Noin vuosi sitten 130 tavallista suomalaista naista ja miestä jättivät hakemuksensa KAPUA 2010 -ryhmään. Mitkä olivat hakijoiden motiivit? Niitä testattiin haastattelussa Marraskuun lopulla. Joulukuun alussa saimme vastauksen; viisi miestä ja 12 naista oli valittu. Ilon ja tyytyväisyyden tunne valtasi ryhmään valitut. Useimmat meistä kertoivat läheisilleen KAPUAsta vasta haastatteluun lähtiessä, jotkut vasta valinnan jälkeen. Kapua 2010 -ryhmässä todettiinkin usein ” on helpompi saada anteeksi kuin lupa”. Ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen Tammikuun lopussa Väestöliitosta lähti tiedote kunkin Kapuajan kotipaikkakunnan sanomalehtiin. Viimeistään tässä vaiheessa läheiset ja perheenjäsenet ovat varauksettomasti tukeneet Kapuajia tässä hienossa hankkeessa.
Onko KAPUA naisten juttu?
Ilman miehiä ei olisi lapsia eikä äitejä. KAPUA sopii kaikenikäisille kehitysmaiden avustustyöstä kiinnostuneille, kohtalaisen hyväkuntoisille miehille sekä naisille. Ryhmämme miesten motivaatiosta kertoo se, että jotkut heistä olivat hakeneet KAPUA-ryhmään useita kertoja. Ennen matkaa toisilleen tuntemattomista, eri puolelta Suomea tulevista eri ikäisistä miehistä ja naisista muodostui hyvä ja toimiva KAPUA-ryhmä. Kaikki meloivat, pyöräilivät ja kapusivat huipulle ja kaikki ovat tehneet parhaansa avustusvarojen kartuttamiseksi.
Oppimisen vuosi
Kapuajien tavoitteet ja odotukset ovat olleet Kapua-sivuilla julkisesti nähtävänä. Lisäksi me olemme olleet lukuisasti esillä lehdistössä, radiossa ja TV:ssä, joissa myös motivaatiotamme on tentattu. Tutustuminen kehitysyhteistyöhön, halu auttaa ja seikkailunhalu on yhdistänyt Kapua 2010 -ryhmää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun avustuspyyntöjä esitimme eri tahoille; sukulaisille, ystäville, työkavereille ja kaikille mahdollisille yhteistyöverkostoille, jouduimme itse paneutumaan avustuskohteeseemme. Seikkailunhalu jäi toiseksi ja päällimmäiseksi nousi todella halu auttaa.
Varainkeruu opetti aika paljon ihmisistä ja ihmisyydestä (humanity). Jotkut ovat sitä mieltä, että ensin pitää laittaa asiat kuntoon Suomessa, kyllä Afrikassa autettavia riittää. Meneekö raha välikäsille? Onko meiltä, globaalisti katsottuna rikkailta suomalaisilta lähimmäisyys hukassa? Varakkuus ei välttämättä auttamishalua lisää. Monilla ihmisillä on kummallinen taipumus ulkoistaa asioita; hieno juttu, mutta eihän tämä minua mitenkään koske. "Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan" sanoo sananlasku. Jopa tutkimus on vahvistanut kansanviisautta: tyytyväinen ihminen on valmis myös jakamaan, vaikka vähästään.
Jokainen meistä Kapuajista on kokenut edellämainittuja tunnelmia. Siitä huolimatta ryhmämme tähänastinen keräystuotto, yli 73 000€ on tosi iso summa Malawissa. Väestöstä 50 % on alle 15-vuotiaita. Lapsia synttyy erittäin alkeellisissa olosuhteissa. Nuorimmat äidit ovat 14-15 -vuotiaita. Perheessä on keskimäärin kuusi lasta. Väestön odotettavissa oleva elinikä on 45 vuotta.
Avustusvaroja käytetään sairaalan ja terveysaseman ylläpitoon, neuvolatoimintaan ja turvalliseen synnyttämiseen. Lisääntymisterveyden haasteita ovat syntyvyyden vähentäminen ehkäisyn keinoin: ”vähemmän on enemmän”. Kun perheessä on vähemmän lapsia, pystyy perhe heistä paremmin huolehtimaan. HIV on hyvin yleistä ja paikallisia koulutetaan HIV:in vastaiseen työhön jne. Väestöliitto tulee myöhemmin julkaisemaan tarkat avustuskohteet.
Maslowin tarvehierarkian alimmalla tasolla on fysiologiset perustarpeet (ravinto, seksuaalisuus, hoivaamisen tarve) ja korkeimmalla tasolla itsensä toteuttamisen tarpeet (elämäntarkoituksen löytäminen, omaksi koettu tehtävä). Saavatko malawilaiset äidit ja lapset edes perustarpeensa tyydytettyä? Lapset pureskelivat raakaa mangoa tai sokeriruo’on vartta. Yhtään lihavaa lasta emme matkalla nähneet. Näimme hoikkia ja sopusuhtaisia nauravia lapsia, joilla useilla oli repaleiset vaatteet. Tytöt jäivät poikien varjoon.
AIDS- orpojen päiväkeskuksen lapset olivat totisia, mutta pihalla hekin rentoutuivat laulaessaan. Näimme nauravia ja laulavia naisia työn parissa esimerkiksi puiden keruussa metsästä ja naisia kantamassa 20- 30 litran vesisaavia päänsä päällä. Näimme myös paljon vakavia odottavia äitejä, jotka vielä imettivät nuorintaan. Näimme jopa äitejä ojankaivuussa, lapsi selän kantorinkassa tai ojan pohjalla.
Me Kapuajat olemme tarvehierarkian ylimmllä tasolla; voimme toteuttaa omaksi koettua tehtävää ja toivottavasti useimmat meistä ovat löytäneet lähimmäisen rakkaudesta ja kehitysaputyöstä myös syvyyttä pohtiessa elämän tarkoitusta.
Kapua on ollut sekä fyysinen että henkinen matka, joka jatkuu...
Kapua-matkallamme saimme kokea mieleenpainuavia tilanteita ja hetkiä. Koskaan aikaisemmin emme ole olleet niin suosittuja kuin pyöräillessämme hikisenä ja hiekkaisena Namalakan kylään, jossa jo kilometri ennen määränpäätä alkoi lapsia virrata savimajojen pihoilta saattokulkueeksi. Laulu ja nauru raikui satojen lasten suusta, kun pääsimme määränpäähän. Meitä oli odotettu. Meitä varten järjestetyssä kyläjuhlassa oli seitsemän kyläpäällikköä.
Liikuimme Malawissa väestön keskuudessa, meloimme ja snorklasimme paratiisimaisella Domwen saarella, teimme useita safareita autolla ja jalan Liwonden luonnonpuistossa ja lopulta kiipesimme Mulanje-vuoriston huipulle 3002 metriin. Kaikki nämä olivat hukaisevia kokemuksia.
Kapua 2010 varainkeräys jatkuu vuoden loppuun. Voit hoitaa esimerkiksi omat tai työpaikkasi Joulutervehdykset laittamalla joulukortteja varten varatun rahan Kapua tilille: 10 eurolla saadaan vapaaehtoiselle ehkäisyneuvojalle materiaalipaketti, 20 eurolla terveydenhoitajalle HIV- koulutus ja 30 eurolla kymmenelle äidille neuvolakäynti.
Kaksi viikkoa matkan jälkeen
Kaarina -kapuaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti