8.10.2010

Once in the lifetime! Valloitimme Sapitwa- huipun 3002 m Mulanjen vuoristossa. Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan. Tänään henkemme salpautui useita kertoja; fyysisestä ponnistuksesta, upeiden maisemien näkemisestä ja lopulta huipun valloittamisesta.

Eilinen ilta oli hieno kun menimme nukkumaan kuka minnekin: osa nukkui tuvassa, osa tähtitaivaan alla pihalla. Valoja oli paljon, Takka ja kynttilät valaisivat sisällä ja tähtitaivas, kantajien nuotio, ja vuorten rinteissä palavat tulipalot ulkona. Kapuajien otsalamput risteilivät kuin kiiltomadot pihapiirissä.

Olisiko tulevan päivän jännittävä vuoren valloitus, vaiko pieni vilu ja äänet häirinneet, kun useimmat sanoivat aamulla nukkuneensa huonosti. Minä heräsin Suvin ja Elinan keskeltä pihalla lintujen lauluun, sisältä kuuluvaan astioiden kalinaan noin puoli viiden aikaan. Viideltä oli täydellinen aamiainen täällä 2200 metrin korkeudessa!

Kuudelta lähdimme kapuamaan Sapitwan huippua kohti. Eilisen kahdeksan tunnin kapuamisen jälkeen meitä oli varoitettu siitä, että tämän päivän kapuminen on rankempaa. Kukaan meistä ei voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa; varsinaista rock and rollia se oli alusta loppuun.

Kari, Pertti ja Keijukainen lähtivät pikaista tahtia tutkimaan, onko reitti yleensäkään valkoihoisille tarkoitettu. Koska heitä ei kuulunut takaisin, hivuttauduimme vähitellen ylöspäin. Juhani oli juuri täksi päiväksi saanut vatsataudin, mutta kulki sinnikkäästi mukana.

Matkalla huipulle

Sää oli hyvä, sortsi ja teepaita keli, aurinko paistoi. Leena totesi, että ei ole huippukunnossa, kylläkin huiputuskunnossa. Kapusimme, rahjustimme, kiipeilimme ja konttasimme hitaasti eteenpäin, välillä nelinkontin. Oppaaat ja omat miehet välillä vetivät, välillä työnsivät eteenpäin kivisessä maastossa. Maasto oli louhikkoista ja välillä viistorinteistä. Lähes kokoajan se oli todella pelottavaa. Paikalliset oppaat olivat erittäin ystävällisiä, näyttivät kulku-uran ja auttoivat joka tilanteessa. Omaa kulku-uran valintaa ei ollut mahdollista tehdä. Menimme sananmukaisesti läpi harmaan kiven parikin kertaa. Verta, hikeä ja vähän kyyneleitäkin vuodatettiin.

Porukkahenki pysyi hyvänä; lauloimme, nauroimme ja kannustimme toisiamme. Lopulta olimme vuoren huipulla viiden tunnin vaeltamisen jälkeen n. klo 11.00. Se oli hieno hetki. Sitä hetkeä varten olemme lähettäneet lukuisia avustusanomuksia, soittaneet satoja puheluita, puhuneet Malawin äitien puolesta lukuisissa tilaisuuksissa. Sananmukaisesti olemme tehneet kaikkemme lahjoitussumman kartuttamisesksi.Tämä hetki täällä Mulanjen korkeimmalla huipulla oli matkamme täyttymys, vaikka matkamme aikana olemme kokeneet paljon sykähdyttäviä ja mieleenpainuvia hetkiä. Sen kunniaksi korkkasimme unkarilaisen kuohuviinipullon.

KAPUA 2010 Malawi ryhmä Mulanjen huipulla!

Paluumatka taittui samaa reittiä kolmessa tunnissa. Sää oli viilentynyt, pilvet roikkuivat yllämme. Ihmettelimme olimmeko todella mennet ylös niistä paikoista. Nyt piti tulla paikoin laskien liukumäkeä ja välillä kontata takaperin. Vaellushousumme ovat nyt kivipestyt, rystyset verillä ja pohkeet jumissa. Taitaapa muutamat varpaankynnet lähteä myös, mutta mitäs niistä. Kaikki on ollut sen arvoista.

Nyt olemme onnellisesti takaisin majapaikassamme. Kaikki Kapuajat kävivät huipulla ja kenellekään ei maaston vaaroista huolimatta tapahtunut mitään haavereita. Palatessamme majapaikkaan meitä odotti lounas. Kävimme pesulla läheisessä purossa ja rohkeimmat pulahtivat keskellä puroa olevaan hiidenkirnuun. Normaaliin vaellukseen verrattuna on ylellistä huolehtia vain itsestään. Tuvassa häärää pääoppaamme Mike ja paikalliset kokkipojat päivällisen valmistuspuuhissa. Istun vuoristomökin terassilla kirjoittamassa tätä matkapäiväkirjaa ja tuvasta kantautuu jälleen iloinen pulina. Kapuajat ovat väsyneitä, mutta onnellisia.

Aamulla lähdemme heti auringon noustua liikkelle. Aamiainen on neljältä. Edessä on vielä pitkä vaellus vuoriston juurelle ja pitkä automatka Lilongween.

Me Kapuajat olemme nyt osuutemme vuoden 2010 Kapua-hankkkeesta hoitaneet. Haastamme teidät matkakertomuksemme lukijat 10 eurolla tukemaan lahjoitusemme kohdetta Malawin äitiys-ja lisääntymisterveyden edistämistä.

Jokainen tärkeä asia tarvitsee jonkun, joka väsymättä kulkee ja lakkaamatta puhuu!

Kaarina Kapuaja