KIITOSTEN AIKA

Suunnilleen tasan kuukausi sitten laskeuduimme Kapua-ryhmämme kanssa takaisin Suomen kamaralle. Ja suunnilleen tasan vuosi sitten näin Kapua -ilmoituksen WWF:n kuukausikirjeen sivuilla ja päätin hakea mukaan projektiin. Vuosi on mennyt nopeasti mutta se on ollut yksi hienoimmista ja muistorikkaimmista pitkään aikaan. Ja mitä Nepalin matkaan tulee niin kuten olette varmaan jo muiden blogikirjoiuksista lukeneet,se oli HUIKEAN FANTASTINEN!!! :)

Näimme Nepalista todellisen läpileikkauksen, koska Luklan lennon peuuntumisen vuoksi jouduimme kävelemään Himalajalle. Aloitimme matkamme etelä-Nepalin tasaisilta viljelysmailta läpi kumpuilevien keskikukkuloiden aina valkeahuippuisten vuorten huipuille. Matkalla näki paljon pieniä kyliä, ihmisiä arkiaskareissaan, muuleja, jakkeja/nakkeja ja aivan uskomattomia maisemia. Lisäksi opimme mitä eroa on tasaisella ja "nepalin tasaisella"...!? :) Vaikka tiesin, että maisemat ovat Nepalissa jotain omaa luokkaansa, niin silti kerta toisensa jälkeen olin häikäistynyt luonnonkauneuden edessä.

Kuukauden aikana olen saanut hieman etäisyyttä matkaamme...tosin pari ekaa viikkoa joka yö unissani vaelsin edelleen ryhmämme kanssa pitkin Himalajan vuoria!? :) Huomaan myös, että joka päivä palaan ajatuksissani Nepaliin, siihen mientilaan, johon pääsin vaelluspoluilla ja etelän kylissä. Moni on täällä blogissa kertonut mitä on eniten jäänyt reissusta mieleen ja mikä teki suurimman vaikutuksen. Suurimman vaikutuksen minuun teki tietenkin Nepalin luonto mutta myös ihmisten iloisuus ja ystävällisyys sekä vieraanvaraisuus. Toinen asia, joka teki minuun suuren vaikuuksen, oli sherpa -kansan uskomattomat suoritukset. He ovat kantaneet ja kantavat edelleen selässään mielettömiä kuormia. Kyliä on rakennettu todella syrjäisiin paikkoihin kantamalla KAIKKI rakennustavarat selässä pitkin liukkaita ja kivisiä polkuja lipilapit jalassa (usella vastaantuleella kantajalla oli jalassaan sandaalit...vaikka poluilla oli välillä luntakin..!?). Itse välillä puuskutin ylämäessä 10 kilon reppu selässä ja ohi juoksi sherpa -kantaja selässään kolme ovea, joiden päällä on vielä parit laudat....että niin...!? =)

Yksi asia, jota eniten kaipaan, on se mielentila, johon pääsin matkallamme läpi Nepalin. Se, että ei tarvitse ajatella muuta kuin tätä hetkeä ja seuraavaa askelta...ihana mielentyhjyys...Olen pyrkinyt pitämään kynsinhampain kiinni tuosta mielentilasta. Olenkin päässyt lähelle samaa tilaa vaelluksilla Suomen metsissä. Odotankin jo innolla keväällä olevaa hiihtovaellusta kavereideni kanssa. Känny kiinni ja kohti metsää! :)

Olemme keränneet KAPUA:n avulla tänä vuonna ennätyssuuren määrän rahaa, yli 90 000 euroa! Kaikki varat on ohjattu WWF:n kautta kolmen vuoden projektiin etelä-Nepalissa. Projekti toteutetaan yhdessä Väestöliiton kanssa. Mielettömän iso kiitos seuraaville yrityksille lahjoituksistanne:

Adventure Partners
Arbonaut Oy
Asianajotoimisto Bird & Bird Oy
Aurecon Oy
Autokoulu E.Nygård
City-Air Oy
Ekotavaratalo Ekotin
Ellibs Oy
Eräkuru Oy
Excenta
Gasum
Helsingin Katto ja Kaide Oy
Kurikan kaupunki
LLS Partners Oy
Nuorisokeskus Metsäkartano
Pirkanmaan Erikoislääkäripalvelu Oy
Positiivarit
Rautavaaran kunta Ravintola Himalaya, Helsinki Ravintola Yeti Nepal
Reilun kaupan TÄHTI
Rynkeby Foods / God Morgon
Savon Voima Oyj
Sormat Oy
Suomen Kätilöliitto ry
Tampereen kiipeilykeskus
Trekki
Tilipositiiva Ay
Toyota Auto Finland Oy
Toyota kiipeilyareena
Vacon Oyj
Warmia Oy
Wärtsilä Oyj

Lisäksi suuren SUURET kiitokset kaikille muille lahjoittajille; tutuille ja tuntemattomille, sukulaisille, kavereille, kaverin kavereille, kolikon lippaaseen tiputtaneille! =) Olette suuremmoisia ihmisiä kaikki! :)

Haluaisin tähän lopuksi laittaa kiitokset upealle Kapua 2011 porukalle. Reissu ei olisi ollut niin upea, ellei ryhmämme olisi ollut niiiiiiiiin UPEAN FANTASTINEN!!! Vaikka välillä päivät venyi ja jalka painoi niin läppä lensi joka päivä ja hetki! :) Siis ISO kiitos Nuppu, Nipo, Kake, Jare Tellervå, Orto, Yuri, Puuma, Marika, Saaban kunigatar, Vesa, Börge, Pirkko, Panda ja Tanja!!! Olette huikeita tyyppejä kaikki!!!

Kiitos WWF:n Tanja Pirinen ja Väestöliiton Sini Karusto. Teette todella tärkeää työtä Nepalissa! :)

Ison ISO kiitos Mandala Travelsin Kallelle (alias Dr House). Parempaa opasta emme olisi voineet saada! :) Juttu lensi ja tanssi sujui, mitä muuta voi oppaalta vaatia!? Ai niin, se turvallisuus....no, sekin oli täydellisesti halussa! :) Kiitos Kalle Viira!

Ja isoimmat kiitokset menevät Suville! Olet kehitellyt huikean hienon konseptin. Pienillä teoilla voi parantaa maailmaa ja sen olet osoittanut. Kiitos tästä upeasta kokemuksesta!!! :)

Ja tähän loppuun kaikille pieni viisauden sana himalajan poluilta: mennään hitaasti hitaasti, ei kiirettä...!? ;)




KAPUA 2011 kiittää ja kumartaa ja toivottaa tsemppiä ja menestystä KAPUA 2012 tulevalle porukalle! :)


KAPUA -terveisin,

Sipa-kapuaja alias Marja-Liisa :)

Karkausvuosi 2011

Myönnän. Päättynyt vuosi oli monella tapaa minulle karkausvuosi. Joko itse aiheutettu tai sitten vain sattumusten seuraamusta. Hamekangasta ei tosin tarvinnut hankkia.

Elina, Nuppu ja Salla ja muut kapuajat ovat blogikirjoituksissaan tiivistäneet tuntemuksia ja kokemuksia KAPUAsta. En voisi olla enempää samaa mieltä heidän kanssaan. Kiitollisuus avunantajia, avunsaajia ja kanssakulkijoita kohtaan nousee päällimmäiseksi tunteeksi. Elina kiinnitti viisaasti huomiota myös siihen, miten tulisi olla itselleen armollinen ja rakastava, jotta voisi ja jaksaisi auttaa lähimpiään. Itse on tärkeä eikä sen vaaliminen ole itsekkyyttä. Anthony de Mello on kirjoittanut tästä asiasta enemmänkin, jos kiinnostaa.

Palaan väitteeseeni karkaamisesta. Vuosi sitten olin aloittanut sapattini ja olin pikkuisen eksyksissä useiden mahdollisuuksien viidakossa ja toisaalta toiseuden tunteesta johtuen. Taakse oli jäänyt turvallinen ja tuttu työyhteisö. Tarve tehdä jotain yleistä hyvää vaihtoehtojen kirjossa oli kasvanut itsekkäässä itsessäni ylitsepääsemättömäksi, mutta niin pelko hörhöksi maailmanparantajaksi leimaantumisesta business-tuttavieni ja lähipiirin taholta kuin yksinkertaisesti ajan puute oli aiemmin estänyt totetuttamasta haavettani.

Sitten mahdollisuuksien syvästä viidakosta eteen ilmestyi KAPUA. Siinä ei ollut monta sanaa, kun päätös hakemisesta oli tehty ja karkumatka sovinnaisuudesta ja mukavuudesta kohti jotain tuntematonta, mutta hyvältä vaikuttavaa oli alkanut.

Varainhankinta oli aluksi työlästä, mutta lähti hiljalleen sujumaan. Suhteet auttoivat onneksi tiettyyn pisteeseen, mutta viimeiset eurot puristettiin ihan pyhällä hengellä. Hötkyilystä ei ollut apua. Olin onnistunut karkaamaan rauhassa tekemisen tilaan vastoin normaalia levotonta ja poukkoilevaa tekemisen moodiani, pakottavaa suorittamista. Mieleen palautui edellisen talven pitkät hiihtolenkit. Silloin oli ollut aikaa keskittyä täysillä läsnäolemiseen, jokaiseen potkuun ja työntöön ja saavuttaa flow-tila, jossa ajan ja paikan tunne katoaa ja voi kokea syvää rauhaa ja onnea. Ja kuntoni ei ollut koskaan ollut niin hyvä kauden jälkeen :-).

Kaikki näytti paratiisimaisen hyvältä elokuun lopussa, draivi ja henki oli hyvä ja kesän laulukeikat olivat onnistuneet hienosti. Ja tarkkanäköinen laulunopettajani Susanna oli kehaissut, että oikea lauluasentokin oli vihdoin löytynyt. Ja enää oli jäljellä vain pari kuukautta ja sitten koittaisi sapattivuoteni kohokohta. Nepalin sydämelliset ihmiset ja satumainen luonto Himalajan lumihuippuisine vuorineen. Mutta kesällä oli nähtävissä jo merkkejä tulevasta, jos ennusmerkkejä olisi osannut lukea. Olin loukannut kolmesti itseni harrastaessani liikuntaa. Kahdesti jalkapallossa.

Kolmas kerta olikin sitten kohtalokas. Akillesjänne napsahti poikki pelin tuoksinnassa ja tuntui siltä kuin taivas olisi pudonnut niskaan. Ei auttanut vaikka pyysin toista ja kolmattakin mielipidettä. Kiipeily ei tullut kyseeseen millään tavoin, joten oli heitettävä hyvästit Nepalin matkalle.

Siitä alkoi sitten minun Via Dolorosani. Aika syvällä käytiin, kunnes oivalsin, että ainoa tapa nousta ojasta oli jatkaa hankkeessa. Oli pystyttävä karkaamaan itsesäälin ja pettymyksen petollisista syövereista kohti toivoa ja uskoa. Jalka paranisi ajan kanssa, sitä ei voisi kiirehtiä, mutta varoja voisi hankkia entiseen malliin jalka ortoosissakin.

Onneksi toipuminen eteni hyvin ja 4.11. sain nousta koneeseen, joka vei meidät Nepaliin. Pääsin osalliseksi yhteistä elämystä ja unelmaa. Tottahan toki matkalla oli vaikeita hetkiä, kun matkan toinen vaihe, minulta evätty vuorille lähtö lähestyi ja minun oli palattava koti-Suomeen. Mutta ne hetket suodattuivat paitsi mahtavien kapuajien empatiaan ja hirtehiseen huumoriin, Nepalin eksoottiseen luontoon, lasten ja aikuisten hymyihin ja kiitollisuuteen sekä riisiviinaan kyläpäällikköjen tapaamisessa. Kaikkeen siihen, mitä sain osakseni vieraillessamme avustuskohteissa, koskettavissa keskusteluissa lastenkodin perustajan kanssa Katmandussa sekä varsinkin ymmärrykseen ja valaistumiseen siitä, että hyväntekeväisyyys ja muiden auttaminen ja teidän, hyvät lukijat, antamat avustuksenne menevät oikeasti perille ja tekevät elämästä paremman. Niin autettaville kuin auttajillekin.

Karkausvuosi saa minun puolestani jatkua tänäkin vuonna. Sen verran hyvä on karkailla. Lopuksi kiitos vielä tuestasi ja kiitos arvon kanssakapuajani, että jaksoit tällaista jalkapuolta.

Kapuaja-Kalle, joka myös Orto-Kallena tunnetaan.

PS ja hamekangasta ei tarvitse hankkia tänäkään vuonna. Kihlat tuli nimittäin hankittua hamekankaan sijaan yhtenä karkausvuonna 1900-luvun puolella.

Samsara

Edellinen kirjoittaja, Salla, tyhjensi ansiokkaasti ja perinpohjin Kapua-pajatson aivan takaressua myöten tarkastelemalla yhteisen projektimme vaikutuksia siellä ja täällä eri lähestymiskulmista. Ei siihen ole minulla enää lisättävää muttei pois otettavaakaan. Olemme kukin erikseen ja yhdessä pyrkineet ja päässeet jakamaan kokemuksen, joka ei lähde meistä kulumallakaan, onneksi. Monet ovat jo ehtineet kirjoittaa kotoisuudesta, puhtaudesta ja levosta, kotiutumisen mukanaan tuomista ylellisyyksistä mutta myös kaipuusta takaisin vuorille. Ei siihenkään uutta lisättävää, jaan sen kaiken kanssanne samoin sanakääntein.

Paluun jälkeen mieleen on pulpahdellut paljon tuokio- ja tilannekuvia. Miten loppujen lopuksi kävi sen pienen tytön, jota kyläläiset etsivät lamppuineen yön pimeydessä? Se painaa mieltä edelleen samoin kuin ne muutamat vähän kasaan lysähtäneet talot maanjäristyksen jäljiltä. Mielessä myös kaikki ne pienet paitaressut, joilla oli usein orastava toukka kurkkimassa nenäaukoista, sadonkorjuuseen liittyvät touhut, värikkäät sarit naisten yllä, kailottavat kyläkukot, peevelin kauniitakin olivat! Paluun jälkeen kuvasin matkaa "Tuntuu kuin Nepal olisi rysähtänyt syliini." Totta oli. Nyt se on onneksi alkanut vähitellen jäsentyä, kun on ehtinyt katsella sitä etäisyyden päästä.


Nepalissa uskonto on ihmisten arjessa kaikkialla läsnä, lieputtavina rukouslippuina, hämmästyttävän suurien rukouskivien teksteinä, lukuisina erilaisina palvontapaikkoina, temppeleinä. Ehkä näistäkin syistä johtuen sikäläisestä kirjakaupasta seuloitua mukaan kotimatkalle mm. Kumari-jumalattaren elämänkerta, Shivan seitsemän salaisuutta ja Buddhan orvot. Nimet puhuvat sen puolesta, että nepalilaisten elämän tämä puoli näyttäytyi ainakin tälle maallikkokapuajalle kiinnostavana uskontojen kudelmana, josta on seikkaperäisemmin otettava selvää. On jo selvinnyt, että buddhalaisen arkipäivän psykologian mukaan mielen kotiin tuominen tarkoittaa sen kokoamista ja rauhoittamista. Monesti ihminen hakeutuu eri puolille maailmaa, mutta ei koskaan ole kotonaan omassa itsessään. Oleskelu luonnonkauniilla paikalla mielellään auringonnousun tai -laskun aikaan (ne vuoret, ne vuoret!) voi auttaa mieltä rauhoittumaan ja avartumaan aivan itsestään. Sama vaikutus voi olla tuulen huminan ja puron solinan kuuntelulla. Tuulen huminaa on viime aikoina täällä kotimaassa kyllä riittänyt!

Vuorilla kapuaminen kahmaisi matka-ajasta ja energiastamme valtaosan, mutta muistetaan aina nostaa pinnalle ensimmäisen viikon avustuskohteet ja sen myötä kaikki hyväsydämiset kanssaihmiset täällä kotimaassa, jotka tekivät auttamisen mahdolliseksi. Te olitte uskomaton tuki ja voimavara, me vain kasasimme lahjoittamaanne avustuskekoa. Kiitos!

Jos vielä hieman jatkaisi edellä aloitettua psykologiaa, niin ihmiset ovat sisimmiltään samanlaisia mutta ennen kuin voimme kokea todellista myötätuntoa muita kohtaan, meidän pitää tuntea myötätuntoa omaa itseämme kohtaan. Mielikuva itsestämme on usein aika kolhiintunut ja kielteinen, emme oikein usko kelpaavamme. Oikeasti meidän tulee tarkkailla myönteisiä mielentilojamme, rakkautta, hyvää tahtoa ja suvaitsevaisuutta päivittäisessä elämässämme.

Uuden vuoden kynnyksellä tekee mieli painottaa tuota viimeisen lauseen viestiä. Meissä jokaisessa saattaa asustaa pikkuisen buddhaa tässä omassa samsarassamme (=elämänpyörässä)

Elina-kapuaja toivottaa teille kaikille paljon mielenkiintoisia ja hyviä asioita tulevalle vuodelle. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, ansaitsette sen.

Mrrrr-halaus!

Tämän kapuajan tilinpäätös ja testamentti

Moni meistä kapuajista onkin jo ehtinyt täällä blogissamme ”tilittää” omia kokemuksiaan elämämme reissun jälkeisistä fiiliksistä päästyämme kuka hitaammin ja kuka nopeammin kiinni päiväjärjestykseen. Voin helposti samastua kanssakapuajien tuntemuksiin vaeltamisen hienoudesta ja siitä leijumisen tunteesta, kun voi ottaa totaalisen irtioton arjesta. Toisaalta ymmärrän sitäkin kanssakapuajaa, joka huomasi, etteivät ne arjessa askarruttavat asiat välttämättä vuorilla ratkea eikä reissulta välttämättä tullutkaan takaisin valaistunut kapuaja. Näin KAPUA-vuoden lopussa onkin hyvä vetää yhteen mennyttä ainutkertaista KAPUA-vuotta. Mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Omaan ”Kapuan top-kolmoseen” (tunkua listalle olisi kyllä!) nousevat seuraavat asiat kolmesta eri vinkkelistä: (i) projektista itsestään, (ii) vuoden 2011 KAPUA-hankkeen merkityksestä ja (iii) siitä fiiliksestä, joka itselle jäi mukanaolemisesta:


1) KAPUA-konseptina

Olin seurannut aikaisempia KAPUA-hankkeita mielenkiinnolla ajatellen, että jospa minäkin jonakin päivänä... Olenkin kovasti kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus päästä mukaan. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että KAPUA on mielekästä ja ainutlaatuista hyväntekeväisyystyötä. KAPUAssa on monta kulmaa, jotka tekevät siitä niin omanlaisensa. Projektissa on mahdollisuus projektiluonteisesti olla mukana kehitysyhteistyössä ja nähdä omin silmin niin varainkeruuta, tiedotustoimintaa kuin itse hankekohteessa tehtävää työtä. Kapuaja todella laittaa itsensä likoon hyvän asian puolesta ja oppii siinä samalla valtavasti hyväntekeväisyystyöstä, hankkeen teemasta ja kohdemaasta, markkinoinnista ja ryhmätyöstä. Bonuksena tulevat ne kanssakapuajat, joiden kanssa on kokenut jotain ainutlaatuista ja joiden kanssa toivoo voivansa taivaltaa yhdessä vielä myöhemminkin.

2) KAPUA 2011:n merkitys Nepalissa

Itsekehumiseen sortumisenkin uhalla toisena tulee mieleen luku 87.692,03. Se on tähän päivään mennessä hankkeelle kerätty rahamäärä. Ja se on kuulkaa mahtava määrä euroja Nepalissa käytettäväksi meille tärkeään asiaan ja aivan mahdottoman huima saavutus porukaltamme!

KAPUA 2011:n teemahankehan (PHE- hanke/väestö-terveys-ympäristö -hanke) on tänä vuonna aloitettu kolmivuotinen hanke. Huolimatta siitä, että hanke on vasta alkuvaiheessa ja kuluvana vuotena on keskitytty yhteistyön lisäämiseen paikallisten, hanketta Nepalissa toteuttavien kumppaneiden eli WWF Nepalin ja Nepalin perhesuunnittelujärjestön välillä, on jo saatu paljon aikaan. Seuraavassa esimerkkejä aktiviteeteista, joita hankkeessa on muun ohessa kuluvan vuoden joulukuuhun mennessä jo toteutettu:

- Olemassa olevia seksuaaliterveyspalvelukeskuksia on vahvistettu uusilla lääkärin työhön tarvittavilla välineillä, huonekaluilla ja teknisellä tuella Bardiassa, Bankessa, Dangissa ja Kailalissa

- On tuettu liikkuvia klinikoita seksuaaliterveyspalveluiden tarjoamiseksi naisille; 339 naista on hyötynyt näistä klinikoista

- On tarjottu seuraavia perhesuunnittelupalveluita tai ehkäisymenetelmiä:

- kondomeja 3782 kpl;
- e-pillereitä 5245 kpl;
- muita ehkäisymenetelmiä kuten ehkäisyimplantteja yhteensä 2500 kpl;
- seksuaaliterveysneuvontaa on annettu 46 000 kertaa;
- gynekologisia palveluita lähes 500 kertaa; ja
- seksitauteihin on annettu hoitoa 2300 kertaa.

- On pidetty 19 oppituntia 570 koulua käyvän nuoren tytön tietoisuuden lisäämiseksi kuukautisten aikaisen hygienian hoidosta. Lisäksi 18 oppituntia on pidetty 360 koulusta pudonneen tytön tietoisuuden lisäämiseksi kuukautisten aikaisen hygienian hoidosta

- On jaettu tietoa seksuaaliterveydestä ja luonnonsuojelusta kansainvälisen nuorten päivän, Lisääntymisterveyspäivän ja Teez festivaalin aikana Terain alueella

- Kaikilla viidellä projektin alueella (projektialue (Banke, Kailali, Dang, Chitwan, Bardia) on valittu pilottikoulu PHE -ohjelman edistämiseksi kouluissa. Kouluissa on järjestetty kaksipäiväinen koulutus kunkin koulun PHE-ohjelman edistämisryhmälle

- On perustettu viisi uutta nuorisokeskusta

- Kailaissa ja Dangissa on perustettu uudet nuorisoverkostot

- On tarjottu tukea ja koulutusta julkisen sektorin terveysinstituutioille niiden tekemiseksi käyttäjäystävällisemmäksi

- On tehty useita oppaita, kuten väestö-terveys-ympäristö -opas kouluihin, ja ohjeita nuorten foorumeihin ja erilaisten aktiviteettien toteuttamiseen

- Viisi alueellista toimistoa on järjestänyt kolmipäiväisen koulutuksen seksuaaliterveydestä ja oikeuksista ja luonnonsuojelusta. 138 henkilöä osallistui koulutuksiin, mukaan luettuna terveysalan työntekijöitä ja paikallisia nuoria

- On järjestetty seksuaaliterveyteen ja ympäristönsuojeluun liittyvä katudraamaesitys Kailalin klinikan toimesta

Upeaa työtä WFF:ltä ja Väestöliitolta yhteistyökumppaneineen: erinomainen alku hankkeelle, josta on hyvä jatkaa. Ja hyvä me, ahkerat varainkerääjät - vuoden loppuunhan on vielä aikaa, joten eiköhän se rapiat 87.000 euroa vielä tuosta näin loppumetrien kunniaksi vähän paranekin!

3) KAPUA-henki

Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana nostan esiin ryhmämme loistavan ”ryhmäytymisen” ja sen riemullisen tsempin, joka kantoi ryhmäämme koko projektimme ajan. Ryhmädynamiikka toimi alusta asti ja uskon, että monikin kapuaja löysi uusia todellisia Ystäviä ryhmästämme, joiden kanssa on edessä vielä monta seikkailua ja hyvää hetkeä tulevaisuudessa. Itseäni jaksoi jopa hämmästyttää se, että valitsijamme olivat onnistuneet nitomaan yhteen porukan toisilleen tuiki tuntemattomia vahvoja persoonia emmekä onnistuneet kinastelemaan mistään koko projektin aikana. Melkein jo ihmeellistä ryhmäytymistä ja toisten kannustamista! Ei ollut asiaa, jota olisi liikoja alettu synkistelemään tai sorruttu voivottelemaan asioiden vaikeutta, vaikka uskokaa tai älkää, ei tämä ole ryhmällemme pelkästään helppoa ollut! On sitä välillä tuskailtu niin varainkeruun, medianäkyvyyden kuin raskaiden vaelluspäivienkin tiimellyksessä. Ja aikasta iso tsempin paikka oli ilmavoimien puututtua peliin vaihtaa lennosta vuorta, johon oli koko vuoden tähdätty ja johon varainkeruun kikkakakkosemme eurometreistä perustui - kyllä kuulkaa söi naista ja miestä, mutta nöyryys palkitsi upealla Suunnitelma B:llä! Tarmolla mentiin eteenpäin niin varainkeruussa kuin vuorellakin ja vielä hymyssä suin – joku kun onnistui aina näkemään tilanteessa jotain positiivista tai kerta kaikkiaan hassunhauskaa ja hetken päästä jo taas nauru raikasi tai tsemppausviestit lentelivät Facebookissa. Sama loistava ryhmähenki tuntuu vallitsevan myös aiempien kapuajaryhmien kesken.

No, mitä jäi käteen ja miltäs nyt sitten tuntuu? Ja mitäpä sitten seuraavaksi?

Vaikkakaan en itse ole mikään suurten tuntojen tulkki ja jätän syvemmät sydämen avautumiset suosiolla muille, voin kuitenkin täydestä sydämestäni sanoa, että KAPUAlla on aivan valtavan suuri merkitys elämääni. Kuten jo joku konkarikapuajakin joskus minulle sanoi, elämä on ennen ja jälkeen KAPUAn.

Olen kuluvan vuoden aikana saanut todella kokea tekeväni jotain merkityksellistä muiden ihmisten hyvinvoinnin eteen. Olen oppinut aivan älyttömän paljon Nepalista, ja lisääntymis- ja seksuaaliterveydestä. Olen otsa kurtussa pohtinut kestävää kehitystä ja miten meistä jokainen voi tehdä pieniä tekoja sen eteen. Olen oppinut valtavasti siitä työstä, jota Väestöliitto ja WWF tekevät Nepalissa. Olen voittanut itseni keräämällä varoja ja markkinoimalla hanketta vaikken itseäni myyjäksi tai markkinoijaksi ole koskaan tuntenutkaan. Olen oppinut sietämään sanaa ”EI”. Olen ymmärtänyt, että kaikkeen siihen mitä oikeasti haluaa tehdä, löytyy kyllä aikaa. Olen saanut toteuttaa sisälläni asuvaa kehy-hörhöyttä, puhua itselleni tärkeistä asioista ja herättää keskustelua. Olen toivottavasti saanut jonkun toisen silmät avautumaan. Olen nauranut ja nauttinut, tuntenut suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, maailmantuskaa ja riemua ryhmämme onnistumisista. Olen tavannut samanhenkisiä upeita ihmisiä. Olen saanut tukun uusia Ystäviä. Ja niin, olen joutunut kirjoittamaan blogia ;)

Vajaassa vuodessa ehtii paljon ja KAPUA kantaa elämässäni vielä pitkälle eteenpäin – niihin seuraaviinkin hyväntekeväisyyshankkeisiin, joita haluan tukea ja joissa haluan olla mukana ja niille seuraavillekin vuorille, jotka aion kiivetä…

Tämä pitkä vuodatukseni on tämän kapuajan tilinpäätös ja testamentti. Nyt päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että sain olla mukana ja kiitollisuus siitä, että niin moni on kavunnut kanssani:

Kiitos lahjoittajat. Kiitos henkiset tukijat. Kiitos KAPUAn äiti, Suvi. Kiitos WWF ja Väestöliitto. Kiitos konkarikapuajat ja erityisesti Mia, Eppu, Kaneli, Heini, Reijo, Hessu, Risto, Atti & Kaarina aivan mahtavasta tsempistä. Kiitos Nepal. Kiitos Ngima, Ensu, Arska, Tika & Prinssi. Kiitos Island Peak. Kiitos Mandalan Kalle. Kiitos esimieheni ja kiitos Bird & Bird. Kiitos Wesa, Taru, äiti ja isä – olen käyttänyt KAPUAan paljon aikaani, joka on ollut teiltä poissa.

Ja KIITOS kanssakapuajat ♥ Battanniahoo forever!

Vähän jo haikeana, mutta kovinkovinkovin onnekkaana ja onnellisena

Salla-kapuaja

Miksi juuri sinun pitäisi kavuta ensi vuonna?

1. koska se tulee olemaan mielettömintä, voimallisinta ja rohkeinta, mitä olet koskaan tehnyt.
2. koska se tulee olemaan haastavinta, turhauttavinta ja epätoivoisinta, mitä olet koskaan tehnyt.
3. koska tulet havaitsemaan voimia, joita et tiennyt, että sinulla olikaan, kohtaamaan rajoja, joita et tiennyt asettaneesi itsellesi ja löytämään taitoja, jotka luulit kadottaneesi.
4. koska saat kokea fyysisesti, henkisesti ja sydämellä, millaista on kun yhteisön vahvuus on suurempi kuin sen yksittäisten jäsenten voima.
5. koska joudut kohtaamaan avuntarvitsijat silmät ja sydän auki.
6. koska jakamalla omastaan saa itsekin eniten.
7. koska aina ei tarvitse tietää, riittää kun aavistaa ja ottaa ensimmäisen askeleen.

Vai, mitä mieltä on aikaisempien vuosien kapuajat?



Tässä on minun nöyrin soiva kiitokseni teille. Kaikille lahjoittajille, kanssajännittäjille, mukana eläneille ja sydämeeni kavunneille. Siitä tuli biisi ja siitä tuli video. Vähän jännittää pitkästä aikaa jakaa julkisesti jotain henkeni tuotoksia, mutta olen varma, että olette armollisia. Olettehan? ; )

Hieno vuosi. Olen todella ylpeä meidän porukasta. Monta yllätystä ja muutosta tuli matkan varrella, mutta ryhmällämme oli loistava kyky antautua ja luottaa sekä ymmärtää, että joskus vuoristo tekee omia päätöksiään. Mieletön summa rahaakin tuli kerättyä! Minulla kaikki ei mennyt ihan niin kuin leffoissa, mutta onneksi se menee kuitenkin aina niin, että lopussa näkee sen, miksi joskus joutuu kiertämään vähän pitempää reittiä perille.

Uusi vuosi ja uudet kapuajat.
Rauhallista ja läsnäolevaa joulunaikaa kaikille.

Kiitollisin mielin,
- Nuppu <3

Tämä oli viimeinen kirjoitukseni Kapuan blogissa, jatkossa päivitän osoitteessa kalliostakukkulalle.com.

Nepalilaista mielenrauhaa oppimassa

Nepalissa vietetty 4 viikkoa oli totaalista rauhoittumisen aikaa, vaikka kävelimmekin vaellusosuudella päivittäin melkein aamusta iltaan. Kotimaan kiire, huolet ja murheet poistuivat ajatuksista. Nautin luonnon rauhasta, kauniista maisemista ja seurasin uteliaana onnellisten nepalilaiten arkipäivän toimia.

Kaikki näkemäni vahvisti edelleen käsityksiäni siitä, ettemme tarvitse maallista mammonaa ollaksemme onnellisia. Olen pyrkinyt jo aikaisemminkin minimoimaan kulutustani ja tulen tekemään tätä edelleenkin ja voimakkaammin, jos vain suinkin on mahdollista. Markkinointi-ihmiset osaavat kyllä luoda "tarpeita", joita emme oikeasti tarvitse.

Turhaa kiirettä voi välttää myös näin Joulun aikaan. Tee vain se, mitä pidät tärkeänä. Älä tee kaikkea sitä, mitä ympäristö ja muut ihmiset pitävät tärkeänä!

Onnellisuus tulee niin pienistä asioista, kun sitä oikein miettiin ... mieti, mikä tekee sinut onnelliseksi!

Yritän viestittää näitä tärkeitä ajatuksia muillekin kuin vain omille lapsilleni. Toivottavasti sinäkin pidät näitä asioita tärkeänä ja haluat viedä rauhoittumisen viestiä eteenpäin.

Rauhallista Joulua ja vuotta 2012 kaikille blogin lukijoille!

Nå berätta, hur var din resa?

Den frågan har ställts mig nååågra gånger under de senaste veckorna. ”Öhh, bra tack” – har blivit ett automatiskt svar. Jag skulle säga att frågan är i samma klass som frågorna: ”förklara universums uppkomst” och ”beskriv hur kvinnor resonerar”.

Var i hela värden skall man börja berätta om en sådan resa som vi varit med om? Skall jag berätta om den dagen när vi simmade med elefanter (och nästan med krokodiler också)? Om vår extra 6 dagars vandring, tack vare att vårt plan inte kunde landa på världens farligaste flygfält? Eller kanske om hur en grupp på 15, helt obekanta och så olika personer, blev sammansvetsad till en unik grupp som kan utmana 6000 meters toppar? Eller skall jag berätta om hur jag grät på insidan när jag såg svältande barn på gatorna?

Men tre saker, som jag kommer att komma ihåg för resten av livet, skall jag dela med er.

1. Den magnifika, sagolika, och otroligt vackra naturen! Chomolungma, vi ses snart igen.

2. Lokalbefolkningens vänliga och hjälpsamma bemötande.

3. Och till sist, det som kanske berörde mig mest, ett barns spontana reaktion när vi gav en gåva. Var gåvan sedan en fotboll eller penna, så var den glädje som utbrast något helt obegripligt.

Om det är något som jag upplevt under vår resa, så är det att något som kan kännas otroligt litet för mig kan betyda så otroligt mycket för en annan.

Med dessa ord vill jag önska alla läsare en riktig fridfull juletid och lämna er med tanken, att istället för att köpa gåvor till varandra borde vi kanske ge gåvor till de som inget har?

- Kapuanen Johannes