Olen ollut vakavasti sairaana koko kesän. Oireina on ollut pakonomainen tarve pitkiin pyöräretkiin ja muuhun kuntoiluun. Sipa-kapuaja antoi taudille nimen Merakuume. On hyvä tietää, että samaa oireyhtymää on laajemmaltikin liikkeellä.
Marraskuista matkaa varten lähdin hankkimaan uusia kenkiä. Kaupasta löytyikin kapuajan jalkoisin sopivat vaelluskengät, joille annoin nimen Meeri. Meerit ovat seuraavat kuukaudet parhaat kaverini. Niiden kanssa kuljen ensin kotoisia teitä ja polkuja ja taidanpa pitää Meerit mukana leipoessani Kapua-limppuja. Hiomme yhteistyömme saumattomaksi, jotta pääsemme lopulta yhteiseen tavoitteeseemme, Mera Peakiin.
Meerien pohjiin tarttuu aluksi koto-Suomen maaperää. Marraskuussa niiden muistiin jää paloja Nepalin vuoristosta. Sinne jää muistijälkiä Thukdingista, Khari Tengistä, Thakorin alppiruusumetsiköstä, jotka tällä hetkellä ovat aavistuksenomaisia unelmia. Toivon, että Meerien kanssa teemme turvallisesti matkan ja nämä unelmat muuttuvat mieleenpainuviksi muistoiksi.
Matkan jälkeen Meerit saavat kunniapaikan eteiseni vitriinikaapissa. Siinä ne muistuttavat minua ja läheisiäni matkasta, seikkailusta ja matkan tarkoituksesta -kapuamisella auttamisesta.
Ei muuta kuin Merakuumetta hoitelemaan, siihen auttaa metsälenkki Meerien kanssa!
Sipe-kapuaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti