Vaikka maailma loppuisi huomenna, tänään istuttaisin puun

Kapuan edetessä yksi alati vahvistuvista teemoista, kenties myös musertavien väkivaltauutisten ja vihapuheiden vastalääkkeenä, tuntuu olevan kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omalla tekemisellään. Tilaisuuksia on tarjolla niinkin kätevästi, että ei tarvitsisi kotikorttelia kauemmas kurottaa. Sama mikä ajoi minut toteuttamaan Himalajan haaveeni nimenomaan Kapuamalla, löytyi lauantai-illan vapaaehtoisduunista Kallion Block Partyn lavalta. Sillä on väliä, mitä minä teen, vaikka olenkin vain yksi ihminen.



Pääsin mukaan tekemään naapurustoni yhteisöllisyydestä näkyvää. Siihen kului kesästäni kokonaiset viisi tuntia aikaa. Se on mielestäni melko kohtuullista. Erityisesti tässä kontekstissa minua lämmittää ajatus, että Nepalista on kiva palata kotiin, kotiin Kallioon.

Meillä kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa käytettävänämme. Jokainen päättää itse, miten oman aikansa käyttää. Jos haluat osallistua, vaikuttaa, auttaa tai välittää siihen on loistavia tilaisuuksia tarjolla joka päivä. Eikä tarvitse välttämättä kiivetä Nepalin korkeimmalle vaellushuipulle.

Luovuta verta. Kuuntele ystävääsi. Soita mummollesi. Istuta kukkia. Huomaa lähikaupan kassan uusi kampaus. Tarjoudu vahtimaan veljesi lapsia. Osallistu lipaskerääjänä vaikkapa lahjoittamalla tunti aikaasi. Hymyile bussikuskille.

Mahdollisuutesi kavuta hyvän asian puolesta voi aueta vaikkapa aivan omalla kotiovellasi. Mikä tuntuisi sinusta tärkeältä, jos ei korttelijuhlat, eikä Nepalin metsät? Nuoret, mielenterveys, ihmisoikeudet, ilmastonmuutos, itämeri, eläimet, tyttöjen koulutus vai naisten pankki. Valinnanvaraa on. Tärkeintä on osallistua siihen toimintaa, jossa sydämesi jo on.

Me kaikenlaiset tavalliset tallaajat saamme joka päivä mahdollisuuden osallistua näyttämään minkälaisessa maailmassa haluamme elää.

Even if I knew that tomorrow the world would go to pieces, I would still plant my apple tree.
-Martin Luther King

Yhteisöllisin terveisin,
Nuppu kalliostakukkulalle.com