Pieni tonttu istuskeli uunin päällä ja kummasteli maailman menoa. Se oli jo vanha tonttu, meidän ihmisten iässä paljon paljon vanhempi kuin osaamme edes kuvitella, tontuilla kun ei varsinaisesti ajanlaskua edes ole.
Nyt se pohti eriarvoisuutta, se ihmetteli että miksi kaikilla ihmisillä ei voi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet, niin kuin tontuilla on. Se mietti että miksi toisilla on enemmän kuin he koskaan tarvitsevat ja toisilla taas ei ole yhtään mitään. Näin joulun lähestyessä se tiesi taas tämän asian nousevan esiin.
Tontut eivät toisilleen hanki lahjoja, ne kun eivät tavaroista välitä, vaan ne juhlistavat talvipäivänseisausta , tuota entisten aikojen suurta juhlaa. Siihen valmistaudutaan siivoamalla hyvin ja kerääntymällä yhteen sukulaisten ja tuttujen kanssa.
Tontulla on tuttuja ympäri maailmaa ja nyt sen mieleen tuli sukulaiset kaukaisessa maassa, päiväntasaajan tuolla puolen. Siellä niin tontuilla kuin ihmisilläkin on ihan erilaiset olosuhteet kuin täällä pohjoisessa. Ei tarvitse tonttujen huolehtia lämmityksestä tai lumitöistä, lämmintä riittää ilman villapaitaa ja lumesta ei kukaan edes tiedä että mitä se on.
Suurena erona ihmisten välillä tonttu näkee suhtautumisen elämään. Täällä pohjoisessa iso osa ihmisistä on aina alakuloisia ja elämänasenteeltaan negatiivisia, liekö syynä sitten se että kaikkea materiaa on mutta elämänilo puuttuu, sy
ystä tahi toisesta. Tonttu pohti että meneekö ihmisten kaikki energia tavaran hankkimiseen ja kuluttamiseen, mutta silti tavara ei korvakaan kaikkea? Ajetaan takaa jotain mitä ei koskaan saavuteta.
Kaukaisessa maassa sukulaistonttujen kertoman mukaan ei ihmisillä ole kuin aivan välttämätön, mutta silti – vai juuri sen takia – he suhtautuvat elämään paljon positiivisemmin. Elämä siellä on paljon lähempänä tonttujen elämää, eli elämää katsotaan päivä kerrallaan eikä menneisiin tai tulevan odotteluun voi tarttua. Ollaan tyytyväisiä siihen mitä on, vain ja ainoastaan siihen.
Tonttu muisteli vielä omaa lähimenneisyyttään. Silloin elämä meni täälläkin hyvin pitkälle samaa rataa kuin tuolla kaukana nykyään. Elämä keskittyi omaan lähipiiriin ja siihen että arjessa selvitään ja ruokaa riittää. Eikä tästä ole kulunut kuin vasta vajaat sata vuotta, eli tontulle vielä ihan hyvin muistettavaa aikaa.
Tonttu oli myös huomannut että ihan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla. On olemassa myös ihmisiä jotka osaavat yhdistää eri aikakausien elämäntyylin parhaita puolia, mutta sitä se ei osannut vielä sanoa että ovatko nämä ihmiset aikaansa edellä vai jäljessä…
Se, mitä tonttu haluaisi ihmisille näin joulun lähestyessä sanoa on joulun perimmäinen sanoma, eli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Olkaa kuin tontut, rakastakaa toisianne ja pitäkää huoli lähimäisistänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti