Yhteiskunnassa ei jaeta materialistista hyvinvointia mitenkään tasa-arvoisesti, vaan kaikki on aikalailla tuurinkauppaa. On minusta riippumatonta että olen syntynyt aikoinani porvarisperheeseen ja tilillä on aina ollut rahaa tarpeeseen. Ammateista ei makseta mitenkään tasa-arvoisesti, eikä osinkoja tai optioita saava tietotyöläinen ole mitenkään parempi tai osaavampi ihminen kuin alipalkattu sairaanhoitaja tai poliisi paljon vastuullisemmassa työssä. Kunhan tekee vaan erilaista työtä, ja sattuu olemaan alalla joka sillähetkellä myy.
Meidän suomessa on aika lailla tyhmää olla liian ylimielisiä ja kuvitella että oma hyvinvointi on pelkästään omaa ansiota. Eikä materia edes luo onnellisuutta tai henkistä hyvinvointia, se voi vain turvata mm kivuttomampaa terveydenhuoltoa ja miellyttävämpää arkea. Jos meillä on asiat hyvin, lapsemme saavat ruokaa ja lämpimät vaatteet päällensä, miksi emme lahjoittaisi osaa tästä niille, kenellä on selkeästi vähemmän? Meidän valinnoillamme on merkitystä!
On merkitystä sillä ettemme kuluta turhaan, että ostamme suomalaista niissä tuotteissa joissa se on järkevää jotta työpaikat pysyy suomessa, että valitsemme reilunkaupan tuotteita että banaaninviljelijäkin saa palkkansa, että lahjoitamme hyväntekeväisyyteen pullakahvirahan verran kuussa. Pienelläkin summalla saadaan kehitysmaissa paljon aikaan, ja se ettei malawilaisen teiniäidin tarvi synnyttää kymmentä lasta jotta yksi jäisi henkiin vanhuuden turvaksi, on hyvän tekemistä parhaimmillaan. Se tukee kestävää kehitystä ja hillitsee väestön liikakasvua. Se poistaa turhaa kärsimystä ja kipua. Se on konkreettista hyvän tekemistä. Malawilaisäiti kiittäisi sinua leveällä hymyllä jos osaisi Skypettää.
Kannattaa tulla auttamaan meitä auttamaan. Vaikka itsekkäsitäkin syistä, jotta saat itsellesi paremman mielen hyvinvoinnin keskellä. Ei sitä koskaan tiedä milloin itse tarvit apua - meidän tulee auttaa muita ihmisiä ja eläimiä tällä pallolla, ihan ihmisyyden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti