja kotijoukoille, erityishalaus pikkuSamille!!

Tanja-Kapuaja