AAMULENKILLÄ

Hyvin nukutun yön jälkeen päätän lähteä heti aamulenkille-palata tuttuun rutiiniin! Heti päässä kilahtaa-rutiini! Miksi? Vilkaisen mittariin, nollassa on, mitähän sitä tarvii pukea? Ei ole kiva juosta, jos on liikaa päällä. Onneksi heti lenkin jälkeen pääsee virkistävään suihkuun. Olen jo ennen matkaani opetellut käyttämään säästeliäästi vettä, en anna suihkun koko aikaa valuttaa vettä vaan suljen sen saippuoinnin ja hiusten pesun aikana- nopea huuhtelu-lopuksi kylmällä vedellä! Näin siksi, että olen kuullut, että kaikesta maapallon vedestä 97% on suolaista vettä ja 2.5% käyttökelpoista vettä, 1/4 juomakelpoista vettä eli noin 0.7%. Vesi tulee vielä arvoon arvaamattomaan. Tätä kannattaa ajatella. Me näimme Malawissa samassa lammikossa lasten uivan, aikuisten pesevän pyykkiä ja lehmien kahlaavan!
Viime aikoina on vähän viluttanut. Joka päivä- eilistä lukuunottamatta on pitänyt nukkua pienet "päikkärit", väsymys on tuntunut joka jäsenessä totaalisena. Nyt tuntuu, että väsymys alkaa hellittää, siispä aamulenkille.
Juoksen tuttua soratietä, tien reunoja peittää harsomainen lumikerros. Ketään muita ei näy liikkeellä. Aamu alkaa sarastaa. Tien varren peltojen vilja on korjattu ja pellot käännetty odottamaan talvea ja uutta kevättä.
Ajattelen kahden viikon takaista aamukävelyämme auringonnousun jälkeen. Maissipeltoja erottava polku oli päätetty ojittaa. Kylän naiset olivat täydessä työn touhussa klo 6.00 aikaan kuokkimassa ojia. Miesten tarkistaessa paalutuksin ja johtonaruin, että ojat tulevat suoraan. Joillakin naisilla oli lapsi selässään liinalla kietaistuna. He suoristivat selkänsä ja iloisesti hymyillen huiskuttivat tervehdyksiä.
Malawissa lintujen iloinen soitto alkoi ennen päivän sarastusta, täällä on aivan hiljaista. Luonto on selvästi valmistautumassa talven tuloon. Ajaessani Helsingistä kotiin, näin valtavan muuttoparven: siinä oli useita auroja, varmaan satoja lintuja. Aurojen muoto vaihteli, aivankuin linnut olisivat esittäneet suurta näytöstä, hyvästejä jättäessään. Toissapäivänä myös kuusi joutsenta oli aloittanut muuttomatkan-mietin, tuleeko talvi nyt aikaisin, joutsenethan yleensä malttavat lähteä vasta, kun lammet alkaa jäätyä.
Juoksen loivaa vastamäkeä, joka johtaa 124 portaan kautta Kangasalan Kirkkoharjun lenkkipolulle. Tuntuu kuin portaita olisi nyt enemmän - pakko kävellä, puuskutan silti, kyllä niitä on edelleen 124. Nyt alkaa helpottava alamäki ja sitten jonkin matkaa tasaista. Syke tasaantuu. Polku joustaa jalkojen alla, tunnen olevani yhtä polun kanssa. On helppo juosta. Kuuset ja männyt polun vierellä ovat aivan hiiskumatta. Miten malawilainen juoksija mahtaisi kokea tämän? Pari lenkkeilijää tulee vastaan, sanomme hyvät huomenet. Täällä aamulenkkeileilijät tervehtivät, iltapäivällä se ei näytä kuuluvan tapoihin. Pitäisiköhän tapaa muuttaa!
Muistan yöllisen unen: "Istun reppu selässä jossain kaukana Mulanjen vuoristossa. Hiki valuu päältä, en tiedä minne minun pitäisi mennä, en pysty liikkumaan paikaltani!" Jäikö jotain minusta Malawiin? Mitä sain mukaani? Muistan tytön, joka juoksi vierelläni kylän läpi Malawi-järven rantaan. Olen unohtanut hänen nimensä, mutta hymyä ja katsetta ei voi unohtaa! Hän kertoi olevansa toisella luokalla, mutta mielestäni hän oli isompi ja voimakkaampi--hän suorastaan uhkui voimaa! Hänen kaltaisensa voi muuttaa maailmaa! Toivottavasti hän saa käydä koulua, toivottavasti hän pääsee osalliseksi Väestöliiton "sanomasta", toivottavasti hänen aikuistuttuaan elämä Malawissa on helpompaa!
Loppumatkan juoksen asfaltilla-on pakko lyhentää ja tihentää askelta, sopeuttaa jalka kovalle alustalle. Näinkö menee muussakin elämässä? Kun alusta kovenee, meidän on sopeuduttava siihen? Muuten menee rikki!
Kaarran kotipihaan. Naapuruston lapset eivät ole vielä tulleet pihaan leikkimään, onhan lauantaiaamu- nyt perheet nukkuvat pitkään. Mutta kun olen päivälenkillä vanhan mäyräkoirani Allun kanssa, niin pihan kuin muutkin vastaantulevat lapset usein pysäyttävät meidät ja kysyvät: Saako sitä silittää? Ihana koira! Mikä sen nimi on? Mistä te tulette? Minne te menette? Saako sitä taluttaa?
Lapset ovat välittömiä, iloisia, elämää pursuavia niin täällä koto-Suomessa kuin Malawissa. Miten me aikuiset pystyisimme olemaan olemaan yhteydessä omaan lapseemme sisimmässämme, että myös me pysyisimme avoimina, että silmämme loistaisivat vastaantuleville, että pysähtyisimme kuuntelemaan ja kenties silittämään lähimmäistämme. Miten voisimme omissa ympyröissämme lisätä yhteisöllisyyttä, ettei ketään kiusattaisi, syrjittäisi että voisimme olla tukemassa sitä, jolla on vaikeaa.
Luin " Hyvä terveys"- lehdestä, että meillä Suomessa äitiysneuvolatoiminnalla on uudet ongelmat: Suomessa joka vuosi syntyy 600 eri tavoin alkoholin vaurioittamaa lasta. Maassamme kasvaa siis noin 10 000 alle 16vuotiasta lasta, jotka ovat vaurioituneet sikiöaikana. Näillä lapsilla on 10% FAS-diagnoosi, joka tarkoittaa erilaisia keskushermosto-oireita, rakenteellisia muutoksia sydämessä ja luustossa, he syntyvät usein keskosina ja heidän päänsä on tavallista pienempi. Alkoholille altistuneista lapsista suurella osalla on vain osa oireista. Heillä voi olla pelkästään rakenteellisa poikkeamia, kuten sydänvika tai neurologisia ongelmia, kuten oppimisvaikeuksia. Vain 10 % suomalaisista naisista on täysraittiita. Naisten alkoholinkäyttö on muuttunut entistä humalahakuisemmaksi. Käsitys alkoholiannoksen suuruudesta on hämärtynyt, kun juodaan puolen litran tuopeista ja viiniä 24 cl annoksina. Tutkimusprofessori Ilona Autti-Rämön ohje on, että jos nainen tietää voivansa tulla raskaaksi, ei pidä juoda itseään humalaan ja kun raskaustesti näyttää positiivista, pitäisi lopettaa kokonaan. Voimmeko olla lähipiirimme tukijoita myös tässä asiassa? Mehän olemme ulkoistaneet kaikki ongelmat viranomaisten hoitoon! Me suojaudumme yksityisyyden suojamuurin taakse- meidän ei tarvitse välittää!
Mutta palatkaamme lasten maailmaan. "Suuressa kirjassa" sanotaan, että antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta! Me olemme muutoksen tiellä. Me ollaan etuoikeutettuja, kun pääsimme tälle matkalle, joka muuttaa meitä sisältä käsin.
Kiitos kaikille meidän kautta lahjoituksia tehneille ystäville ja yrityksille-muutos parempaan Malawissa jatkuu. Kiitos kanssamatkaajille-matka jatkuu!
Elvi