Aamu ei juuri edes sarastanut, kun kapuajat kömpivät viiden aikoihin jalkeille ja tähyilivät taivasta matkalla aamiaiselle, josko pilvet olisivat yön kuluessa väistyneet ja pääsisimme takaisin Katmanduun lentäen. Uusintakierros tulomatkasta ei juuri houkuttanut ketään, vaan kaipasimme jo takaisin urbaaniin ympäristöön, emmekä hitaasti-hitaasti, kuten vuoristossa liikutaan vaan nopeasti-nopeasti! Suihku, sänky, shoppaus – siinä kolminaisuus joka houkutti meitä Katmandun sykkeeseen, eikä askel kohti jo kovasti kaivattua kotiakaan haitannut. Niinpä jännittyneisyys leijui paksuna ilmassa, kun odottelimme komentoa siirtyä lentokentälle, turvatarkastukseen ja lopulta -Kyllä!- itse koneeseen. Jännitys säilyi vielä hyvän tovin rullatessamme tuota pulkkamäen pituista kiitorataa alamäkeen ja helpotus oli suuri koneen irrotessa maasta. Maisemat yläilmoissa olivat sanoin kuvaamattomat, laitankin siis niistä kuvan mieluummin.
Katmanduun päästyämme ihmettelimme kaupungin suuruutta ja ihmeellisyyttä, vaurautta, jota emme kyllä tulomatkalta muistaneet. Edessä oli vapaapäivä ja se kului mukavasti tuon manitsemani kolminaisuuden parissa, puhdistautuen, torkkuen ja ostostellen. Sainpa luettua Everestin varjopuolesta kertovan kirjanikin, High Crimes, loppuun. Illalla kokoonnuimme yhdessä illalliselle ja jatkoivatpa virkeimmät Sam's baariin. Itse jäin ihmettelemään urbaania väriTV-laitetta hotellihuoneeseen.
Yuri-kapuaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti