Uuteen alkuun

Nyt kun olen viikon verran tallustellut Suomen maaperällä, huomaan usein miettiväni, miten yksi jos toinenkin asia olisi Malawissa. Monet asiat ovat meille yhteisiä: vakava sairastuminen on siellä varmasti yhtä suuri tragedia kuin meilläkin, ystävän tapaaminen on yhtä suuri ilo. Päivät täyttyvät työstä ja yhdessäolosta ja yö antaa levon.

Toimittaja Anne Heinonen kysyi minulta Lungwenassa, millaista elämää toivoisin malawilaisille. Vastasin, että en voi sitä määritellä; toivon heille sellaista elämää kuin he itse toivovat.
Meidän kuvamme tulevaisuuden Malawista voi olla idyllinen: Suomen tapaan maassa olisi kattavat terveyspalvelut ja kaikki saisivat ilmaisen koulutuksen, mutta muuten kaikki olisi kuin kiiltokuvassa: puhdas luonto ja maalaismaisema, ei liikenteen melua ja saasteita, ei lisääntyneen tavaran ja kulutuksen tuomaa jäteongelmaa, ei työuupumusta, kiusaamista tai kateuden tuomia valtataisteluita. Onko tällainen yhtälö yleensä mahdollinen? Suurin osa meistä länsimaalaisista, minä mukaan lukien, haluaa kuluttaa kaikkea sitä mitä meille on tarjolla: kertakäyttötavarat (ja tavaran paljous ylipäätään), vesikäymälä, vesijohtovesi, oman auto käyttö, lentomatkailu, rajoittamaton sähkön käyttö, kodinkoneet, tietotekniikka ja kaikki muu korkean elintason mukanaan tuoma. Suon tämän kaiken itselleni; miksi en siis myös malawilaisille ja muille kehittyvien maiden ihmisille. Voin korkeintaan toivoa että he olisivat meitä viisaampia ja materialismista ei koskaan tulisi yhtä hallitseva arvo heidän elämässään. Katse pitää kuitenkin kääntää omaan itseen ja siihen, miten itse säästän tai kulutan luonnonvaroja.

”Kun palaa loppuun, palaa alkuun” (Arno Kotro). Jokainen päivä on lahja ja uusi alku. Hyviä uusia alkuja teille kaikille lukijoille ja lämpimät kiitokset kaikille Kapua 2010-keräykseen lahjoittaneille!
Leena-Kapuaja