3.10.2010

2.-3.10 Domwen saari

Eilen saavuimme n. 5km melontaosuuden jälkeen Domwen saarelle, joka on osa Malawijärven luonnonpuistoa ja on myös Maailman perintökohde. Muutos maalaiskylien maisemista oli iso, mutta on hienoa nähdä Malawia myös muustakin näkökulmasta. Melominen oli joillekin meistä ihan uusi tuttavuus, mutta matka meni kommelluksitta. Pääasiassa ihailtiin upeita maisemia ja tunnetta että ollaan meren rannalla, vaikka järvellä ollaankin.

Saapuminen saarelle olikin sitten mykistävä. Jokainen meistä on ainakin nähnyt kuvia paratiisisaaresta, mutta tuskin kukaan osasi odottaa että sellaiselle matkaamme. Turkoosi vesi, lempeä tuuli, vajaan 30 asteen lämpö ja saaren huomattavasti maaseutua rikkaampi eläimistö saivat ansaitun ihailun. Ja jos jotain negatiivista hakemalla haetaan, 50-suojakertoimista aurinkorasvaa kuluu ja hiekka on polttavan kuumaa :)

Näyttävästi saarella esittäytyvät liskot, joista suurin oli rantakivellä lämmittelemässä nähty vajaan metrin mittainen kaveri. Eniten sympatiapisteitä saavat kuitenkin Sivettikissat, jotka eivät kuitenkaan ole varsinaisesti kissoja. Niitä hiippailee yön pimeydessä vähän joka puolella, ja puolen metrin korkuisina pitkähäntinä ovat aika vaikuttavia otuksia.

Paviaani omenavarkaissa

Parhaat näytökset on järjestänyt kuitenkin paviaani, joka kävi tyhjentämässä omenavatia ihan silmien edessä. Se oli kuitenkin vasta esimakua sen kasvavasta röyhkeydestä. Myöhemmin se nimittäin kävi kesken ruokailun nappaamassa pöydästä sämpylän ja huomattuaan sen hyväksi, haki se vielä toisen suoraan Krissen lautaselta monista vahdeista huolimatta. Annettakoon paviaanille kuitenkin anteeksi, sillä on nimittäin lähistöllä puoliso ja ainakin yksi pentu odottamassa. Lapset ensin!

Iltapäivän päätteeksi päätimme lähteä katsomaan auringonlaskua saaren huipulle, joka jälkikäteen kuultuna on n. 400m korkeudessa. Nousu oli koko matkan jyrkkä ja paikoin erittäin vaikeakulkuinen, joten pieni esimerkki Mt. Mulanjelle nousun vaativuudesta on saatu. Kapuaminen näissä lämpötiloissa jyrkkään ylämäkeen on todella hikistä puuhaa ihan jokaiselle, mutta tekee ihan hyvää saada töitä muillekin kuin vatsalihaksille, jotka ovatkin olleet välillä kovalla koetuksella ihan puhtaasti nauramisesta.

Sukellus

Yksi uusista harrastuksista monelle tällä saarella on snorklaus, joka onkin täällä äärettömän mielenkiintoista. Järvessä on paljon kotiakvaarioista tuttuja lajeja ja niitä pääseekin katselemaan kirjaimellisesti kosketusetäisyydeltä.

Itse siirsin makuupaikan teltasta taivasalle, vaikka mahdollisuutena sitten olikin herätä paviaani tai lisko kainalossa. Unentulo oli sitten pidempi prosessi. Osasyynä olivat paikalliset kalastajat, jotka vetivät läpi yön eräänlaista nuottaa puusta koverretuilla kanooteillaan, säestettynä lievästi sanottuna äänekkäällä yhteydenpidolla huutamalla. Suurempana syynä kuitenkin oli tähtitaivas. Vaikka suomessakin tähtitaivas on talvipimeällä kohtuullisen vaikuttava, on se täällä vielä vaikuttavampi. Jos jätetään kaikki korkealentoisin ajatusmaailma kertomatta, sai yö taas kerran miettimään sitä kuinka luonnosta vieraantuneita me länsimaalaiset suurelta osin olemme. Ei suomalaistenkaan tarvitse mennä kovin pitkää aikaa taaksepäin, kun eläminen luonnon kanssa sopusoinnussa ja luonnon ehdoilla oli elinehto ja täälläpäin maailmaa se onkin edelleen täysin luonnollinen asia. Ties kuinka monennen kerran joutuu kyseenalaistamaan omat länsimaalaiset kulutustottumuksensa, ja yleisestikin täysin kuluttamiseen perustuvan yhteiskunnan järkevyyden. Hyvin monessa suhteessa tuntuukin tämä lähempänä luontoa ja ihmistä oleva kulttuuri paljon järkevämmältä kuin omamme.

Kokonaisuutena tämä on paikka, mikä tulee varmasti säilymään jokaisen muistoissa hyvin ainutkertaisena ja äärimmäisen miellyttävänä kokemuksena.

Ensi yön samettitaivasta tähtineen odotellessa.

Zabwino Zonse,

-Hessu