Kysymyksiä ja kymysyksiä

Nyt on ollut jo hieman aikaa sulatella nähtyä ja koettua ja usein olen joutunut vastaamaan kysymykseen että mikä oli hienoin asia matkalla. Tuo on kysymys mihin en ole löytänyt suoraa vastausta. Tai toki vastaus on, mutta koska se liittyy kokonaisuuteen eikä ole vähimmässäkään määrin konkreettinen, on asian selittäminen kohtuullisen hankalaa.

Koskettavimpia joka suhteessa olivat päivät maaseudulla tutustuen avustuskohteisiin. Se uskomaton lämpö ja suvaitsevaisuus jolla meidät otettiin vastaan, oli jotain sellaista mikä ei unohdu koskaan. Omat lapseni kommentoivat valokuvista ja videoista, että miten on mahdollista että teidät vieraat ihmiset otetaan vastaan iloiten ja hurraten? Tätä sitten pohdimmekin yhdessä ja lopputuloksena oli kommentti: ”Ei varmastikaan missään länsimaissa voi saada 16 tummaihoista samanlaista vastaanottoa kuin valkoiset tuolla!”
Miksi sitten on näin? Onko syynä se, ettei tuolla hankalien kulkuyhteyksien takana oikeasti paljoa länsimaalaisia näy? Onko syynä se, että me tuomme heille jotain toivoa sekä uskoa tulevaan? Kokevatko he että se avustustyö mitä ryhmämme on tehnyt, tuo heille itselleen lisää mahdollisuuksia ja kenties jotain parannusta olosuhteisiin? Vai ovatko lapset vaan siellä niin paljon avoimempia kuin meillä – vai ovatko lapset samanlaisia kaikkialla?
Minulla ei ole vastauksia vaan paljon kysymyksiä - ja kysymyksiä tuntuu tulevan vaan lisää.

Tankeroenglannilla käydyt keskustelut paikallisten nuorten kanssa pitkin matkaa valaisivat vähän maan ongelmakohtia. Peruskoulutus on ilmainen ja sen aika moni saa käydä läpi, mutta sen jälkeen alkavatkin sitten haasteet. Tytöillä alkaa monesti perheen perustaminen hyvin varhaisella iällä ja monilla ei yksinkertaisesti ole rahaa jatkaa opiskeluja peruskoulun jälkeen, sillä jatko-opiskelu ei ole enää opiskelijalle ilmaista.
Eräs nuori kertoi rajuista paineista mitkä aiheutuvat suvun suunnasta, koska hänen pitäisi jo elättää koko perheensä mutta kun töitä ei ole. Työmahdollisuuksien puutteesta kertoo myös yleissilmäys maaseudulla, työikäiset miehet ovat siellä hyvin harvinainen näky. Lähes kaikki ovat nimittäin Etelä-Afrikassa kaivoksilla töissä.
Tästä päästäänkin oivaa aasinsiltaa melko isoon ongelmaan, nimittäin työtä tekemällä eivät Afrikan köyhät vaurastu. Köyhyys on ylikansallisille suuryrityksille elinehto. Yritykset säästävät valtavasti rahaa kun saavat työvoimaa halvalla ja huonoilla ehdoilla. Ei ole kyse siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi tehdä töitä, vaan köyhän on usein suostuttava mihin työhön tahansa millä palkalla tahansa, sillä vaihtoehtona on vielä syvempi köyhyys.

Vuoriosuudella meillä oli mukana kantajia ja paluumatkalla käydyt keskustelut heidän kanssaan toivat hyvin esille myös sen, että halua ja tahtoa ei näiltä kavereilta kuitenkaan puutu. Iso osa heistä oli opiskelijoita ja he olivat tienaamassa opiskelurahoja tekemällä keikkaa kantajana. Kaikilla heillä on suuria unelmia liittyen omaan pärjäämiseen maailmassa jossa ei ole mitään itsestäänselvyyksiä, mutta samalla heillä on halua viedä omaa maata eteenpäin, eikä pelkästään keskittyä omaan suoriutumiseensa. Kaiken huippuna jo aiemminkin mainittu kädetön mies, joka paineli kuormansa kanssa ketterämmin kuin yksikään pikkurepun kanssa kulkeva suomalainen. Siinä sitä konkreettista asennekasvatusta ja kokonaisuudessaan paljon opittavaa meillekin.

Mutta mitä sitten?
Arkeen on joutunut palaamaan liiankin pian, on ollut pakko napata kiinni rytmistä mikä täällä odotti. Mutta kaikki ei ole ihan ennallaan, niin moni osa Malawilaisesta - ja varmaan yleisestikin Afrikkalaisesta - ajatusmaailmasta tuntuu vaan paljon järkevämmältä kuin omamme.
Mielessä polttelee hyvin vakaasti paluu takaisin, on halu jatkaa työtä yleisestikin kehitysmaitten hyväksi. Mutta miten, siinä taas yksi kysymys johon ei vielä täydellistä vastausta ole.

Tämä on ollut suuri matka hyvin monella tasolla – ja matka jatkuu.

Lopuksi Tuure Kilpeläisen sanoin:

Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä
Kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä

-Hessu