Pieniä tekoja luonnon hyväksi

Viikonloppuna kapuajat kokoontuivat taas yhteen mm. hankepäivityksen, varainkeruutsekkauksen, matkajärjestelyiden ja kuntotestin merkeissä. Kaiken tämän jälkeen kapuajat ovat taas entistä valmiimpia lähtemään matkaan. Olihan taas iloista ja reipasta meininkiä! Matka- ja vuorikuume alkaa pikkuhiljaa vallata yhden jos toisenkin kapuajan sielun syöverit...

Lupasin jo keväällä kertoilla vähän enemmän siitä mitä WWF Nepalissa on aiemmin tehnyt ja tekee tässä Population Health and Environment-hankkeessa (PHT-hanke), johon kapuajat varoja keräävät. WWF Suomi on työskennellyt jo pitkään mm. Himalajan alueella, joka kattaa ison osan Nepalia. WWF Suomen Nepalin hankkeiden tavoitteena on metsien ja vesistöjen suojelu, kestävien elinkeinojen kehittäminen paikallisille sekä ilmastonmuutoksen torjunta. Himalajan luonto on uniikkia, sijoittuvathan alueelle niin maailman korkeimmat vuoret kuin vehreät sademetsätkin. WWF:n mukaan Himalajan vuoret tarjoavat elintärkeän makean veden lähteen noin 1,5 miljardille ihmiselle Aasiassa. Samalla ne ylläpitävät arvokkaiden ekosysteemien toimintaa.

Lisäksi WWF Suomi työskentelee yhdessä paikallisten toimijoiden ja Väestöliiton kanssa PHT-hankkeessa alavalla Terain alueella Etelä-Nepalissa. PHT-hankkeessa huomio kiinnittyy luonnon lisäksi väestön terveyteen ja lisääntymiseen ja siten myös väestönkasvuun.

Viikonloppuna kuulimme, että PHT-hankkeessa on jo, huolimatta siitä, että kolmivuotinen projekti on vasta alkumetreillään, asennettu mm. 888 kpl biokaasu-uuneja perheille. Nämä perheet voivat siis jatkossa valmistaa ruokansa ekologisesti kaasulla, jota syntyy mm. karjan ja ihmisten jätöksistä. Biokaasu-uuni on minusta erinomainen esimerkki siitä, kuinka pienellä asialla on itse asiassa paljonkin muutosvaikutuksia.

Ensinnäkin, perheiden ei biokaasun käyttöön siirtymisen johdosta tarvitse enää kerätä puuta metsästä ruoanlaittoa varten. Jo pelkästään tämä säästää puuta 4 hehtaaria vuodessa! Kun tytöt ja naiset, jotka näitä puita pääasiassa ovat keränneet, vapautuvat tästä päivittäisestä rutiinista, he voivat käyttää aikaansa muihin toimiin; lasten osalta mahdollisuudet koulunkäyntiin paranevat ja naiset voivat keppien keruun sijaan käyttää aikaa esimerkiksi pienimuotoiseen yritystoimintaan vaikkapa vaateompelimon tai kampaamon pitämiseen tai puutarhan ylläpitoon siementen ja taimien kasvatusta varten. Pienimuotoinen yritystoiminta tuo naisille vähän omaa rahaa ja auttaa perheiden elintason parantamisessa. Lisäksi konfliktit villieläinten kanssa vähenevät kun naisten ja tyttöjen ei tarvitse viettää päivittäin aikaa samoissa metsissä vaikkapa tiikerien kanssa, joita Terainkin alueella arvioidaan olevan yli 150... Lisäksi kodin hygienia paranee parempien saniteettitilojen johdosta ja savukaasupäästöt puolestaan vähenevät kodeissa. Näillä seikoilla on merkittävä positiivinen vaikutus perheiden terveyteen.

PHT-hankkeessa on myös tutkittu kaivojen rakentamista ja olemassaolevien kaivojen korjaamista, hankittu kouluihin ja kotitalouksiin vedensuodattimia ja vesitankkeja sekä tehty tutkimus Madin alueen tulvista ja niihin varautumisesta jatkossa. Lisäksi hankkeessa on jo rakennettu vedenkeruualtaita. Nämä altaat toimivat mm. vesilähteinä, villieläinten juomapaikkoina ja vaikkapa kalankasvattamoina. Näimme mm. esimerkin hankkeessa tehdystä vedenkeruualtaasta, joka oli joitakin kymmeniä metrejä leveä ja pitkä ja se toi vettä 14 hehtaarille viljelysmaata ja hyödytti 110 kotitaloutta. Laskimme, että noin 100 euron satsauksella, joka kuluu lähinnä vedenkeruualtaan suojaamiseen muovilla ja vesiputkiin, saadaan siis merkittävää positiivista muutosta aikaan niin ihmisille kuin villieläimillekin.

On mahtavaa päästä marraskuussa itse paikan päälle näkemään miten mm. nämä edellä kuvatut biokaasu-uunit ja vedenkeruualtaat toimivat ja oppimaan lisää nepalilaisten perheiden elämästä ja siitä kuinka heidän elinolosuhteitaan voidaan parantaa. Erityisen iloinen siitä, että PHT-hankkeen kohteisiin tutustuminen on reissullamme suunniteltu niin, että me kapuajatkin pääsemme itse omin käsin tekemään pieniä tekoja nepalilaisten hyväksi. Tiedossa on muun muassa vedenkeruualtaan rakentaminen ja terveysklinikan maalausurakka!

T: Salla-kapuaja

Mata Tirtha Puja - Äitienpäivä nepalilaiseen tapaan

Juhlistimme eilen äitienpäivää lounastamalla perheen kanssa Porvoon idyllisessä vanhassa kaupungissa. Auringon paistaessa lempeästi ja kirkkaasti maailman huolet tuntuivat kovin kaukaisilta istuskellessamme Porvoon tuomiokirkon edustalla lounaan jälkeen.

Seurasin mielenkiinnolla vaimoni ja aikuisen poikani kevyttä rupattelua ja sain taas todeta, että äidin ja lapsen suhteessa on jotain erityistä ja syvää. Jotain sellaista, joka liittyy elämän mysteeriin ja sen liekin ylläpitämiseen.

Ajatukseni lensivät Nepaliin ja jäin miettimään, että kuinka siellä vietetään äitienpäivää?

Nepalilaisessa yhteisössä perhettä ja äidin roolia perheen koossa pitävänä voimana on pidetty hyvin tärkeänä. Tämä johtuu paitsi uskonnollisesta kasvatuksesta, myös monista kymmenistä festivaaleista ja seremonioista, joissa perheet kokoontuvat yhteen ja täten vahvistavat tiiviitä perhesuhteita.

Ei olekaan kovin yllättävää, että Mata Tirtha Puja, äitienpäivä, on yksi Nepalin tärkeimmistä festivaaleista. Äitienpäivä ajoittuu huhti-toukokuun vaihteeseen ja tuolloin perheet kokoontuvat yhteiselle lounaalle äitien luokse juhlamielellä kunnioittamaan ja kiittämään äitejään.

Ne perheet, joilla ei enää ole äitiä, vaeltavat Katmandun lähelle Mata Tirthaan (Mata=äiti, Tirtha=pyhiinvaellus) siinä uskossa, että käynti ja kylpeminen tässä pyhässä paikassa antaa rauhan heidän edesmenneiden äitiensä sieluille. Vanhojen kirjoitusten mukaan äitienpäivänä köyhille annettu lahjoitus tavoittaa äidin taivaallisen kodin ja lahjoituksen tekijää siunataan onnellisella elämällä.

Äitien asema on siis tärkeä ja sitä vaalitaan Nepalissa, mutta valitettavan usein äidiksi tullaan varsinkin köyhällä Terain maaseudulla melko nuorena ja äidin osa on kovin raskas. Avioitumisen keski-ikä naisten keskuudessa on 16,7 vuotta nuorimpien ollessa vasta 13-vuotiaita avioituessaan. Äideiksi tullaan keskimäärin 18 vuoden iässä, jos synnytyksestä selvitään hengissä. Maaseudulla on kuulemma sanonta, että raskaus on uhkapeliä kuoleman kanssa.

Synnytyksistä 81 % tapahtuu kotona ja koulutettua henkilökuntaa on läsnä vain joka seitsemännessä synnytyksessä. Aviomies tekee usein viime kädessä päätöksen siitä, että tarvitaanko ulkopuolista ammattiapua. Äitiyskuolleisuusluvut ovat Nepalissa hälyttävän korkealla. Yli 800 naista kuolee raskaudesta johtuvista syistä 100 000 synnytystä kohden Suomessa vastaavan luvun ollessa 7.

Ja kun nuori äiti on selvinnyt nuorena naimisesta ja synnytyksestä hengissä, niin hänen taakkansa jatkuu raskaana. Monipäisen lapsikatraan hoitaminen, puiden nouto, ruuan valmistaminen ja niukasta elannosta kärsiminen ovat nepalilaisen maaseudulla asuvan lukutaidottoman nuoren äidin arkipäivää. Äitienpäivä on juhla, jolloin arkea voi paeta hetkeksi.

KAPUAn yhteistyöjärjestöjen, Väestöliiton ja WWF Suomen yhteinen hanke Nepalissa pureutuu erityisesti naisten aseman parantamiseen Nepalin köyhällä maaseudulla.

Osallistumalla tähän hyväntekeväisyyshankkeeseen voit vähentää nepalilaisen äidin taakkaa ja teet äidit entistä iloisemmaksi Mata Tirtha Pujana.

Hyvää kesän odotusta!

Kapuaja-Kalle

Pikkuriikkisen äitiysterveydestä

Kapua-hankkeessa mukanaolo tuo mukanaan valtavasti uusia kokemuksia. Niistä yksi on blogin kirjoittaminen yhdessä muiden kanssakapuajien kanssa. Siis härkää sarvista ja elämäni ensimmäistä blogitekstiä tuottamaan!

Tyhjän kuvaruudun tuskaa helpottaakseni päätin, että aloitan kirjoittamalla vähän siitä mikä minua vuoden 2011 Kapua -hankkeessa kosketti niin, että päätin hakea mukaan. Vuoden 2011 hankehan yhdistää erinomaisella tavalla kahden erillisen järjestön, Suomen WWF:n ja Väestöliiton, projektit. Yhdessä tekemällä tehdään enemmän hyvää!

Suomessa vauvojen ja äitien terveydenhuolto on tänä päivänä yleisesti erinomaisella tasolla. Neuvolapalvelut ovat kaikkien odottavien äitien ja pienten lasten saatavilla. Lapset syntyvät vain harvoin muualla kuin sairaaloissa, joten Suomessa synnyttäjillä on ammattitaitoinen henkilökunta seuraamassa ja avustamassa synnytyksessä. Äitiyskuolleisuus onkin Suomessa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa kansainvälisesti vertaillen matalimmalla tasolla, sillä Väestöliiton julkaisun "Politiikkaa ja työtä kestävän kehityksen puolesta - suomalaisia saavutuksia" mukaan Suomessa kuolee alle kymmenen 100 000 elävänä syntyvää kohden. Toki jokainen kuolema on turha ja kehittämisen varaa on aina, mutta globaalisti voimme Suomessa varmasti asiantilaan olla tyytyväisiä.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Sotien jälkeen 1940-luvulla Suomessakin äitiyskuolleisuus oli ongelma: noin 300 kuollutta 100 000 elävänä syntynyttä kohden. Asialle alettiin kuitenkin konkreettisesti tehdä jotain. Vuonna 1944 astui voimaan laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, jonka mukaan jokaisella paikkakunnalla tuli tästedes olla äitiys- ja lastenneuvola. Lailla saatiinkin aikaan hyviä tuloksia, sillä neuvoloiden määrä kymmenkertaistui muutamassa vuodessa.

Valitettavasti esimerkiksi neuvolatoiminta ei ole itsestäänselvyys kehittyvien maiden naisille ja lapsille. Kehitysmaassa lapsen saanti on edelleen yleisin kuolinsyy lisääntymisikäisille naisille. Raskauden ja synnytyksen aiheuttamien kuolemien ehkäisyyn on kuitenkin keinoja, sillä varmasti suurin osa näistä kuolemista voitaisiin estää oikea-aikaisella ja oikealla hoidolla. Suomen äitiyskuolleisuutta kuvaavat luvut 1940-luvulta vastaavat sitä, miltä tilanne näyttää tällä hetkellä esimerkiksi Pakistanissa. Huolimatta siitä, että äitiysterveyden kehittäminen on ollut monenkin järjestön agendalla, kuolee mm. UNFPA:n tilastojen mukaan raskauteen ja synnytykseen noin 550 00o tyttöä ja naista vuodessa. Yhdessä sukupolvessa menetetään siis 10 miljoonaa naista raskauden ja synnytyksen seurauksena. Päivittäin yli tuhat perhettä menettää äidin, vaimon, siskon tai tyttären ja miljoonia lapsia jää vuosittain orvoiksi. Ja nämä ovat vasta tilastoituja kuolemia. Puhumattakaan sitten raskauden ja synnytyksen aiheuttamista vammoista, jotka vaikuttavat miljoonien naisten elämään. Pahin tilanne on Afrikan mantereella Saharan eteläpuolella ja toisaalta Etelä-Aasiassa.

Kapua kerää tänä vuonna varoja mm. sille työlle, jota Väestöliitto tekee äitiysterveyden lisäämiseksi Nepalissa. Kapuamme mm. siksi, että raskaana olevilla nepalilaisilla syrjäseuduillakin asuvilla naisilla olisi mahdollisuus päästä ammattitaitoisen terveydenhuollon pariin jo odotusaikana. Vuodelta 2008 oleva UNFPA:n tilasto kertoo, että kun Suomessa koulutetun henkilökunnan läsnäoloprosentti synnytyksessä oli 100 prosenttia oli vastaava luku Nepalissa 19.

Aika karua. Näihin lukuihin törmättyäni tiesin, miksi haluan olla mukana juuri tämän vuoden Kapua-hankkeessa.

Seuraavassa blogikirjoituksessani taidan kertoa siitä, miten tutustumiseni WWF:n tekemään työhön Nepalissa on alkanut. Siihen asti kaikille iloa ja valoa!

Salla