Me kapuajat lähdimme aamulla tiputtelemaan Pangbotchesta (3.930 m) alaspäin. Ja aika haipakkaa sitä tultiinkin Tengbotchen ja Namche Bazarin kautta aina Munjoon (2.835 m) asti, johon saavuimme sopivasti juuri illan hämärtyessä. On ollut oikeastaan aika mielenkiintoista havainnoida sitä, miten kapuajien meno on muuttunut alaspäin mentäessä. Sen lisäksi, että alamäkeen puolijuoksu tuntuu helpommalle kuin sama ylämäkeen suoritettuna, tuntuu myös, että ne muutamat ylämäet, jotka alamäkireitille ovat osuneet, sujuvat sattuneesta syystä paremmalla sykkeellä kuin ylöspäin mennessä. Taitaa siis kapuajilla olla takanaan aikamoinen korkean paikan leiri! Samoin kapuajien fokus on vuorenvalloittamisesta siirtynyt selkeästi jo taas eteenpäin mm. tulevaan ohjelmaamme Katmandussa ja jo vähän kotimatkaankin. Kuulinkin useammankin kapuajan hersyttelevän alamäkien aikana jo kotiinpaluuta tai omaa sänkyä, lämmintä suihkua, omaa pyttyä, maksamakkaraa, suolakurkkua, ruisleipää, ceasar-salaattia, makkaraperunoita... ja ties mitä muuta. Allekirjoittanut hersytteli huiputuksen tuottamalla mielihyvällä ja sillä fiiliksellä, joka kantaa vielä pitkään senkin jälkeen kun sinivakoiset siivet ovat viikonloppuna tuoneet kapuajat toivottavasti turvallisesti kotiin.
Päästyämme Munjoon tapasimme myös ennen Island Peakin yläleiriä alas lähteneet kapuajatoverimme. Oli hienoa kuulla, että kaverimme olivat pääosin selättäneet vaivat ja olivat hyvissä ruumiin ja sielun voimissa muuta reissussa rähjääntynyttä kapuajaporukkaa vastassa.
Kuluneen vuoden aikana reissuun valmistautuessani olen tolkuttanut itselleni, että huiputtaminen on vain yksi pienen pieni osa koko projektiamme eikä huipun saavuttaminen ole eikä saa olla KAPUA-projektin itsetarkoitus. Siitä huolimatta, että kiipeämme vuorelle tehdäksemme hyvää, on projektillamme paljon merkityksellisempiä haasteita kuin yksittäisen kapuajan seisominen vuoren huipulla. Vuoret kyllä odottavat sitä kun kunkin kiipeilijän terveys on vuorelle vastaanottavainen. Vuorille lähdettäessä on muistettava, että huipulla ollaan vasta reissun puolessa välissä ja tärkeintä on päästä turvallisesti ja terveenä alas. Tätä kapuajaporukka koittaakin nyt toteuttaa käytännössä ja jatkaa huomenna sykkimistään kohti Luklaa.
Päätän tältä erää Munjosta tähän, sillä musiikki ja kapuajien after trekki harjatanssin rytkeineen, joka alkaa muistuttaa erehdyttävästi after ski -meininkiä, alkaa häiritä blogin kirjoittamista siinä määrin, että kone tuskin pysyy käsissä...
Alamäkiterveisin,
Salla-kapuaja
Hienoa, upea reissu teillä.
VastaaPoistaLöytyi oikea Kapua ajatus kirjoituksestasi.
Onnittelut koko teamille