maanantai 11. lokakuuta 2010

10.10.2010


Suloista ja haikeaa

Matkamme viimeistä päivää vietetään lentokentällä hikoillen ja valmistautuen lähes vuorokauden mittaiseen kotiinpaluuseen. Tunnelma lähdön hetkellä on haikea, mutta silti tuo tuttu iloinen nauru ja puheensorina jatkuu edelleen, niinkuin se on jatkunut jo kaksi viikkoa. Kotiin palaavien kapuajien määrä on vähentynyt yhdellä, kun Kaneli, tuo porukan naurugeneraattori jatkaa omille teilleen suoraan Lilongwesta. Jo yhden kapuajan poistuminen ryhmästä toi esiin luopumisen tuskan, eikä pieniltä tunteenpurkauksiltakaan vältytty.

Vähänkö meillä on tavaraa...
Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet kapuajille työntäyteistä aikaa. Tutustumiskäynnit avustuskohteisiin, safarit ja loppuhuipennuksena Mount Mulanjen valloitus ovat olleet paitsi matka uuteen maailmaan ja kulttuuriin, myös matka omaan itseen. Ryhmässä toimiminen nostaa esiin erilaiset arvot ja tavat toimia, eikä törmäyskurssiltakaan aina voi välttyä. Moni meistä on varmaankin joutunut joustamaan omista asenteistaan yhteisen hyvän eduksi. Nämä pienet, mutta tärkeät joustot ovat olleet sitä, mitä kapuajalta vaaditaan. Matkallamme nähdyt ja koetut asiat auttavat ymmärtämään kuinka hyvin asiat meillä todellisuudessa ovat. Toivottavasti nämä kokemukset säilyvät mielissämme myös palattuamme kotiin, ja seuraavan kerran kun ”minulle heti kaikki” - asenne pyrkii pintaan, niin voisimme hieman joustaa ja jäsentää asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Less could be More.

Matkustimme satoja kilometrejä halki Malawin maaseudun. Pyöräilimme ja kävelimme halki kylien. Juttelimme paikallisten ihmisten kanssa monesti vailla yhteistä kieltä ja ymmärtämättä sanaakaan siitä, mitä toinen haluaa sanoa. Mihin ikinä menimmekään, oli vastaanotto suorastaan ylitsepursuavan lämmin ja iloinen. Meille vilkutettiin ja laulettiin, meitä kummasteltiin ja meille naurettiin. Tapaamamme ihmiset elävät hyvin vaatimattomissa oloissa, mutta osoittivat meille sen, mitä vauraus voi olla: se voi olla lämpöä, välittämistä ja huolenpitoa. Se voi olla toisten huomioonottamista ja auttamista.

Kiitos teille, keitä matkallamme tapasimme. Kiitos myös sinulle Suvi, joka olet sinnikkyydelläsi kovalla työllä tehnyt tämän mahdolliseksi. Kiitos myös teille kapuajat, te olette mahtavia!

Patric ja Mike, kuski ja opas. Zikomo!
Kari

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa kotiin! Kiitos aivan upeasta matkakertomuksesta!

    VastaaPoista
  2. Juu, tervetuloa vaan kotiin ja ihmettelemään tätä materian määrää! Mihin tätä kaikkee tarvitaan? Mukava oli lukea tekstejänne arjen piristykseks.

    VastaaPoista