Tarkoitukseni oli alunpitäen kirjoittaa tämä blogimerkintä ihan eri aiheesta, mutta menneen viikonlopun sattumukset saivat toisiin ajatuksiin ja miettimään useammankin kerran vapaaehtoistoimintaa. Kuluvana vuotena olen toki monesti miettinyt - sattuneesta syystä - vapaaehtoistyötä, sen eri ilmenemismuotoja, vaikuttavuutta, mielekkyyttä ja sitä hyvää mikä toiminnasta lopputuotteena syntyy. Viikonlopun omakohtaiset kokemukset sekä auttajan että autettavan roolissa osoittivat kuitenkin konkreettisesti sen, kuinka eri tavoin vapaaehtoistyötä voikaan tehdä.
Ensimmäisen kerran vapaaehtoistoiminta oli mielessä heti perjantai-iltana, sillä ilta kului kapuajien tapaamisessa meidän yhteistä projektia fiilistellessä. Lauantaina taas pohdin sitä, kuinka arvokasta ja todella konkreettista vapaaehtoistyötä liittyykään Näkövammaisten Keskusliitto ry:n Opaskoirakoulun toimintaan. Ajatukseni siivitti tähän viikonloppuhoitoon luoksemme tullut 8-kuukautinen opaskoirakokelaspentu Ode, jonka touhujen seuraaminen kertakaikkiaan sulattaa sydämen. Kuinka tärkeää on, että on ihmisiä, jotka ottavat sijoitukseen opaskoiranpentuja, jotta näkövammaisilla olisi mahdollista saada arjen avuksi näitä upeita koiria. Minusta ei siihen olisi. Koiraihmisenä nimittäin kiintyisin koiraan aivan liikaa enkä mitenkään voisi luopua perheenjäseneksi kasvaneesta karvaturrista sitten kun opaskoiratestit on hyväksyttävästi suoritettu ja on palveluksen aika. Kuinka itsekäs olenkaan, sillä samaan aikaan ymmärrän erinomaisen hyvin kuinka tärkeää työtä nämä sijoituspentukodin tarjoavat ihmiset tekevätkään! Arvostan todella niitä perheitä, jotka kantavat oman kortensa kekoon näkövammaisten hyväksi tällä tavalla. Respect!
Lopuksi tämä kapuaja pääsi pohtimaan vapaaehtoistoimintaa jo reilusti sunnuntain puolelle venähtäneillä pikkutunneilla ajaessani viikonlopun vietosta maalta kaupunkiin. Sain omakohtaisesti kokea kuinka upeaa onkaan, että keskuudessamme on ihmisiä, jotka auttavat toisia vaikka keskellä yötä. Huristelin moottoritiellä ja kun matkaa oli jäljellä vielä noin 100 km kuului autostani kauhea pamaus. Jotain irtosi autostani, rojahti tielle ja jäi laahautumaan liikkuvan auton alle. Ei muuta kuin tienvarteen hätävilkut päällä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Jokin putkihan (sillä oli jokin hienompikin nimitys, jota ei voi muistaa) se siellä keskellä autoa näytti tietä vasten repsottavan. Ymmärsin, ettei autolla sellaisenaan enää voi ajaa, mutta ennen kuin olin ehtinyt alkaa huolehtia siitä, kuinka pääsisimme keskellä yötä tien poskesta kotiin, näin takanani keltaiset vilkkuvalot kun paikalle kaartoi Suomen Autoliiton vapaaehtoinen tiepalvelumies. Tämä asiantunteva vapaaehtoinen tutki tilanteen, veti päälleen haalarin ja alkoi korjata autoani pimeässä, tien penkalla, jotta pääsisin väliaikaiskorjauksen jälkeen jatkamaan matkaa. Ja ennen kuin tunti oli ehtinyt vanheta matkan katkeamisesta, olin jo taas matkalla kotia kohti. Tämä ystävällinen vapaaehtoinen ajoi vielä perässäni pitkän matkan varmistaakseen, että autoni varmasti toimi tällä pienellä väliaikaishuollolla. Jälkikäteen ymmärsin, että minulla oli matkassani roppakaupalla onnea. Auto pysyi haverin hetkellä hallinnassa eikä vaaratilannetta syntynyt kuten olisi voinut käydä vaikkapa hiekkatiellä putken pureutuessa maahan saaden auton ympäri. Ja kuin salamaniskusta, keskellä yötä sain pikaisesti ammattitaitoista apua. Ilman tätä jo kotimatkallaan ollutta tiepalveluvapaaehtoista olisin varmasti edelleen tienposkessa asiaa ihmettelemässä tai ainakin monta sataa euroa köyhempi yöllisten yllättävien matkakustannusten vuoksi! Hänet oli paikalle soittanut ohitseni ajanut kiitollinen toinen autoilija, jota sama vapaaehtoinen oli juuri hetkeä ennen auttanut.
Kuluva vuosihan on Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi 2011 täydentää YK:n järjestämiä tapahtumia, joilla juhlistetaan sitä, että YK:n kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan vuosi järjestettiin ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten. Meneillään olevan teemavuoden aikana tuodaan esille vapaaehtoistyön yhteiskunnallista merkitystä ja kannustetaan entistä useampia osallistumaan vapaaehtoistyöhön. Euroopan Komission mukaan nyt noin 20 % eurooppalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan monenlaisissa yhteisöissä kuten sairaaloissa, kouluissa, urheiluseuroissa ja avustus- ja hyväntekeväisyysjärjestöissä. Mittaamattoman arvokasta työtä!
Kiitollisena,
Salla-kapuaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti