KAPUA on kaikkea

Palasimme Malawista viikko sitten. Jokin minussa on muuttunut. En osaa tarkalleen sanoa mikä, mutta sen tiedän, etten ole enää entiselläni. Tilani on hyvä, sillä tämä itsellenikin vielä tuntematon muutos ei pelota lainkaan. Siltä varalta, että kyseessä olisikin malarian tai bilhartsian ensioireet, pyydän läheisiäni hiukan tarkkailemaan minua. Kapua-perheen hyvästeleminen on nimittäin merkinnyt myös sitä, ettei kukaan ole ollut muistuttamassa malaria-lääkkeen ottamisesta.

Toinen tarkailtava ja epätoivottu muutos olisi myös tietynlainen ylpistyminen. Pääsinhän tänään ensimmäistä kertaa ikinä tv-studioon haastateltavaksi. Oli muuten jännittävä kokemus. Olimme Kapuan koordinaattori Suvin ja Väestöliiton Marinan kanssa kukonlaulun aikaan Huomenta Suomi-ohjelmassa. Herätys 04.50 olisi ollut huomattavasti helpompi auringon avustuksella, kuten Malawissa. Siellä kukko vielä ihan oikeasti kiekui.

Auringon rytmissä eläminen teki ajastamme Malawissa leppoisaa. Se toi elämäämme säännöllisen rytmin. Siihenhän perustuu osaltaan myös lasten turvallisuuden tunne ja hyvinvointi. Kelpaisi se aikuisellekin, sillä nyt vaihdettuani ajatuksia tuttavien ja tuntemattomien kanssa, olen selvästi huomannut monen kaipuun hiljentää omaa elämän tahtia.

Naapurinikin totesi, ettei elämän pitäisi olla töitä varten vaan aika lailla toisin päin. Meidän elämämme tuntuu olevan niin täynnä erilaisia tarpeita - ja suurin osa niistä vielä materialistisia, että kaikki aikamme menee niiden täyttämiseen. Sen sijaan, että pysähtyisimme ja arvostaisimme KAIKKEA sitä, mitä meillä on.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Krisse-Kapuaja kuittaa ja kiittää teitä kaikkia tällä elämän kokoisella matkalla mukana olleita. Jotta emme kokonaan menettäisi kosketusta, niin jatkossa yhteyttä voi pitää vaikka oman blogini kautta: http://krisseruuskanen.blogspot.com

KAPUA kanssamme, aina.