Kotiinpaluun jälkeen olen nyt ollut kaksi päivää töissä ja se Elinan mainitsema kalenterikiire on tempaissut jo liiankin voimakkaasti mukaansa. Kun ajanvarauksin asiakaspalvelutyötä tekevänä olen antanut uusia aikoja jo reilusti ensi vuoden puolelle, tuntuu pahalta, todella pahalta. Näinkö meillä täällä asiat ovat? Olenko itse jo ajautumassa samaan työstressiin kuin mitä oli ennen matkaa! Jotenkin on pettynyt olo, että mikään ei siinä suhteessa muuttunutkaan, sama tahti jatkuu edelleen. Haluanko paluuta enää entiseen!
Tunnen nyt, että kaikki kokemani on minua ihmisenä muuttanut. Toivon ja luulenkin, että olen suvaitsevaisempi, auttavaisempi, enemmän toisia huomioiva, ymmärtäväisempi. Matkakokemusten ja -tuntemusten välittäminen ystäville ja läheisille tuntuu tosi haastavalta, Heinin sanoin sanoja ei löydy. Toivonkin, että mahdollisimman monelle järjestyisi jollain tavoin tilaisuus kokea edes hivenen siitä mitä me koimme. Varmasti kaikki odotuksemme matkamme suhteen ylittyivät satakertaisesti. Tai tiesimmekö edes mitä olisimme odottaneet!
Kuten edellä olevasta varmasti voi lukea rivien välistäkin, niin mieli ja pää ovat edelleen kaikesta koetusta sekaisin eivätkä ajatukset ole mitenkään ojennuksessa. Huomenna ajelen mökille lähes kahdensadan kilometrin päähän, jospa viikonlopun aikana saisi "kaikki muumit laaksoon tai matot vintillä ainakin suoremmiksi"!
Rakkaat terveiset teille kaikille ihanille matkakumppaneille! On ihan tippisolo...
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti