Untuvat lämmittävät linnupoikasia eli untuvikkoja ja myös aikuisten lintujen höyhenten alla piilee untuvakerros.
Tässä vaiheessa, kun tosissamme funtsailemme, millä untuvilla siellä Himalajan rinteillä oikein pärjätään sekä päivin että öin, niin olisipa muutenkin messevää olla vähän kuin lintu. Unohdetaan lentotaito ja tarkastellaan sen sijaan, mitä muita tarpeellisia avuja meillä kapuajalintuina siellä luontaisesti olisi.
Meillä kaikilla olisi hyvä hapenottokyky, rotevat rintalihakset, lujat luut ja napakka ranka. Me jaksaisimme viuhtoa menemään jopa päiväkausia yhteen menoon, sillä me olisimme varsinaisia atleetteja. Hapenottokykymme olisi parempi kuin ihmisen, koska keuhkojemme läpi virtaisi raikasta ilmaa sekä silloin, kun vetäisimme ilmaa sisään, että silloin, kun hengittäisimme ulos. Kudoksemme saisivat paljon happea myös suuren sydämen vuoksi.
Pitkää taipaletta taapertavina meillä olisi punertavat maratoonarin rintalihakset. Väri olisi peräisin rautapitoisesta proteiinista, joka sitoo happea ja takaa lihasten hapensaannin.
Koska olisimme lintuinakin varmasti erilaisia, pääsisimme aamuisin tai tauolta liikkeelle eri tavoin. Osalle meistä se onnistuisi työläästi etenkin silloin, kun on riipinyt tauolla kupunsa pullolleen. Osa ponnahtaisi liikkeelle vaivatta kuin västäräkki. Se kun hypähtää suoraan ylöspäin, jopa monta kertaa oman korkeutensa verran. Näitä hyppyjä tahtoisi nähdä!
Matkaa tehdessä, ainakin niin kauan kuin happea riittää, me kapuajalinnut luultavasti puhkeaisimme laulamaan pakahduttavan kauniin maiseman keskellä. Mukana olisi taitavia lavertelijoita, heikompia rivittelijöitä, pärryttelijöitä, suu kiinni visertäviä puolilaulajia, huutelijoita, huhuilijoita. Siellä me kaikki, iloisesti duurissa!
Palataanhan takaisin arkirealismiin, hankitaan suosiolla untsikkatakit, lämpimät makuupussit, alustat, villahousut, toiset villahousut, kuorivaatteet jne. mutta valmistaudutaan iloisesti duurissa, sillä meillä on edessä ihana liitolento!!
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti