Vaikka välillä tämä varainkeruu tuntuu raskaalta, niin on mukava havaita, että ilon aiheitakin löytyy ja jopa aivan läheltä.
Kun olen kertonut tästä WWF:n ja Väestöliiton hyväntekeväisyysprojektista Nepalissa, olen kuullut, että serkkuni on tehnyt töitä juuri Nepalin kehitysavussa. Hänen elämänsä päättyi traagisesti parantumattomaan sairauteen, mutta hän testamenttasi puolet omaisuudestaan eräälle nepalilaiselle perheelle, johon oli tutustunut ja ystävystynyt Nepal vuosiensa aikana. Näistä varoista on varmasti ollut ja on edelleenkin suuri apu tälle Nepalissa asuvalle perheelle.
Tällä viikolla kuulin, että siskoni kummityttö on Nepalissa perustamassa sinne kuvataideopetusta johonkin paikalliseen kouluu. Nepalissa ei kuulemma ole laisinkaan taideopetusta kouluissa, mutta hänen tehtävänään on puolen vuoden opinnäytetyönä aikaansaada kouluun kuvataideluokka ja miettiä myös sen jatkomahdollisuuksia käytännössä. Tämän kaiken hän tekee ilman palkkaa! Haasteellista on, että kuvataideluokan toiminta ei saa maksaa mitään kyseiselle koululle ja kaikki materiaali on saatava kasaan lahjoituksien turvin. Sinnikäs tyttö, jolla varmasti on suomalaista sisua jaettavana myös nepalilaisille.
Myötätuntoa ja välittämistä kaukaisiakin maita kohtaan löytyy siis edelleenkin ja tästä asiasta tulee hyvälle tuulelle päivittäin. Vaikka meillä KAPUAlaisilla voi välillä olla vähän vaikeaa ja haastavaa varainkeruun kanssa, niin muistakaa se, että teemme tätä pyyteettömästi.
Tätä kaikkea kun miettii, niin tulee edelleenkin päivittäin hyvälle tuulelle :) Muistakaa, että pieninkin aikaansaamamme keräyslahjoitus on merkityksellinen ja tärkeä Nepalin kansalle ja luonnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti