perjantai 2. syyskuuta 2011

Sieluni kypsyy puolukoiden kanssa

Tämä Kapua taipaleemme alkoi noin seitsemän kuukautta sitten. Jäljellä on kaksi kuukautta ja kaksi päivää. Aika, jolloin raskaana oleva äiti todella tiedostaa äitiytensä ja alkaa odottamaan maailmaan ilmestyvää. Meillä Kapuajilla kaksi kuukautta ja kaksi päivää on aika, jonka jälkeen kaikki tekemämme Kapuatyö konkretisoituu tai huipentuu matkaan Nepaliin...

Tässä seitsemännen kuukauden kohdalla, syyskuussa, kypsyvät myös puolukat Pohjois-Savossa. Niin Kapuajan sielukin. Puolukoiden kylki on päivä päivältä kypsemmän näköinen. Siltä tuntuu myös sielussa. Paljon on puristettu, jotta saataisiin hyväntekeväisyyspotin summa ja kunto nousemaan kohti tavoitetta, sekä tieto Nepalin tilanteesta leviämään. Enää ei ole kyse vain tästä reissusta. Eikä ole kyse vain ainoastaan Nepalista. Nyt on jo kyse siitä, että aikuisen ihmisen sielu on viimeinkin herännyt huomaamaan, kuinka kaikki asiat ja ihmiset ovat kytkettyinä toisiinsa.

Jos teen itselleni hyvää, kuntoilen ja oikeasti kuuntelen mitä sielussa liikkuu, jaksan myös välittää lähemmistäni enemmän. No, jos välitän lähemmistäni enemmän, voi joku heistä toimia samoin ja jatkaa ketjua. Voisiko tässä olla avain Nepalia suurempaan operaatioon? Tänään syömäni puolukatkin kasvavat kauniissa tiiviissä tertuissa. Kylki kyljessä toisiaan vasten, osa jo valmiita, osa raakileita...

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Vielä on kaksi kuukautta ja kaksi päivää jäljellä ennen kuin tämäkään projekti toteutuu. Sitä ennen aion esittää toivomuslistan, jonka toivon toteutuvan ennen joulua eli ennen marraskuun neljättä:

- Euromääräisiä lahjoituksia tulisi vielä paljon
- Tapaisimme kapuajien kesken: ajan kanssa keskustellen ja maistaisimme hyvää leipää (Sipen)
- Muistan kiittää Teitä kaikkia, jotka jo olette auttaneet ja ajatelleet
- Jokainen ihminen löytäisi viimeistään ensi vuonna oman Kapua-projektin. Asian, joka palauttaa arkeen ja oman sielun äärelle. Pakottaa pysähtymään kesken kiireen.

Minä odotan että puolukat kypsyvät ja että huomisen jälkeen on huominen.

Tanja Kapuaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti