Joitakin tunteja sitten matkustajat ahtautuivat viimein SpiceJetin lennolle Delhistä Katmanduun. Lento oli vain puolisen tuntia myöhässä, mutta kauimpaa perjantaiaamuna lähteneet kapuajat, jotka olivat tehneet matkaa jo yli 37 tuntia -ja aikalailla kaikki muutkin- olivat jo hiukkasen väsyneitä.
Retkikunta oli odottanut Delhin kentällä jo reilut seitsemän tuntia vielä yhtä check-iniä, turvatarkastusta, boardausta ja lentoa. Turvatarkastus olikin tällä kertaa tiukempi kuin aiemmat; auotuksi ja puretuksi tulivat sekä kapuaja-Sipen että Marikan reput että kapuaja-Kallen ortoosi. Intia on myös leimojen luvattu maa; iloinen leimanlyönnin töminä kaikuu lentokentällä kaikkialta -passi leimataan tullessa ja mennessä; samoin maihinnousukortti ja käsimatkatavaroihin laitettavat tägit -puhumattakaan maahantulo- ja maastapoistumiskorteista.
Retkikunta pääsi siis kuitenkin onnellisesti -ensin paksun savusumun, sitten paksujen pilvien läpi- Katmanduun. Kunhan vielä tästä viisumijonosta ja leimantömistelystä selvitään, on KAPUA 2011 retkikunta virallisesti Nepalissa.
Kaikilla lienee juuri nyt päällimmäisenä mielessä nukkuminen vaaka-asennossa, mutta heti sen jälkeen seikkailu. Se on nimittäin alkanut.
Katmandun lentokentän viisumijonosta,
kapuaja -Marika
 |
| Väsyneet matkalaiset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti