torstai 24. marraskuuta 2011

Lepopäiva Dingbochessa, vuorten kainalossa


Aamiainen kello kahdeksan tuntui Kapuajien mielestä suorastaan pöyhkeilyltä, ainakin melkein. Oli todella ihana lojua lämpimässä makuupussissa hieman pitempään venytellen lihaksia, tietoisena vapaapäivästä ilman mitään pakollista tekemistä. Tänään ei tarvitse välpätä kamoja, yes!

Aamiaisen jälkeen porukka hajautui omiin puuhiinsa. Osa paineli kylille tutkimaan paikallista tankkaustarjontaa, jotkut tyytyivät vain nautiskelemaan aamuauringon lämmöstä lodgen pihalla lueskellen tai kutoen. Todellakin, kolmen Kapuajan käsiin ilmestyivät jostain laukkujen uumenista lankakerät puikkoineen ja sukkia ja huiputuspipoa alettiin neuloa hurjalla vimmalla. Taisipa allekirjoittanut löytää itselleen uuden terapiaharrastuksen ja kotona ainakin jollekulle kiltille pukki tuo lahjaksi Himalajalla kudotut sukat.

Himalayan Rescue Association 
Nepal infotaulu
Ei kuitenkaan päivääkään etteivätkö innokkaat Kapuajat keksisi jotain piristävää aktiviteettia. Viereisen jyrkähkön harjanteen takana olevassa Pherichen kylässä on vapaaehtoisten voimin toimiva klinikka, Himalayan Rescue Association Nepal. Sieltä saa hoitoa mm. vuoristotaudin yllättäessä, tarvittaessa helikopterikuljetuksen jatkohoitoon ja klinikka on mukana evakuointitoimissa. Toinen järjestön klinikoista sijaitsee Annapurnan alueella. Klinikka tarjoaa toki lääkärin palveluja myös paikallisille asukkaille erittäin kohtuullista korvausta vastaan. Toiminta perustuu pääosin lahjoituksiin. Kuulimme rentohenkisen ja hauskasti kuvitetun luennon vuoristotaudin oireista ja hoidosta. Asiat olivat kuitenkin pääosin jo tiedossamme, koska Kalle on pitänyt meidät hyvin tietoisena realiteeteista herättämättä turhaa pelkoa tai epävarmuutta. Edellisillan happisaturaatiomittauksissa kaikkien lukemat olivat kohdallaan, joten ei syytä huoleen.

Nyt tässä hämärtyvässä illassa lodgen jakinlantakaminan lämmössä istuessani katselen kanssakapuajia, jotka puuhastelevat kuka mitäkin odottaen kokkiryhmämme valmistamaa päivällistä. Tunnelma on rento ja odottava, koska kaikkien mielessä varmasti pyörii seuraavien päivien mukanaan tuomat seikkailut, oma ja samalla koko porukan selviytyminen haasteesta huipun saavuttamiseksi.
Tavoitteemme Island Peak komeudessaan 
kuvassa oikean puoleisena huippuna
Vielä päivitys päivällisen jälkeen...kokkiryhmämme yllätti meidät jälleen. Jälkiruuaksi pöytään kannettiin Island Peak Kapua-2011 suklaakakku Kapuajien ihastuneiden huokausten saattelemana. Namm ja Maiskis!
Ja sama kakkuna
Lämpimin terveisin Merja Kapuaja. Erikoisterkut kotijoukoille Lahteen, Ouluun ja Rolloon.

6 kommenttia:

  1. Kuinka mun ei ole ollenkaan vaikeeta kuvitella Sipe-kapuajaa Himalajalle tikkuamaan!?

    Tsemppiä viimeisiin rynnistyksiin!

    Anne the Mountain

    VastaaPoista
  2. Rollo kiittää ja kuittaa!:)
    Paljon tsemppiä ja energiaa koko kapuaja-tiimille ja erityisesti äitille!!

    VastaaPoista
  3. Kannattihan hakea ;)
    Apua olette antaneet ja kokemuksia kavunneet.

    Koko teamille, rauhallista askellusta loppumatkalle

    kymppiläinen

    VastaaPoista
  4. Heipsan Merja, mie oonkin himalajasukkia vailla. :))
    Kaikkea hyvää jokaiselle kapuajalle.
    Ama lähettää terveisiä ja voimia jokaiselle kapuajalle sateisesta mutta lämpimästä Lahdesta.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä nousuun, ottakaa rauhassa!

    VastaaPoista
  6. Vihdoinkin paasin parempien nettiyhteyksien aareen seuraamaan blogia! Ja kylla kannatti;ihania kuvia ja hauskat reissukuvaukset! Myos hyvin opettavainen (Sipaa lainaten): "Lisäksi opin että miljoonia vuosia sitten oli jokin huikee hässäkkä ja Himalajan vuoristo syntyi mannerlaattojen törinässä." Loistavaa!!! :D Oli pakko jattaa Intian polyt taakse ja tulla itsekin paikanpaalle toteamaan, etta on se todella ollut aika huikea hassakka ja torina kun jotain nain kaunista ja mahtavaa on syntynyt! :D Ei muuta kuin mahtavan upeaa reissua koko porukalle!

    Energiaa ja aurinkoa,
    Sipan kaveri Terhi

    VastaaPoista