Kotiin palattua sydän ja sielu oli ja on pullollaan kokemuksia, joista voi näin kaamoksen aikana hakea vauhtia ja voimaa päiviinsä. Moni on kysynyt harmittiko vuoren vaihtuminen toiseen tai huipun näkemättä jääminen?
Miksi mikään harmittaisi? Jokainen päivä oli itsessään huippu ja sisälsi monta pienempää huippua. Mera Peak odottaa kärsivällisesti rinteilleen pyrkijöitä vielä meidän olemassaolomme jälkeenkin. Luklan kentän huonon säätilanteen vuoksi käyttöön otettu Plan B oli todennäköisesti meidän ryhmällemme se oikea Plan A!
Katsokaa vaikka kartalta (pahoittelen huonoa kuvan laatua)!! Valkoinen reitti on kävelemämme matka Shivalayasta Island Peakille ja sieltä takaisinpäin Luklaan. Keltainen reitti on alkuperäinen Plan A Luklasta Mera Peakille ja takaisin.
Näin ensikertalaisena Nepalin kävijänä (ei muuten jää viimeiseksi vierailuksi), kiitän säiden haltijaa siitä, että käänsi koneemme ennen laskeutumista Luklan kentälle. Kaikki se keskikukkuloilla nähty luonto, säiden vaihtelut, eläimet, kasvillisuus, kulttuuri, ruoka, wc:t, majapaikat... lista on pitkä... olisi jäänyt näkemättä. Reittimme kuljetti meidät sinne ja sitä kautta mitä oli tarkoituskin.
Joulun aikana meillä länsimaalaisilla ihmisillä on tapana muistaa toisiamme; mitä jos muistaisimme tänä vuonna myös Nepalin ihmisiä ja luontoa! Muistaa voi kapua.fi sivun kautta lahjoittamalla tai ostamalla meiltä kapuajilta kalenterin tulevalle vuodelle.
Terveisin,
Tanja-Kapuaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti