Puhelinpylvään henkinen elämä

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Saattaa olla. Hyvänä kakkosena tulee espoolainen loppusyksy ja toisinaan koko talvikausi sinne parjattuun huhtikuuhun asti. Vallitsevana olotilana on kolea ja pimeä maisema, märkänä kiiltävä tienpinta ja kura. Syksyinen sade ja puista putoavat lehdet tukkivat viemärit saaden ojat ja kaivot tulvimaan. Mainosvalot viitoittavat tietämme pimeyden halki houkutellen astumaan ostosparatiisiin jossa voimme parkita kaamoskestävyyttämme hankkimalla uusia turhuuksia kotona kasvavan tavarahelvetin tueksi. Kaiken tämän keskellä taistelemme elostamme kalenterin ja kellon kertoessa missä mennään ja miksi.

Ihmispolon pää on pieni suuri tila. Kapasiteettia riittäisi mittaamattomiin suorituksiin, mutta kykenemme käyttämään siitä ainoastaan mitättömän pientä osaa. Sitä vähäistä siivua käyttäessämme meidän pitäisi muistaa myös huoltaa voimavaraamme. Ympäristö suoltaa uutta kuraa pään täytteeksi ja vaarana on, että tuo turha kuona alkaa tukkia ajattelukanavaa, niinkuin lehdet pihakaivoa. Pään sisältöä pitää haravoida ja tuulettaa, huuhdella viemäri turhasta kuonasta, kääntää kompostia. Säännöllinen huolto auttaa jaksamaan ja tunnelin päässä näkyy muutakin valoa kuin marketin mainokset.

Kun ensin pidämme huolta itsestämme, meillä on mahdollisuus pitää huolta myös muista. Suomalaiseen ajatteluun kuuluu asenne " ei tässä nyt minusta niin väliä ole", joka kertonee jotain itsetunnostamme. Laitetaan sen verran narsismia peliin, että nostetaan itsemme jalustalle ja katsellaan tästä uudesta perspektiivistä ympärillemme. Järjestetään asiat oman pään sisällä kuntoon ja muistetaan säännöllinen siivous. Pidetään huolta vanhuksista, sillä he ovat aikoinaan huolehtineet meistä. Pidetään huolta lapsista, sillä he tulevat aikanaan huolehtimaan meistä. Autetaan miestä mäessä. Pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus. Hymy tai ystävällinen ele voi olla elämän mittainen lahja, suurempaa ja arvokkaampaa kuin mitä rahalla voi koskaan ostaa.

Ihminen, joka ei omista mitään, voi omistaa kaiken. Se omistaminen ei ole materiaa, se on mielentila.

lokakuussa 2010,
kari