Lankalauantaina aloittamani haravointiurakan välimaastossa päätin irroittautua hetkeksi työkalun varresta ja paneutua ensimmäisen blogijuttuni kirjoittamiseen.
Päivä on alkanut reippaasti salitreenillä ja myöskin mieheni pääsee ehkäpä pienen pakon sanelemana osallistumaan Kapua projektin kuntoiluosuuteen.
Raahaan häntä seurakseni lenkkimaastoon ja salille, hyöty on siis molemminpuolinen ja jopa koirakin saa siitä osansa.
Taakse jäänyt kuukausi on ollut pääsiäisen hengessä pysytellen eräänlainen "Via Dolorosa".
Tätä en sanonut valittaakseni, sillä en todellakaan luopuisi paikastani Kapuajana muuten kuin pakon sanelemana.
Yrittäjän elämä on vaihtelevaa; joskus kiroilee hiljaiseloa ja toisinaan tuntuu ettei voisi revetä enää useampaan asiaan. Menneen kuukauden ohjelmaan on kuulunut firman muutto uusiin tiloihin homeongelman keskeltä, muuttoloppuunmyynti, yrityksen tilinpäätöksen työstäminen ja muuten vaan sesongin kiireisin kuukausi. Työasiat vaativat aikaa ja keskittymistä, mutta nyt pääni on ollut sekaisin, Kapuasta. Myös yöt ovat olleet rauhattomia ja levottomiin uniin on sekoittunut outoja ennen kokemattomia maisemia ja tuntemattomia ihmisiä. Kaikki tämä on kuuluu varmasti asiaan ja on vasta alkusoittoa valmistautumiselle tähän "once in a life" kokemukseen. Varmasti mieli ja unetkin tasaantuvat ja odotan jo pääseväni lukemaan Nepalista, sen ihmisistä ja sielunmaailmasta kertovia kirjoja. Haluan päästä sisään Nepaliin rauhassa asioihin perehtymällä ja valmistautua myös henkisellä tasolla siihen mitä tulen kohtaamaan. Onneksi edessä on kesä ja enemmän aikaa!
Tässä välissä kävin ryhmämme omilla facebooksivuilla katsomassa Kapuajien kuulumisia.
Kalle kertoi uusimmassa Suomen Kuvalehdessä olevan artikkeli Nepalista.
Jutun otsikko "Tulevaisuus siruina" pysäytti ja juttua lukiessani mieliala painui todella alas. Olen omasta mielestäni ollut kohtuullisen hyvin perillä Nepalin tilanteesta, mutta nähtävästi en sitten kuitenkaan. Kivikylän kivenhakkaajanaisen tarina tuntuu toivottomuudessaan lohduttomalta ja se on kuitenkin vain yksi kohtalo monien samanlaisten joukossa. Halu auttaa omalla panoksellani edes pienessä mittakaavassa kasvoi ja samanhenkisen ryhmän olemassaolon voima ja merkitys kasvoi.
Ahdistusta ja epämääräistä pelkoa herätti lehtijutun varsinainen aihe suuresta riskistä sisällissodan syttymiseen Nepalissa. Maa tarvitsee pikaisesti perustuslain, armeija on uudistettava ja maolaississit kotiutettava leireiltään. Vasta sitten voidaan todella edetä demokratian ja tasa-arvon tiellä. Sisällissota koskettaisi rankimmin köyhintä ja syrjityintä kansanosaa.
Maan uusi pääministeri Jhalanath Khanal kuitenkin muistuttaa artikkelissa nepalilaisilla olevan kyky saada aikaan tuloksia ratkaisevalla hetkellä.
Me Kapuajat jatkamme entistä suuremmalla innolla varainkeruuta hyvän asian puolesta!
Kirjoitti Merja
23.4.2011 klo 23.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti