LUKUONNESTA JA SATTUMASTA

Onni on lyhytaikainen, vahva elämys. Onnekas yhteensattuma jotain samanoloista, arvelen.
Jokseenkin usein pääsee hämmästelemään, että sattuipa hyvin, kun... Niin kävi muutama päivä sitten etsiskellessäni jotain kirjahyllystäni (ei kovin mittavasta mutta näköjään yllättävästä) ja silmät osuivat erään selkämyksen tekstiin: The Windhorse. Two friends, one blind the other an experienced mountaineer tell of their great adventure in Nepal (tekijöinä Elaine Brook&Julie Donnelly). Mikä onni, että - vaikkakin täysin unohdettuna - se yhä lymysi hyllyssä vähän kuin odottamassa vuotta 2011. Luin aikanaan tämän kuvauksen kahden brittinaisen hankkeesta saavuttaa n.viiden ja puolen kilometrin (18,000 feet) korkeudessa oleva Kala Pattharin huippu. Aloittivat tyhjästä, hankkivat asialle näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Tuttua, eikö? Se oli intensiivinen lukukokemus, vaikka silloin ei ollut omakohtaisia aikeita kiivetä vielä minnekään.
Olen nyt heidän mukanaan toista kertaa. Eilen ennen nukkumattia jatkoimme Kathmandusta eteenpäin. Huolestutti Julien puolesta; kapean polun pienetkin muhkurat horjuttivat kohtuuttomasti hänen tasapainoaan, ja menossa oli vasta vaelluksen helppo osa. Tämä kertomus umpisokean naisen halusta ja päätöksestä lähteä mielettömään yritykseen (ympäristön mielipide!) saa oman kapuamisen uusiin mittasuhteisiin.

Kotihyllystä löytynyt kirja juolautti mieleen hakea tietoa nepalilaisista (nyky)kirjailijoista, koska enhän totta tosiaan tunne heistä yhtäkään. Sattumaako taas, mutta yksi teos ja sen tekijä tunki joka käänteessä esiin. Kirja on vähän hirtehisesti nimeltään Unohda Kathmandu, kirjoittaja Manjushree Thapa (teos julkaistu suomennettuna v.2008). Sitäpä sattui olemaan yksi kappale kotikaupunkini kirjastossa, tuossa kivenheiton päässä. Uteliaat kurkkailut umpimähkään avatuille sivuille antavat viitteitä, että näpeissäni taitaa olla aarre. Teos on tutkielma Nepalin viimeisimmistä vuosista, rauhanprosessista. Samalla se on sekoitus muistelmaa, matkakuvausta, reportaasia läpi kauniin ja köyhän vuoristomaan. Se on "syvästi liikuttava ja hyvin hauska, samaan tyyliin kuin itse Nepal." (Newsweek)

Aion nähtävästi lukea itseni Nepaliin pääsiäiseksi, puhutella siellä tapaamiani ihmisiä etunimen sijasta sanoilla sati ('friend') ja diddi ('sister'), koska näin brittinaiset ovat opettaneet.

Hyviä kirjamatkoja Nepaliin teille kaikille! Tarkkailkaa myös unianne!
Elina

PS.Tämän tekstin luontivaiheeseen osui vielä hauska, pikku episodi. Ovikelloa soittanut ystävä ojensi tullessaan kirjatuliaisen: Mount Everestin valloitus, kertomus kahdesta järkkymättömän sisun innoittamasta miehestä v. 1953... Ihan sattumalta pistäytyi.