Sanat loppuvat kesken. Reissua kokemattomalle on hankala valoittaa koko tunnelmaa ja tunneskaalaa mitä olemme käyneet läpi. Malawi-reissu on elämäni ehdottomasti paras ja antoisin matka – ohittaen heittämällä kymmenet, ellei sadat aiemmat ulkomaan matkani.
Parasta Malawissa oli se, ettei sitä olla pilattu vielä turismilla. Näimme autenttisesti paikallisten elämää, sitä kenenkään siloittelematta meille. Saimme kunnian tutustua paikallisiin ihmisiin, joita ei turistimassat olleet vielä kyynistäneet koviksi. Saimme kunnian päästä kurkistamaan ihmisiä todella lähelle, koska meidän avunantoamme ja kädenojennustamme kunnioitettiin. Pääsimme katsomaan synnytyssairaalan tiloja, vastasynnyttäneitä, muutaman tunnin ikäisiä vauvoja, naisia pyykillä, ruuanlaittopuuhissa ja kuokan varressa. Saimme turistimatkoista poiketen juhlavastaanoton ja ihan meitä varten valmistellun paikallisen kyläjuhlan. Pääsimme juttelemaan kyläpäälliköiden kanssa. Saimme väsyneinä vuorelta laskeutujina lainata paikallisen savimajaperheen reikävessaa ja levähtää heidän olkimatollaan, sekä jopa kutsun heidän, meille ihan tuntemattomien, lounaspöytään. Vastaavaa vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä on hankala löytää. Se jolla on vähän, antaa vähäisestäänkin toiselle.
Muistan matkan ajalta monta hetkeä, jolloin en vaan voinut olla hymyilemättä ja tuntematta itseäni onnelliseksi. Varsinkin lapset olivat kerrassaan valloittavia risaisissa vaatteissaan ja likaisissa varpaissaan. Mutta se ei heitä haitannut – he silti hymyilivät lakkaamatta, olivat iloisia, energisiä ja uteliaita – sekä valmiita oppimaan uusia asioita. Lasten tiedonjano oli valtava. Suomeakin he oppivat Reijon sulkeisissa tuosta vain, sekä Krissen numerokoulussa. Nämä lapset janoavat tietoa ja haluavat mennä kouluun.
Toinen mitä muistan hämmästelleeni on se, ettei AIDS näy. Vaikka HIV- ja AIDS-luvut ovat korkeat, ei sitä, eikä muitakaan tauteja näe missään. Liekkö pahasti sairaat vain majoissaan. Lisäksi turvallisuuden tunne oli käsin kosketeltavaa. Ei kertaakaan tullut tunne, että tarvitsisi pelätä fyysistä koskemattomuutta tai tavaroiden häviämistä. Ei ihmismassan keskellä, ei torikojujen keskellä, ei illan humussa.
Elämä tuntui olevan Malawissa onnellista. Lapset huolehtivat sisaruksistaan, heillä oli paljon tuttuja ihmisiä ympärillä, eikä nälänhätää näkynyt. Ei näkynyt luisevia riisitautisia lapsia, vaan iloisia terveennäköisiä lapsia, joille maailma hymyili. Kaikessa köyhyydessään Malawista tuli tunne, että ihmisillä on hyvä olla ja he ovat myönteisesti tulevaisuuteen katsovia ihmisiä. Tälle pohjalle on ollut ilo tarjota pientä lisähyvää terveydenhuoltoon ja äitiysterveyteen. Jospa meidän käynnillämme on oikeasti merkitystä, ja kauttamme lahjoitetut avustukset saavat turhia synnytyskuolemia vähennettyä, hygieniaa lisättyä, rokotteet ja lääkkeet yhä useampien saataville, sekä vastasynnyttäneiden äitien oloja parannettua. Olen iloinen voidessani olla hyvän ringissä mukana.
Sydämeni jäi Afrikan tähtitaivaan alle.
Heini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti