Meillä kapuajilla on ennen tulevaa marraskuussa odottavaa oikealle vuorelle, Mera Peakille, nousemista kavuttavanamme toinenkin vuori, nimittäin rahavuori. Jotta saavuttaisimme asetetun 100.000 euron tavoitteen, on meistä jokaisen tavoitteena kerätä WWF:n ja Väestöliiton projektille 6.462 euroa. Siis saman verran kuin Himalajalla kapuajia odottavalla Mera Peakilla on korkeutta.
Saimme juuri muutama päivä sitten päivitykset siitä, miten rahankeruu on poppooltamme edistynyt ja nyt yhteisestä 100.000 euron potista on kasassa jo lähes 23.000 euroa. Hienoa! Silti samaan hengenvetoon voi todeta, että kavuttavaa 100.000 euron saavuttamiseksi riittää rahavuorella edelleen. Kovaa vauhtia kuitenkin lähestymme neljänneksen rajaa koko potista ja meistä jokainen ponnistelee kovasti tavoitteeseen pääsemiseksi. On ollut hauskaa seurata ryhmäläistemme eri tapoja kerätä rahaa; yksi leipoo limppuja, toinen puhuu lakkaamatta, kolmas järjestää leffailtaa, neljäs ja viides myyvät käsittämättömiä tavaroita kirpparilla, kuudennella on hyvät yrityskontaktit jne.
Omakohtaisesti koin positiivisen yllätyksen, sillä olen onnistunut keräämään kasaan jo reilut 4.300 euroa eli noin 67 % koko omasta tavoitteesta. Siitäkin huolimatta, että olin asettanut itselleni tavoitteeksi kerätä puolet tavoitteesta kasaan ennen edessä häämöttävää kesälomareissua, oli yllätys mieluinen kun varoja oli kerääntynyt useampi sata euroa enemmän kuin osasin odottaakaan. Aivan mahtavaa! Kiitos siis kaikille teille, jotka olette auttaneet minut rahavuorellani jo tuonne reilun 4.300 metrin korkeuteen ja kantamaan oman korteni kekoon kokonaispotista. Kiitos myös siitä tsempistä mikä eurojen lisäksi on tullut - sitä tarvitaan!
Oikealla vuorella noissa yli 4.000 metrin korkeuksissa oman vaatimattoman vuorikiipeilykokemukseni siivittämänä voin todeta, että askel painaa jo selvästi enemmän kuin täällä merenpinnan korkeuksilla ja kummasti sitä hengästyy pienelläkin matkalla. Saattaapa välillä vähän päätäkin särkeä, ruokahalu kadota ja illalla voi uni antaa odotuttaa itseään. Rahavuorenkin kanssa voi välillä olla vähän samoja tuntemuksia; päänsärkyä siitä mistä niitä lahjoitusvaroja oikein saa kehitettyä ja unettomuutta ajatellessa edessä olevia koitoksia. Ruokahalua hankkeen hyväksi ei parane kuitenkaan menettää vaan hyvällä tsempillä vaan eteenpäin. Palkinto odottaa Nepalissa; hyvä fiilis siitä, että on todella laitettu itsemme likoon hyvän asian edessä.
Toivottelen kaikille kanssakapuajilleni tsemppiä varainkeruuseen - kyllä me homma hoidetaan, yhdessä!
Salla-kapuaja
maanantai 11. heinäkuuta 2011
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Pieruista, rakkaudesta ja siitä miten ne liittyvät toisiinsa
Olen mietiskellyt varainhankintaan liittyvää kangertelua pitkään. Joskus tuntuu, että kun oikein yrität saada jonkun vakuuttuneeksi, niin päädytkin kuulostamaan jopa omissa korvissasi epäuskottavalta. Korkealentoiset hyvän tarkoituksen kaikkivoipaiset vakuutukset muuttuvat sanahelinäksi, joka kaivaa maan omien jalkojensa alta. Jokin tässä tapahtumassa kuitenkin tuntui tutulta. Nimittäin rakkaudessa on sama ominaispiirre - kun vakuutat sitä oikein kovasti, niin se alkaa kuulostaa valheelta, koska rakkaus ei ole sanoja vaan tekoja. Aikoinaan meitä kehotettiinkin seksuaaliterapiaopinnoissa, että kun harhautuu liian yleväksi: Muista Mansikki. Eli vaikka juhlapuhetasolla rakkauden osoittaminen kuulostaa aina ylevältä ja hienolta, niin käytännössä rakkauden osoitus on lehmänlannan luomista. Niin nytkin. Käytännössä me keräämme rahaa käymälöille, pieruille ja lehmän lannalle, jotta ne aikaansaisivat biokaasua, jota voitaisiin käyttää ruoan valmistukseen, jotta tyttöjen ei tarvitsisi kerätä polttopuita, jotta he pääsisivät kouluun sen sijaan. Ylevät juhlapuheet kaatuvat käytännössä usein työhön ja arkeen - välittämisen osoittamiseen teoilla eikä sanoilla. Moni kapuajakin tietää, ettei se "tosi hyvä ja kiva ja kaikkea toi teidän juttu, mutta" -sepustus oikein lämmitä. Tarvittaisiin tekoja, tässä tapauksessa rahasta luopumisen tekoa. Tätä pohdiskellessa oivalsin pieruhuumorin perustan - jokaikinen juhlapuhe kaatuu yhteen hyvin ajoitettuun pieruun, koska pieru muistuttaa olemassa olollaan todellisuudesta. Keep it real!
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Kuka hullu juoksee?
Polvia vihloo, rintaa puristaa ja kantapäässä muhii rakkula. Hiki kirvelee silmiä ja suukin on täynnä hyttysiä. Kaiken lisäksi pitäisi yrittää hymyillä vastaantuleville ja esittää olevansa teräsmies. Ei yli kolmekymppinen osaa enää juosta, kun on autot ja apuvälineet. Juoskoon nuoremmat.
Päätin kuitenkin vielä yrittää. Osallistuin Ilkka Järvimäen Juoksuklinikkaan ja sain hetkessä kuulla syyn polvien vihlontaan, hengen ahdistukseen ja turhaan hikoiluun. Katselimme koko kurssin voimin videolta, kun 190cm ”teräsmies” loikkii Eläintarhan radalla. Todellakin, loikkii! Ilkkakin kehui oikein malliesimerkiksi yleisimmästä virheestä, jonka perusjuoksijat tekevät – Liian pitkä askel. Liian pitkällä askeleella jalka osuu maahan painopisteen etupuolella kantapää edellä. Vauhti hidastuu iskusta ja polvet joutuvat koville.
On hassua, että elämän kiireet ja hässäkkä ovat muokanneet jo juoksutyyliäkin. Pitkällä askeleella nopeasti perille ja uuteen askareeseen, joka hoituu samalla askelluksella.
Harjoittelimme Ilkan kanssa uutta, lyhyempää askellusta. Lyhyellä ja nopealla askeleella energia ei huku kenkien paksuihin pohjiin ja matka sujuu kevyemmin. Ei turhaa hikoilua, eikä vihlovia polvia… Uskomatonta, juoksemisesta voi nauttia!
Seuraavaksi täytyy opetella uusi askellus tähän arkielämäänkin. Juostessa on nyt aikaa ajatella, kun askel on kevyt ja riittävän lyhyt.
Päätin kuitenkin vielä yrittää. Osallistuin Ilkka Järvimäen Juoksuklinikkaan ja sain hetkessä kuulla syyn polvien vihlontaan, hengen ahdistukseen ja turhaan hikoiluun. Katselimme koko kurssin voimin videolta, kun 190cm ”teräsmies” loikkii Eläintarhan radalla. Todellakin, loikkii! Ilkkakin kehui oikein malliesimerkiksi yleisimmästä virheestä, jonka perusjuoksijat tekevät – Liian pitkä askel. Liian pitkällä askeleella jalka osuu maahan painopisteen etupuolella kantapää edellä. Vauhti hidastuu iskusta ja polvet joutuvat koville.
On hassua, että elämän kiireet ja hässäkkä ovat muokanneet jo juoksutyyliäkin. Pitkällä askeleella nopeasti perille ja uuteen askareeseen, joka hoituu samalla askelluksella.
Harjoittelimme Ilkan kanssa uutta, lyhyempää askellusta. Lyhyellä ja nopealla askeleella energia ei huku kenkien paksuihin pohjiin ja matka sujuu kevyemmin. Ei turhaa hikoilua, eikä vihlovia polvia… Uskomatonta, juoksemisesta voi nauttia!
Seuraavaksi täytyy opetella uusi askellus tähän arkielämäänkin. Juostessa on nyt aikaa ajatella, kun askel on kevyt ja riittävän lyhyt.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Kamppailua suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden välimaastossa
Kuinka paatunut spontaani luottaja suoriutuisi kunnialla suunnitelmallisista varustehankinnoista?
Myönnän nolona, olen todella huono valmistautumaan. Luotan matkoilla etupäässä intuitiooni ja suunnistan elämässänikin enimmäkseen fiilispohjalta. Olen todella huono tekemään järkiratkaisuja niin laitehankinnoissa kuin ihmissuhteissakin. Vaikka totta kai fiksuna ihmisenä ymmärrän, että järkevä toiminta varmasti silottaisi monia kuoppia elämässäni ja suoristaisi mutkia matkalla.
Olen enemmän niitä ihmisiä, jotka ostavat matkalipun jonnekin, pakkaavat kassiinsa jotain epämääräistä rojua sen pohjalta, mitä tekee mieli laittaa päälle, eikä esim. sen pohjalta minkälainen ilmasto kohteessa on ja alkaa ihmetellä hotellivarausta kaartaessaan sen pihaan. Harvemmin tiedän kaupunkilomillani, minkä patsaan edessä olisi syytä itsensä kuvauttaa ja missä ravintoloissa murkinoida. Suuntavaistoni on kaiken lisäksi surkea. Joten usein päädynkin istumaan kahviloihin, joissa ihmettelen ihmisiä ja tunnelmaa. Matkustaminen on minulle sitä, että voi kadota vieraaseen kaupunkiin vailla aikataulua ja päämäärää. Matkalla on sallittua päästää irti ja antaa asioiden tapahtua vastapainoksi sille kaikelle muuten tiukkaan kontrolloidulle elämälle.
Australiassa päädyin vahingossa kuukaudeksi merille, Meksikossa minun piti suunnitelmien mukaan kuvata vakavasti otettava dokumentti ja matkustinkin kuukauden polkka-punk-bändin keikkabussissa. Sehän on hauskaa, paitsi, jos on menossa Himalajan Mera Peakille, yli kuuden kilometrin korkeuteen. Siellä tuskin voi vetää fiilispohjalta. Vaeltaminen vaativissa olosuhteissa tarkoittaa pitkäjänteistä harjoittelua ja monen kuukauden ennakko-organisoitumista, suunnittelua, varustelistoja, valmistautumista ja aivan erityistä paneutumista pakkaamiseen.
Kuulemma suurin syy vuoristoretkikuntien epäonnistumiseen on varpaiden paleltuminen tai muuten vaan kehno varustautuminen. Matkan aikana sää voi vaihdella +20 asteesta -20 asteeseen. Saatamme kohdata lumimyrskyjä, kovia vesi- tai räntäsateista sekä vuoriston todella voimakkaita tuulia. Gulp. Ei kuulostakaan niin leppoiselta.
Seuraan hiljalleen mieleni kamppailua lukkoon lyötyjä aikatauluja ja varustehankintasuunnitelmia vastaan. Päässäni on ääni, joka sanoo, en ole vaan noin järjestäytynyt. Ääneni ei kuulemma usko liialliseen suunnitelmiin hirttäytymiseen, niistä seuraaviin valtaviin odotuksiin ja pettymyksiin vaan jäkättää itsepintaisesti, että haluaa antautua tien vietäväksi, olla vapaa. Toisin sanoen vapaa paleltumaan kuoliaaksi, sanon minä. (Olen myös huolissani äänistä päässäni, mutta tärkeimmät ensin. Hankitaan ne varusteet ja ihmetellään sitten, mitä äänille päässäni pitäisi tehdä. ;)
Meikäläisen olisi nyt sitten syytä opetella hieman toisenlaista matkustamista. Siihen kuuluu valmistautumista, matkaoppaiden lukemista, suunnitelmia, aikatauluja sekä varautumista varusteiden hankintaan – ajoissa. Huomaan sanovani itselleni, Nuppu nyt on heinäkuu, joten aikaa on vielä, nyt toimintaa. En jotenkin haluaisi havahtua lokakuun lopussa, että soittelen epätoivon vimmalla kavereitani läpi tai huutelen facebookissa, olisko jollain lainata vaikkapa vuorivaellus varusteita.
Jos jollain on hyviä idiksiä ja kokemuksia vuorivaellus varusteita ja niiden suunnitelmallisesta haalinnasta, nyt olisi hyvä tilaisuus sankarilliseen toimintaa! Kaikki apua otetaan vastaan. (:
Terveisin, paatunut haaveilija,
Nuppu
Lisää ajatuksiani blogissani:
http://kalliostakukkulalle.com/
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Meillä on nyt kesä kesä kesä ... ihanan lämpimät ja kauniit kelit. Merivesi on lämmennyt ja aamulla voi heti herätessään pulahtaa aamu-uinnille :)
Vaan eipä joka hetki paista päivä. Viime lauantaina olimme lähdössä sukuloimaan, mutta päätimmekin jäädä kotiin vielä hetkeksi talonvahdiksi, koska ukkonen teki tuloaan. Eipä mennyt aikaakaan, kun taivas musteni ja ukkonen jyrisi lähes jatkuvalla rytinällä. Alkoi tuulla ja sataa rakeita, eikä mitä vain rakeita, vaan noin 2 cm halkaisijan kokoisia palluroita tippui taivaalta, niin ettei uskaltanut mennä ulos autoa siirtämään. Pienen tauon tullessa raesateeseen, auto oli kuitenkin pakko siirtää, koska oli vaarana, että pihan puut kaatuvat sen päälle. Tuuli noin 10-15 min niin kovin, että puut olivat yli 45 asteen kulmassa. Useita pihapuita meni rytäkässä poikki ja yksi suuri kataja kaatui juurineen. Kauempaa metsässä kaatui vielä lisää mäntyjä ja pikkuvene rannassa meni tuulen voimasta ympäri. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut, mutta sukulointi jäi tällä kertaa väliin ja sunnuntaipäivä kuluikin puutalkoissa.
Mietin tuon tuulenpuuskan jälkeen tuiki arvaamattomia luonnonvoimia. En vielä koskaan elämässäni ole ollut tuollaisessa tuulessa. Marraskuussa meitä KAPUAjia saattaa odottaa kovinkin erilaiset luonnonilmiöt, mihin täällä kotisuomessa olemme tottuneet. Toivoa vain pitää, ettemme joudu keskelle mitään noin voimakasta, mitä koin lauantaina täällä Länsi-Suomessa. Pidetään peukkuja pystyssä hyvän ja turvallisen kelin toivossa :)
Pidetään myös peukkuja, jotta kaikki KAPUAjat saavuttavat keräystavoitteensa ja saamme kasaan tuon huikean 100 000€ Nepalin kansan ja ainutkertaisen, mutta yllätyksellisen ja arvaamattoman, luonnon hyväksi!
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Hei yritysjohtajat, sponsorointi on in!
On olemassa investointipäätöksiä, jotka pitää tehdä luovasti ja sydämellä. Tällaisten investointien takaisinmaksuaikaa voi olla mahdotonta laskea ja muutoinkin voi olla juuri sillä hetkellä vaikea perustella järkevästi investointipäätöstä. Hyväntekeväisyyssponsorointi on yksi tällainen investointi. Mutta onko ihan sattumaa, että Ruotsin yksi halutuimmista it alan työnantajista ja huippuvauhtia kasvava yritys, Chas Visual Management AB, on aktiivinen yhteiskuntavastuunkantaja ja mukana lukuisissa hyväntekeväisyysprojekteissa?
Charlie Hansson, yrityksen perustaja, joka valittiin vuonna 2009 ”vuoden yrittäjäksi” ja ”tulevaisuuden johtajaksi”, on määrätietoisesti rakentanut yritysbrändin, joka viestittää vastuunkantoa, innovatiivista, inspiroivaa ja hauskaa työympäristöä. Ei ihme, että alan fiksuimmat työntekijät haluavat Chasiin töihin. Tapasin Charlien talvella ja hän vitsaili että on aika helppo johtaa yritystä missä työskentelee alan parhaat tyypit, ja mihin yritykset melkein tappelevat että pääsisivät asiakkaiksi.
Kilpailu asiakkaista kotimarkkinoilla ja eteenkin vientimarkkinoilla on murhaavaa ja kovenee koko ajan. Hyvä tapa erottautua kilpailijoista on rakentaa brändi välittävästä yrityksestä. Kannattaa lähteä mukaan sponsoroimaan Kapua 2011 -projektia ja luoda uutta kilpailuetua.
- Johannes
Charlie Hansson, yrityksen perustaja, joka valittiin vuonna 2009 ”vuoden yrittäjäksi” ja ”tulevaisuuden johtajaksi”, on määrätietoisesti rakentanut yritysbrändin, joka viestittää vastuunkantoa, innovatiivista, inspiroivaa ja hauskaa työympäristöä. Ei ihme, että alan fiksuimmat työntekijät haluavat Chasiin töihin. Tapasin Charlien talvella ja hän vitsaili että on aika helppo johtaa yritystä missä työskentelee alan parhaat tyypit, ja mihin yritykset melkein tappelevat että pääsisivät asiakkaiksi.
Kilpailu asiakkaista kotimarkkinoilla ja eteenkin vientimarkkinoilla on murhaavaa ja kovenee koko ajan. Hyvä tapa erottautua kilpailijoista on rakentaa brändi välittävästä yrityksestä. Kannattaa lähteä mukaan sponsoroimaan Kapua 2011 -projektia ja luoda uutta kilpailuetua.
- Johannes
perjantai 1. heinäkuuta 2011
HELTEINEN KESÄPÄIVÄ
Ihanat helteiset kesäpäivät vaativat ihanasti veronsa. Ajatus harhailee ja katse hakeutuu tuijottamaan kaunista järvenselkää ja siniselle taivaalle eksyneitä yksinäisiä pilvenhattaroita.
Blogin aihetta oli vaikea keksiä, vaikka Nepalin matkaan liittyvät asiat, lähinnä varainkeruu ja treenipaineet, pyörivätkin mielessä.
Olen lukenut tällä viikolla pari Nepalista kertovaa kirjaa ja oppinut niistä paljon maan kultturista, ihmisistä ja arkisesta elämän kulusta.
Halusin lainata lukemastani kirjasta muutamia Nepalista ja nepalilaisista kertovia pätkiä, vaikka ne jutusta poimittuina ovatkin vähän irrallisia.
NEPAL, ULJAS VUORISTOMAA (Heimo Ujala/ Kustantaja Taito-Kale 2009).
Luonto ja vuoristo
"Tuhansia vuosia ovat nepalilaiset asuneet vuorilla. Maassa on ollut noin 70 erilaista kuningaskuntaa ja joka kuningaskunnalla on ollut oma kulttuurinsa ja omat tapansa.
Vieläkin nepalilaiset kuuluvat kasteihin, vaikka kastijako on maassa nykyisin kielletty.
Nyt Nepalissa on vain yksi virallinen hallitus. Kastittomat asuvat kaikkein korkeimmalla.
Siellä maanviljely onnistuu kaikkein huonoimmin".
"Maan ja taivaan rajattomuus puhuu Jumalan suuruudesta. Suuruutta ei voi olla ihmettelemättä Nepalin mahtavassa vuoristossa. Kaikki, mitä maailmankaikkeudessa on, on lähtöisin Jumalasta. Nepalissa saimme tutkia Jumalan luomaa maailmaa ja ottaa selvää sen ihmeellisyyksistä. Sen rauha ja monimuotoisuus vaikuttaa sen kansalaisiin rauhoittavasti ja sen huomaa Nepalissa kävijä nopeasti".
"Nepalissa maisemat ovat lumoavan kauniita väreineen, vuorineen, jokineen ja laaksoineen.
Mount Everest on Himalajan vuoriston korkein kohta; se on kuin syvyyden peili, joka heijastaa valon tai sammuttaa sen".
Ihmiset
"Ihmisillä on itseluottamusta. Kun aloitat ottamaan yhdestä valokuvaa ja aikailet kuvaamisen kanssa, on kuvattava jo jäänyt toisen taakse. Kaikki lähellä olijat haluavat myös tulla samaan kuvaan. Lapset eivät täällä ahnehtineet. Jos joku sai kaksi karkkia, heti he antoivat toisen kaverilleen".
"Nepalissa 91% väestöstä elää maataloudesta. Vain 40% miehistä osaa lukea ja naisista ainoastaan 20%. Keski-ikä on noin 53 vuotta.
Nepal on aina ollut itsenäinen maa, eivätkä miehittäjät ole tuoneet huonoja tapojaan kansan elämää pilaamaan. Ehkäpä noista vuosituhantisista omiin voimiin luottamisen perinteistä johtuukin, että nepalilaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin lämpimästi ja avoimesti".
"Vuoristokylissä ei länsimaisesta ajanlaskusta tiedetä mitään. Heille vuosi 2009 oli heidän ajanlaskunsa mukaan 2063".
"Naiset itkevät, kun perheeseen syntyy tyttölapsi. Tytöllä ei ole merkitystä. Jos tyttö saa jäädä henkiin, niin hänet opetetaan kotona työntekoon ja laitetaan mahdollisimman pian naimisiin, joskus jopa alle kymmenvuotiaanakin".
"Meille suomalaisille tekee pahaa kuulla synnytykseen liittyvistä tavoista ja perinteistä.
Lapset syntyvät useasti navetassa. Sinne synnyttänyt äiti jätetään vastasyntyneen vauvan kanssa 20 päivän ajaksi, pimeään, hajuun ja epäpuhtaaseen ympäristöön".
"Nainen esittelee mielellään koko perheen kalleuksia. Ne puetaan ylle ja niistä ollaan ylpeitä.
Vauvan kehto on naiselle tärkeä. Naisten asema on hyvin vaikea. He tekevät raskasta työtäja huolehtivat esimerkiksi riiseistä tuulettamalla akanat pois. Sen jälkeen he kantavat riisisäkit selässään perheelle syötäväksi. Ruuanlaitto on myös naisten työ. Kun saa laittaa ruokaa ulkona, ei tarvitse olla sisällä savussa".
"Jos naisen asema ei ole hyvä, niin eivät miehetkään pääse helpolla. Vaikea maasto, kehnot viljelyolosuhteet, suurperheet ja pitkät matkat vaikeasti kuljettavassa maastossa syövät miestä hyvin paljon. Ei ole mikään poikkeus, että mies kuolee 50-vuoden iässä. Työpäivät ovat ympäripyöreitä ja loma-aikoja ei tunneta".
"Poikaa tarvitaan ennenkaikkea polttohautaukseen liittyvien rituaalien vuoksi. Vainajan henki siirtyy poikaan ja hänen on pukeuduttava valkoisiin vaatteisiin vuodeksi, eikä häntä saa kukaan liikuttaa 14 vuorokauteen. Kuoleman jälkeen samana päivänä poika polttaa roviolla vainajan eikä siihen tapahtumaan saa naiset osallistua: naisilla on heikko sielu".
"Nepalilaisten elämä on täysin erilaista kuin meillä Suomessa. Maassa ei ole turhanpäiväistä kiirettä, joten stressi tuntuu olevan kaukana heistä".
Elinkeino
"Vuorien rinteillä silmän kantamattomiin näemme riisipeltoja, joita on muokattu eri sukupolvien jopa vuosisatojen aikana. Myös myllyt ja puintivälineet ovat usein jopa satoja vuosia vanhoja ja epäkäytännöllisiä. Maatkin muokataan härkien vetämillä alkeellisilla auroilla.
Puhvelit ovat Nepalin pyhiä eläimiä. Härkiä käytetään riisisadon puintityössäkin.
Vuoristoon sopivat hevoset kuljettavat raskaita taakkoja kylien ihmisille. Köyhimmät kantavat taakkansa itse. Hevoset ovat pieniä ja ensimmäistä hevosta kutsutaan kellokkaaksi ja se toimii johtajahevosena".
"Maapalstoilla kasvatetaan tomaattia, maissia, maapähkinöitä, perunaa, kaalia ja papuja.
Yhteisellä alueella kasvatetaan guavaa, appelsiineja, banaaneja, sokeriruokoa, mangoa ja tietysti pääruokana syötävää riisiä".
Asunnot
"Kylien asunnoissa on ongelmana se, että ne ovat sisäänlämpiäviä. Tulisijoista puuttuu savupiippu. Ne ovat kuin suomalaisia savusaunoja.Ruokaa tehdessä savu tulee ikknoista ja ovista, samoin kun taloja lämmitetään. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia perheille. Erityisesti naiset ja lapset altistuvat jatkuvalle savulle. Savu aiheuttaa monia sairauksia ja savun hiukkaspäästöt jopa sydänsairauksia. Tavoitteena on saada asunnot savuttomiksi.
Siihen on vielä pitkä matka, että silitysrauta saadaan savuttomaksi. Nyt ne lämpiävät oljilla ja oksilla".
Ruoka
"Nepalin vuoristokylissä tulee toimeen alle kymmenellä eurolla viikon. Saimme kylissä kulkiessamme sikäläistä ruokaa talpottia; tummasta riisistä haudutettua puuroa, höysteenä vihannessekoitusta. Ruoka syödään paljain käsin, mutta vain oikealla kädellä. Vasemmalla kädella pyyhitään pyllyä. Riisi jauhetaan käsikivillä jauhoksi, josta leivotaan sikäläistä leipää.
Nepalin vuoristokylien asumuksissa ruoka valmistetaan avotulella keittiön lattialla ja savu tulee ovesta ja ikkuna aukoista ulos".
Nepalilainen tee
Yksi mitta vettä. Yksi mitta maitoa. Hyppysellinen teetä (heiniä, lehtiä).
Kanelia, kardemummaa, aniksensiemeniä, neilikkaa, mustapippuria, inkivääriä ja rutkasti sokeria. Nämä kaikki kiehautetaan, kaadetaan siivilän läpi ja nautitaan kuumana.
Tee virkistää väsymyksen partaalla olevia matkalaisia.
Kirjoitti Merja 1.7.2011
Blogin aihetta oli vaikea keksiä, vaikka Nepalin matkaan liittyvät asiat, lähinnä varainkeruu ja treenipaineet, pyörivätkin mielessä.
Olen lukenut tällä viikolla pari Nepalista kertovaa kirjaa ja oppinut niistä paljon maan kultturista, ihmisistä ja arkisesta elämän kulusta.
Halusin lainata lukemastani kirjasta muutamia Nepalista ja nepalilaisista kertovia pätkiä, vaikka ne jutusta poimittuina ovatkin vähän irrallisia.
NEPAL, ULJAS VUORISTOMAA (Heimo Ujala/ Kustantaja Taito-Kale 2009).
Luonto ja vuoristo
"Tuhansia vuosia ovat nepalilaiset asuneet vuorilla. Maassa on ollut noin 70 erilaista kuningaskuntaa ja joka kuningaskunnalla on ollut oma kulttuurinsa ja omat tapansa.
Vieläkin nepalilaiset kuuluvat kasteihin, vaikka kastijako on maassa nykyisin kielletty.
Nyt Nepalissa on vain yksi virallinen hallitus. Kastittomat asuvat kaikkein korkeimmalla.
Siellä maanviljely onnistuu kaikkein huonoimmin".
"Maan ja taivaan rajattomuus puhuu Jumalan suuruudesta. Suuruutta ei voi olla ihmettelemättä Nepalin mahtavassa vuoristossa. Kaikki, mitä maailmankaikkeudessa on, on lähtöisin Jumalasta. Nepalissa saimme tutkia Jumalan luomaa maailmaa ja ottaa selvää sen ihmeellisyyksistä. Sen rauha ja monimuotoisuus vaikuttaa sen kansalaisiin rauhoittavasti ja sen huomaa Nepalissa kävijä nopeasti".
"Nepalissa maisemat ovat lumoavan kauniita väreineen, vuorineen, jokineen ja laaksoineen.
Mount Everest on Himalajan vuoriston korkein kohta; se on kuin syvyyden peili, joka heijastaa valon tai sammuttaa sen".
Ihmiset
"Ihmisillä on itseluottamusta. Kun aloitat ottamaan yhdestä valokuvaa ja aikailet kuvaamisen kanssa, on kuvattava jo jäänyt toisen taakse. Kaikki lähellä olijat haluavat myös tulla samaan kuvaan. Lapset eivät täällä ahnehtineet. Jos joku sai kaksi karkkia, heti he antoivat toisen kaverilleen".
"Nepalissa 91% väestöstä elää maataloudesta. Vain 40% miehistä osaa lukea ja naisista ainoastaan 20%. Keski-ikä on noin 53 vuotta.
Nepal on aina ollut itsenäinen maa, eivätkä miehittäjät ole tuoneet huonoja tapojaan kansan elämää pilaamaan. Ehkäpä noista vuosituhantisista omiin voimiin luottamisen perinteistä johtuukin, että nepalilaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin lämpimästi ja avoimesti".
"Vuoristokylissä ei länsimaisesta ajanlaskusta tiedetä mitään. Heille vuosi 2009 oli heidän ajanlaskunsa mukaan 2063".
"Naiset itkevät, kun perheeseen syntyy tyttölapsi. Tytöllä ei ole merkitystä. Jos tyttö saa jäädä henkiin, niin hänet opetetaan kotona työntekoon ja laitetaan mahdollisimman pian naimisiin, joskus jopa alle kymmenvuotiaanakin".
"Meille suomalaisille tekee pahaa kuulla synnytykseen liittyvistä tavoista ja perinteistä.
Lapset syntyvät useasti navetassa. Sinne synnyttänyt äiti jätetään vastasyntyneen vauvan kanssa 20 päivän ajaksi, pimeään, hajuun ja epäpuhtaaseen ympäristöön".
"Nainen esittelee mielellään koko perheen kalleuksia. Ne puetaan ylle ja niistä ollaan ylpeitä.
Vauvan kehto on naiselle tärkeä. Naisten asema on hyvin vaikea. He tekevät raskasta työtäja huolehtivat esimerkiksi riiseistä tuulettamalla akanat pois. Sen jälkeen he kantavat riisisäkit selässään perheelle syötäväksi. Ruuanlaitto on myös naisten työ. Kun saa laittaa ruokaa ulkona, ei tarvitse olla sisällä savussa".
"Jos naisen asema ei ole hyvä, niin eivät miehetkään pääse helpolla. Vaikea maasto, kehnot viljelyolosuhteet, suurperheet ja pitkät matkat vaikeasti kuljettavassa maastossa syövät miestä hyvin paljon. Ei ole mikään poikkeus, että mies kuolee 50-vuoden iässä. Työpäivät ovat ympäripyöreitä ja loma-aikoja ei tunneta".
"Poikaa tarvitaan ennenkaikkea polttohautaukseen liittyvien rituaalien vuoksi. Vainajan henki siirtyy poikaan ja hänen on pukeuduttava valkoisiin vaatteisiin vuodeksi, eikä häntä saa kukaan liikuttaa 14 vuorokauteen. Kuoleman jälkeen samana päivänä poika polttaa roviolla vainajan eikä siihen tapahtumaan saa naiset osallistua: naisilla on heikko sielu".
"Nepalilaisten elämä on täysin erilaista kuin meillä Suomessa. Maassa ei ole turhanpäiväistä kiirettä, joten stressi tuntuu olevan kaukana heistä".
Elinkeino
"Vuorien rinteillä silmän kantamattomiin näemme riisipeltoja, joita on muokattu eri sukupolvien jopa vuosisatojen aikana. Myös myllyt ja puintivälineet ovat usein jopa satoja vuosia vanhoja ja epäkäytännöllisiä. Maatkin muokataan härkien vetämillä alkeellisilla auroilla.
Puhvelit ovat Nepalin pyhiä eläimiä. Härkiä käytetään riisisadon puintityössäkin.
Vuoristoon sopivat hevoset kuljettavat raskaita taakkoja kylien ihmisille. Köyhimmät kantavat taakkansa itse. Hevoset ovat pieniä ja ensimmäistä hevosta kutsutaan kellokkaaksi ja se toimii johtajahevosena".
"Maapalstoilla kasvatetaan tomaattia, maissia, maapähkinöitä, perunaa, kaalia ja papuja.
Yhteisellä alueella kasvatetaan guavaa, appelsiineja, banaaneja, sokeriruokoa, mangoa ja tietysti pääruokana syötävää riisiä".
Asunnot
"Kylien asunnoissa on ongelmana se, että ne ovat sisäänlämpiäviä. Tulisijoista puuttuu savupiippu. Ne ovat kuin suomalaisia savusaunoja.Ruokaa tehdessä savu tulee ikknoista ja ovista, samoin kun taloja lämmitetään. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia perheille. Erityisesti naiset ja lapset altistuvat jatkuvalle savulle. Savu aiheuttaa monia sairauksia ja savun hiukkaspäästöt jopa sydänsairauksia. Tavoitteena on saada asunnot savuttomiksi.
Siihen on vielä pitkä matka, että silitysrauta saadaan savuttomaksi. Nyt ne lämpiävät oljilla ja oksilla".
Ruoka
"Nepalin vuoristokylissä tulee toimeen alle kymmenellä eurolla viikon. Saimme kylissä kulkiessamme sikäläistä ruokaa talpottia; tummasta riisistä haudutettua puuroa, höysteenä vihannessekoitusta. Ruoka syödään paljain käsin, mutta vain oikealla kädellä. Vasemmalla kädella pyyhitään pyllyä. Riisi jauhetaan käsikivillä jauhoksi, josta leivotaan sikäläistä leipää.
Nepalin vuoristokylien asumuksissa ruoka valmistetaan avotulella keittiön lattialla ja savu tulee ovesta ja ikkuna aukoista ulos".
Nepalilainen tee
Yksi mitta vettä. Yksi mitta maitoa. Hyppysellinen teetä (heiniä, lehtiä).
Kanelia, kardemummaa, aniksensiemeniä, neilikkaa, mustapippuria, inkivääriä ja rutkasti sokeria. Nämä kaikki kiehautetaan, kaadetaan siivilän läpi ja nautitaan kuumana.
Tee virkistää väsymyksen partaalla olevia matkalaisia.
Kirjoitti Merja 1.7.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)