”Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun hiuksesi punaisella, eput laulaa älä mene niet niet, jos menet niin sydämeni viet, na na naa” Dingon vanha biisi kaikui mielessäni, kun sunnuntai-iltana joukko Kapualaisia kiipesi muutaman kymmenen metrin korkeudessa olevalle näköalakivelle ikuistamaan auringonlaskua. Olo oli kuin Jukolan kuuluisilla veljeksillä korkealla paadella, jonne johtivat köynnöstikkaat. Upeat auringonlaskut jäivät mieleen sekä ihana tähtitaivas, jota ihailin telttakatokseni kuistilta myöhään yöhön.
 |
| Auringonlasku Domwella |
Illallisen jälkeen osa porukasta jäi vielä istuskelemaan päydän ääreen ja hetkessä keksittiin jo pelkästään tämän matkan valokuvista neljä erillistä projektia. Yhden Kapualaisen 11-vuotias tytär oli ilmoittanut, että hänestäkin tulee Kapuaja kunhan ikää on tarpeeksi. Illallisten keskustelujen perusteella tämänvuotinen Kapuaja ei ole vesimies eikä rapu, ei ole syntynyt helmi- tai marraskuussa, on joko neitsyt tai kaksonen, todennäköisesti sisarussarjansa kuopus ja hänellä on keskimäärin kaksi lasta... Lisäksi naisen tulee olla noin 170 cm pitkä ja … ja naisten iästähän ei saa sanoa mitään. Miespuolinen Kapuaja on naimisissa ja parin lapsen isä.
Tänä aamuna heräsin viiden jälkeen, kun bikiniasuisia naiskapuajia oli sankoin joukoin hakemassa varusteita ja menossa snorklaamaan. Upea kokemus monelle ensikertalaiselle, myös minulle. Saarella oli myös suihku, jossa oli ylös nostettu noin 20 litran vesiämpäri, josta riitti vettä ainakin viidelle hengelle. Mikäli Kalle Päätalo olisi päässyt kirjoittamaan saaren puuceestä, olisi siitä riittänyt juttua parinsadan sivun verran, minä tyydyn toteamaan vain sen, että olo oli kuninkaallinen.
Mikäli jollakin lukijalle on häämatkan kohde etsinnässä, voimme suositella saarta lämpimästi.
Aamiaisen jälkeen yksitoista Kapuajaa lähti melomaan kohti lähtösatamaa ja uusia seikkailuja toisten matkustaessa veneellä. Reippaassa vastatuulessa matka meni mukavasti ja melomisestakin saattaa tulla joillekin uusi harrastus. Auton lastauksen aikana kävimme suomalaisen naisen liikkeessä ostoksilla. Liinu-niminen Porvoolaislähtöinen nainen oli asunut Malawissa jo kuusi vuotta.
Satamasta matka jatkui kohti Liwonden kansallispuistoa. Pienen venematkan jälkeen majoituimme Mvuu Campin tiloihin joen rannalle. Bungalowimme pihalla villisika toivotti miesporukan tervetulleeksi. Ihanat tilavat huoneet tuntuivat telttamajoituksen jälkeen mukavalta vaihtelulta.
 |
| Norsu Liwonden luonnonpuistossa |
Lounaan ja päiväkahvin jälkeen lähdimme jeeppisafarille pitkin joen rantaa ja näimme jo vilauksen virtahevosta ja krokotiileistä. Näimme myös useita elefantteja, lähimmät noin kymmenen metrin päästä. Villisikoja, apinoita, antilooppeja ja muita viidakon eläimiä puistossa oli runsaasti. Auringonlaskun jälkeen ajelimme vielä tunnin ristiin rastiin apukuljettajan etsiessä pimeässä liikkuvia eläimiä punaisen valon avulla. Muutamia eläimiä näimme ja suorastaan törmäsimme samoihin elefantteihin kuin päivänvalossakin.
Matkamme kääntyi tänään yli puolen välin, mutta paljon on vielä kokematta. Mennyt viikko oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää ja mikä ei? Etsimmekö elintasoa vai elämänlaatua? Onko materia tärkeämpää kuin muut asiat ihmisen elämässä? Tuntuu, että tyytyminen vähempään voikin itse asiassa antaa paljon enemmän. Lopetankin toisen laulun sanoihin, jotka pyörivät pääsäsäni istuskellessani pitkiä aikoja järveä ihaillen. ”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, sen näyttää päivä huominen”.
Pertti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti