Samsara

Edellinen kirjoittaja, Salla, tyhjensi ansiokkaasti ja perinpohjin Kapua-pajatson aivan takaressua myöten tarkastelemalla yhteisen projektimme vaikutuksia siellä ja täällä eri lähestymiskulmista. Ei siihen ole minulla enää lisättävää muttei pois otettavaakaan. Olemme kukin erikseen ja yhdessä pyrkineet ja päässeet jakamaan kokemuksen, joka ei lähde meistä kulumallakaan, onneksi. Monet ovat jo ehtineet kirjoittaa kotoisuudesta, puhtaudesta ja levosta, kotiutumisen mukanaan tuomista ylellisyyksistä mutta myös kaipuusta takaisin vuorille. Ei siihenkään uutta lisättävää, jaan sen kaiken kanssanne samoin sanakääntein.

Paluun jälkeen mieleen on pulpahdellut paljon tuokio- ja tilannekuvia. Miten loppujen lopuksi kävi sen pienen tytön, jota kyläläiset etsivät lamppuineen yön pimeydessä? Se painaa mieltä edelleen samoin kuin ne muutamat vähän kasaan lysähtäneet talot maanjäristyksen jäljiltä. Mielessä myös kaikki ne pienet paitaressut, joilla oli usein orastava toukka kurkkimassa nenäaukoista, sadonkorjuuseen liittyvät touhut, värikkäät sarit naisten yllä, kailottavat kyläkukot, peevelin kauniitakin olivat! Paluun jälkeen kuvasin matkaa "Tuntuu kuin Nepal olisi rysähtänyt syliini." Totta oli. Nyt se on onneksi alkanut vähitellen jäsentyä, kun on ehtinyt katsella sitä etäisyyden päästä.


Nepalissa uskonto on ihmisten arjessa kaikkialla läsnä, lieputtavina rukouslippuina, hämmästyttävän suurien rukouskivien teksteinä, lukuisina erilaisina palvontapaikkoina, temppeleinä. Ehkä näistäkin syistä johtuen sikäläisestä kirjakaupasta seuloitua mukaan kotimatkalle mm. Kumari-jumalattaren elämänkerta, Shivan seitsemän salaisuutta ja Buddhan orvot. Nimet puhuvat sen puolesta, että nepalilaisten elämän tämä puoli näyttäytyi ainakin tälle maallikkokapuajalle kiinnostavana uskontojen kudelmana, josta on seikkaperäisemmin otettava selvää. On jo selvinnyt, että buddhalaisen arkipäivän psykologian mukaan mielen kotiin tuominen tarkoittaa sen kokoamista ja rauhoittamista. Monesti ihminen hakeutuu eri puolille maailmaa, mutta ei koskaan ole kotonaan omassa itsessään. Oleskelu luonnonkauniilla paikalla mielellään auringonnousun tai -laskun aikaan (ne vuoret, ne vuoret!) voi auttaa mieltä rauhoittumaan ja avartumaan aivan itsestään. Sama vaikutus voi olla tuulen huminan ja puron solinan kuuntelulla. Tuulen huminaa on viime aikoina täällä kotimaassa kyllä riittänyt!

Vuorilla kapuaminen kahmaisi matka-ajasta ja energiastamme valtaosan, mutta muistetaan aina nostaa pinnalle ensimmäisen viikon avustuskohteet ja sen myötä kaikki hyväsydämiset kanssaihmiset täällä kotimaassa, jotka tekivät auttamisen mahdolliseksi. Te olitte uskomaton tuki ja voimavara, me vain kasasimme lahjoittamaanne avustuskekoa. Kiitos!

Jos vielä hieman jatkaisi edellä aloitettua psykologiaa, niin ihmiset ovat sisimmiltään samanlaisia mutta ennen kuin voimme kokea todellista myötätuntoa muita kohtaan, meidän pitää tuntea myötätuntoa omaa itseämme kohtaan. Mielikuva itsestämme on usein aika kolhiintunut ja kielteinen, emme oikein usko kelpaavamme. Oikeasti meidän tulee tarkkailla myönteisiä mielentilojamme, rakkautta, hyvää tahtoa ja suvaitsevaisuutta päivittäisessä elämässämme.

Uuden vuoden kynnyksellä tekee mieli painottaa tuota viimeisen lauseen viestiä. Meissä jokaisessa saattaa asustaa pikkuisen buddhaa tässä omassa samsarassamme (=elämänpyörässä)

Elina-kapuaja toivottaa teille kaikille paljon mielenkiintoisia ja hyviä asioita tulevalle vuodelle. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, ansaitsette sen.

Mrrrr-halaus!