perjantai 1. heinäkuuta 2011

HELTEINEN KESÄPÄIVÄ

Ihanat helteiset kesäpäivät vaativat ihanasti veronsa. Ajatus harhailee ja katse hakeutuu tuijottamaan kaunista järvenselkää ja siniselle taivaalle eksyneitä yksinäisiä pilvenhattaroita.
Blogin aihetta oli vaikea keksiä, vaikka Nepalin matkaan liittyvät asiat, lähinnä varainkeruu ja treenipaineet, pyörivätkin mielessä.
Olen lukenut tällä viikolla pari Nepalista kertovaa kirjaa ja oppinut niistä paljon maan kultturista, ihmisistä ja arkisesta elämän kulusta.
Halusin lainata lukemastani kirjasta muutamia Nepalista ja nepalilaisista kertovia pätkiä, vaikka ne jutusta poimittuina ovatkin vähän irrallisia.



NEPAL, ULJAS VUORISTOMAA (Heimo Ujala/ Kustantaja Taito-Kale 2009).


Luonto ja vuoristo
"Tuhansia vuosia ovat nepalilaiset asuneet vuorilla. Maassa on ollut noin 70 erilaista kuningaskuntaa ja joka kuningaskunnalla on ollut oma kulttuurinsa ja omat tapansa.
Vieläkin nepalilaiset kuuluvat kasteihin, vaikka kastijako on maassa nykyisin kielletty.
Nyt Nepalissa on vain yksi virallinen hallitus. Kastittomat asuvat kaikkein korkeimmalla.
Siellä maanviljely onnistuu kaikkein huonoimmin".


"Maan ja taivaan rajattomuus puhuu Jumalan suuruudesta. Suuruutta ei voi olla ihmettelemättä Nepalin mahtavassa vuoristossa. Kaikki, mitä maailmankaikkeudessa on, on lähtöisin Jumalasta. Nepalissa saimme tutkia Jumalan luomaa maailmaa ja ottaa selvää sen ihmeellisyyksistä. Sen rauha ja monimuotoisuus vaikuttaa sen kansalaisiin rauhoittavasti ja sen huomaa Nepalissa kävijä nopeasti".


"Nepalissa maisemat ovat lumoavan kauniita väreineen, vuorineen, jokineen ja laaksoineen.
Mount Everest on Himalajan vuoriston korkein kohta; se on kuin syvyyden peili, joka heijastaa valon tai sammuttaa sen".


Ihmiset
"Ihmisillä on itseluottamusta. Kun aloitat ottamaan yhdestä valokuvaa ja aikailet kuvaamisen kanssa, on kuvattava jo jäänyt toisen taakse. Kaikki lähellä olijat haluavat myös tulla samaan kuvaan. Lapset eivät täällä ahnehtineet. Jos joku sai kaksi karkkia, heti he antoivat toisen kaverilleen".


"Nepalissa 91% väestöstä elää maataloudesta. Vain 40% miehistä osaa lukea ja naisista ainoastaan 20%. Keski-ikä on noin 53 vuotta.
Nepal on aina ollut itsenäinen maa, eivätkä miehittäjät ole tuoneet huonoja tapojaan kansan elämää pilaamaan. Ehkäpä noista vuosituhantisista omiin voimiin luottamisen perinteistä johtuukin, että nepalilaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin lämpimästi ja avoimesti".


"Vuoristokylissä ei länsimaisesta ajanlaskusta tiedetä mitään. Heille vuosi 2009 oli heidän ajanlaskunsa mukaan 2063".


"Naiset itkevät, kun perheeseen syntyy tyttölapsi. Tytöllä ei ole merkitystä. Jos tyttö saa jäädä henkiin, niin hänet opetetaan kotona työntekoon ja laitetaan mahdollisimman pian naimisiin, joskus jopa alle kymmenvuotiaanakin".


"Meille suomalaisille tekee pahaa kuulla synnytykseen liittyvistä tavoista ja perinteistä.
Lapset syntyvät useasti navetassa. Sinne synnyttänyt äiti jätetään vastasyntyneen vauvan kanssa 20 päivän ajaksi, pimeään, hajuun ja epäpuhtaaseen ympäristöön".


"Nainen esittelee mielellään koko perheen kalleuksia. Ne puetaan ylle ja niistä ollaan ylpeitä.
Vauvan kehto on naiselle tärkeä. Naisten asema on hyvin vaikea. He tekevät raskasta työtäja huolehtivat esimerkiksi riiseistä tuulettamalla akanat pois. Sen jälkeen he kantavat riisisäkit selässään perheelle syötäväksi. Ruuanlaitto on myös naisten työ. Kun saa laittaa ruokaa ulkona, ei tarvitse olla sisällä savussa".


"Jos naisen asema ei ole hyvä, niin eivät miehetkään pääse helpolla. Vaikea maasto, kehnot viljelyolosuhteet, suurperheet ja pitkät matkat vaikeasti kuljettavassa maastossa syövät miestä hyvin paljon. Ei ole mikään poikkeus, että mies kuolee 50-vuoden iässä. Työpäivät ovat ympäripyöreitä ja loma-aikoja ei tunneta".

"Poikaa tarvitaan ennenkaikkea polttohautaukseen liittyvien rituaalien vuoksi. Vainajan henki siirtyy poikaan ja hänen on pukeuduttava valkoisiin vaatteisiin vuodeksi, eikä häntä saa kukaan liikuttaa 14 vuorokauteen. Kuoleman jälkeen samana päivänä poika polttaa roviolla vainajan eikä siihen tapahtumaan saa naiset osallistua: naisilla on heikko sielu".


"Nepalilaisten elämä on täysin erilaista kuin meillä Suomessa. Maassa ei ole turhanpäiväistä kiirettä, joten stressi tuntuu olevan kaukana heistä".

Elinkeino
"Vuorien rinteillä silmän kantamattomiin näemme riisipeltoja, joita on muokattu eri sukupolvien jopa vuosisatojen aikana. Myös myllyt ja puintivälineet ovat usein jopa satoja vuosia vanhoja ja epäkäytännöllisiä. Maatkin muokataan härkien vetämillä alkeellisilla auroilla.
Puhvelit ovat Nepalin pyhiä eläimiä. Härkiä käytetään riisisadon puintityössäkin.
Vuoristoon sopivat hevoset kuljettavat raskaita taakkoja kylien ihmisille. Köyhimmät kantavat taakkansa itse. Hevoset ovat pieniä ja ensimmäistä hevosta kutsutaan kellokkaaksi ja se toimii johtajahevosena".

"Maapalstoilla kasvatetaan tomaattia, maissia, maapähkinöitä, perunaa, kaalia ja papuja.
Yhteisellä alueella kasvatetaan guavaa, appelsiineja, banaaneja, sokeriruokoa, mangoa ja tietysti pääruokana syötävää riisiä".

Asunnot
"Kylien asunnoissa on ongelmana se, että ne ovat sisäänlämpiäviä. Tulisijoista puuttuu savupiippu. Ne ovat kuin suomalaisia savusaunoja.Ruokaa tehdessä savu tulee ikknoista ja ovista, samoin kun taloja lämmitetään. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia perheille. Erityisesti naiset ja lapset altistuvat jatkuvalle savulle. Savu aiheuttaa monia sairauksia ja savun hiukkaspäästöt jopa sydänsairauksia. Tavoitteena on saada asunnot savuttomiksi.
Siihen on vielä pitkä matka, että silitysrauta saadaan savuttomaksi. Nyt ne lämpiävät oljilla ja oksilla".

Ruoka
"Nepalin vuoristokylissä tulee toimeen alle kymmenellä eurolla viikon. Saimme kylissä kulkiessamme sikäläistä ruokaa talpottia; tummasta riisistä haudutettua puuroa, höysteenä vihannessekoitusta. Ruoka syödään paljain käsin, mutta vain oikealla kädellä. Vasemmalla kädella pyyhitään pyllyä. Riisi jauhetaan käsikivillä jauhoksi, josta leivotaan sikäläistä leipää.
Nepalin vuoristokylien asumuksissa ruoka valmistetaan avotulella keittiön lattialla ja savu tulee ovesta ja ikkuna aukoista ulos".

Nepalilainen tee
Yksi mitta vettä. Yksi mitta maitoa. Hyppysellinen teetä (heiniä, lehtiä).
Kanelia, kardemummaa, aniksensiemeniä, neilikkaa, mustapippuria, inkivääriä ja rutkasti sokeria. Nämä kaikki kiehautetaan, kaadetaan siivilän läpi ja nautitaan kuumana.
Tee virkistää väsymyksen partaalla olevia matkalaisia.



Kirjoitti Merja 1.7.2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti