Osallistuin muutama viikko sitten korkeatasoiseen ulko- ja turvallisuuspoliitiikkaa käsittelevään seminaariin. Alustukset olivat monipuolisia ja syleilimme maailmaa, keskustellen myös spesifeistä Suomen ja Euroopan ulkopolitiikan haasteista. Kuitenkin, Afrikka jäi visioissa niin pitkälle horisonttiin, ettei noussut keskusteluun juuri lainkaan.
Koin siis velvollisuudekseni pyytä alustajia kertomaan näkemyksistään oman maamme ja Euroopan yhteistyöstä Afrikan maiden kanssa. Vastaukset käsittelivät lähinnä kehitysyhteistyötä. Hyvä sinänsä, mutta päädyimme vakiokaavaan: Nuori valkoihoinen nainen tuo esille, että eikö olisi tarpeen muistaa myös afrikkalaiset. Kyllä, kaikki toteavat ja korostavat kehitysyhteistyön tärkeyttä.
Afrikka on muutakin kuin kehitysyhteistyötä! Miten olisi vaikka yhteistyö? Ja miten olisi, jos sitä rupeaisivat tekemään myös muut kuin valkoihoiset naiset?
Tarkoitukseni ei ole syrjiä miehiä joille asia on tärkeä, mutta haluaisin muutosta käsitykseen, että on kansallisesti riittävä panostus, että naiset harrastavat kehitysyhteistyötä. Yhteistyöllä afrikkalaisten kanssa on suomalaisille ihmisille ja yrityksille, toimialasta riippumatta, varmasti paljon annettavaa. Pieni liikahdus pois totutulta mukavuusalueelta on ennenkin poikinut innovaatioita ja onnistumisia. Huomio on tärkeä myös Euroopan tasolla.
Johtaja, luotsaa yrityksesi kohti uusia menestyksiä, liity kehyilevien valkoisten naisten joukkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti