Kuntoa kapuamiseen

Tammikuusta saakka olen pähkäillyt, miten tällainen peruslaiska tilitoimistoyrittäjä saisi itsestään niin paljon irti, että saisi kuntoilun aloitettua. Helmikuussa kuuntelin työpaikallani paikallista maakuntaradiota ja siellä kerrottiin tulevasta "voimakaksikko" kisasta, joka on valtakunnallinen kisa. Jokaisen maakuntaradion alueella käynnistetään alkukilpailu, josta paras pari pääsee valtakunnalliseen loppukilpailuun elokuussa, joka näytetään televisiossa. Siltä istumalta ilmoitin itseni ja kaverini Turusen Heimon kisaan mukaan. Parin viikon päästä toimittaja Kati Jurkko soitti ja sanoi, että kisaan on ilmoittautunut 15 paria ja olemme arvalla valitun kolmen parin joukossa. Tiistaina 16 maaliskuuta oli kattava kuntotesti kaikille kolmelle parille ja lopputesti on kesäkuun alussa. Kilpailemme kahden naisparin kanssa. Kisalla on omat sivut osoitteessa www.voimakaksikko.fi josta löytyy hyviä kuntoiluvinkkejä kaikille, käykäähän katsomassa.
Nyt kun kuntopuoli on hanskassa on aika viimeinkin aloittaa varainkeruu. Suomessa on tällä hetkellä monta katastrofikeräystä menossa, mutta eikö olekin järkevää auttaa jo ennenkuin katastrofi tulee!

Co-operation with Tamarindo succesfully started

Today we had the first Tamarindo goes KAPUA session, where eager and wonderful people supported this great cause by pampering themselves or their close ones by buying beautiful Ilo-jewelry. At the same time we had KAPUA material present and this project was explained to the interested ones.

As agreed, 25 % of the sales is donated by Tamarindo to KAPUA while making these sessions together, and we will organise more of the sessions during spring and fall. Also I was told that some of the Ilo-jewellery re-sellers really appreciate KAPUA ideology, and may take this into their own sales programs as well. This would be great of course!

Anyhow Big Thanks Tamarindo -girls for good spirits and nice session!

You can all buy these also via web @ http://www.tamarindo.fi/ and use the Seller's reference KAPUA. In that way the donation part will be directed to KAPUA.

Here we go !!

Talven taittuminen

"Maalis maata näyttää", ei oikein vielä pidä paikkaansa Oulun korkeudella (tuskin etelässäkään), parhaina päivinä jo vettä räystäiltä tippuu. TV:n täti lupasi juuri lisää lunta ja aamulla näytti mittari vielä - 30 mutta uskokaa, kevät on kalenterin mukaan menossa. Valoisaa riittää jo kivasti. Oli oikea vanhanajan luminen talvi, pikkuhiljaa kesää kohti.

Kahlaus umpihangessa tai jäällä on minulle ok. Kuumeeni hiihtoon on jäissä, vielä. Malawissa ei tod näk tarvitse hiihtää, joten kävely riittänee salihyppelyjen lisäksi tässä vaiheessa.
Tarvitaan pohkeisiin poweria, enköhän katsele tämän joukon kanssa etelä-itäisen afrikan maisemia Mt Mulanjen huipulta. Meidän fyysisin tavoitehan on 17 kapuajaa yhteiskuvassa huipulla.
Pian pääsen pumppaamaan pyörän renkaisiin ilmaa. Myönnän, hävyttömän pitkän ajan päästä taas pyöräilyä.
Melontaakin on ollut aikomus taas harjoitella uimahallin lämpimän puhtaassa vedessä melojataituroiden tukemana. Tahtoo vaan olla mukamas muuta tekemistä lauantai-iltaisin, jolloin on melojien harjoitusvuoro. Olen maksanut jäsenmaksunkin neljä vuotta käymättä kajakissa, tulevana suvena tehdään sit eskimokäännöksiä niin että vesi roiskuu, käännökset ainakin puoleen väliin ;)

Kevätväsymys on pysynyt taka-alalla, yksi piristävä lääke on ollut tää Kapua. Varainkeruu ja www sivuista puhuminen on päivittäistä, toivottavasti ei ympäristölle liikaa.
Mielestäni hyvin on tuntemani ihmiset ottaneet osaa ja yritysten väki varsinkin. Selvää on, että jokainen ei voi olla kaikkialla mukana.
Hymyn vetää korviin myös, kun naamatututkin ovat huomanneet hankkeen käynnistyneen ja etenevän paremmin, kuin talvisen junan.

Pisara se on litrankin alku, samoin euroista koostuu tään ryhmän tavoite. Vielä on matkaa pitkälti, suunta on hyvä ja verkkoja on laskettu pitkin eurooppaa, tulevien äitien hyväksi.

Kannustus on mahtava, kiitos jälleen teille.

Kapuamista Lapin lumilla

Pyhä- Salla-Ruka lumisissa ja aurinkoisissa tunturimaisemissa murtsikoilla luistellen ja perinteistä lykkien on Pohjoisen Suomen hiihtolomaviikko mennyt. Olen kavunnut Soutaja-, Ruuhi-, Salla ja Rukatunturiin sekä Pyhävaaran. Olen myös noussut hissillä Pyhätunturiin ja huristellut rinteet alas. Parin sadan kilometrin lykkimisestä on nyt lihaksissa ihana uupumus. Säät ovat olleet tosi upeat, pientä pakkasta ja aurinkoa päivittäin. Ilta hämärtyy, mutta Rukan rinteiden valot loistavat mökin ikkunaan kuin joulukuusi.

Tällä viikolla on valmistunut yhteistyössä Iisalmen sanomien kanssa tiistaina 16.3. julkaistava KAPUA- teemaliite. Iisalmen Zontakerhon muutaman aktiivisen jäsenen kanssa olemme keränneet mainoksia jo monen viikon ajan lehteen ja nyt loppuviikosta kuulin, että aineistoa mainokset ja jutut yhteen laskien on seitsemän sivua! Suvin ja Teija Kulmalan haastattelut ovat osa juttua. Odotan pienellä jännityksellä tiistain lehden ilmestymistä.

Juttu on osa ensi perjantaina 19.3. Iisalmessa Minna Canthin päivän kunniaksi Zontakerhon järjestämää KAPUA- hyväntekeväisyystapahtumaa. Kaarina kapuajan lisäksi esiintyy Sari Kaasinen laululuennolla "Laulut naisen elämänkaaren Valona". Myymme arpoja ja KAPUA tuotteita. Esillä on Siniltä saamiani Malawin kuvia.

KAPUA ei unohdu lomallakaan. Päivittäin olen seurannut kannettavasta uutisia ja kirjeenvaihtoa niin Iisalmesta kuin sieltä "etelästä". KAPUA on kantanut yli pimeimmän talven ja vienyt todella mukanaan. Lomalukemiseni Barack Obaman Unelmia isältäni - kirjasta olen löytänyt yhtäläisyyksiä Afrikkaan. Nyt kevätaurinko nousee jo korkealle ja päivä on pitkä Lapissakin. Kevät hurahtaa nopeasti jan kesän kynnyksellä me Kapuajat tapaammekin mukavissa merkeisä.

Onnistumisen kokemuksia varainkeruussa ja riemukkaita liikunnan elämyksiä kaikille Kapuajille!

Kaarina K-H

Aurinkoa!

Etelä-Suomessa ovat ensimmäiset karhut heräilleet talviunilta ja itsestänikin tuntuu, että alan vasta herätä aurinkoon ja kevään tuloon. Osallistuin lauantaina Kolilla maisemahiihto-laturetkeen ja sain todeta, että paljon on parantamisen varaa fyysisessä kestävyydessä. Mutta: sininen taivas ja tykkylumipuut muodostivat näkymän, joka sai mielen todella onnelliseksi. Oli vain ihanaa olla olemassa. Silloin tuntui, että kunpa mahdollisimman moni voisi elää elämässään vastaavanlaisen hetken; olipa sitten syntynyt Suomessa, Malawissa tai missä vaan.

Hyvää naistenpäivää!

Minulta meinasi jäädä koko päivä noteeraamatta, mutta onneksi sain jo aamulla iloisia naistenpäivän toivotuksia. Eräs työkaveri oli jopa leiponut pullaa päivän kunniaksi.

Vietetäänköhän Malawissa naistenpäivää? Epäilen. Siellä naisten elämä taitaa olla aikamoista arkipäivän taistelua, päivästä toiseen selviämistä. Luksusta on, jos pääsee kouluun tai saa itse päättää, montako lasta synnyttää.

Tämä blogaus täytyy lopettaa lyhyeen, koska pian alkaa pyykkivuoro. Onneksi kone tekee työn, eikä tarvitse lähteä joen rantaan nyrkkipyykille. Meillä Suomessa jopa pyykinpesu on siis luksusta, kun asiaa katsoo oikeasta näkökulmasta.

Onnistumisesta

Tajunnanvirtaa eiliseltä lenkiltä; menisikö tämä varainkeruu vähän samalla tavalla kuin juoksuharjoittelu? Ensin on tahto lähteä, ja ymmärrys miksi se on tärkeää varsinkin itselle (hyvät perustelut tarvitaan liikkeelle lähtöön, siis aivoillekin). Saan siis aikaiseksi lähteä illalla pimeään pakkaseen juoksemaan. Kun olen lähtenyt, koittaa suuri ilon tunne: JEE tein sen, olen matkalla ja ajatuksissa siintää jo tavoite eli Mt. Mulanje, pystyn sen selättämään helposti :-), kun tätä jatkan. Jossain kohtaa päätän olla ajattelematta itse juoksua, vaan ajattelen mukavia, koska totta puhuen juokseminen ei ihan joka kohdassa tunnu yhtä mukavalta. Sitten olenkin jo melkein kotiovella, ja ilon tunne valtava. Onnistuin (taas) ja se olikin mukavaa ja hauskaa ja helppoakin. Eikös tämä varainkeruu mene vähän näillä askelilla myös; välillä epäuskoa ja taas niin paljon uskoa vastapainoksi heti seuraavassa käänteessä, oma ajatus siinä se tärkein ettei hanskat putoa tiskiin, mutta sitäkin hauskempaa kun taas onnistuu !!
Kiitos kaikille uskon valajille eli lahjoittajille ja yhteistyökumppaneille so far samoin kuin koko KAPUA-ryhmälle tsempistä!!

If I grow up

I was just watching a clip from Kenia on tv; there was a cutest little boy saying to the camera that "If I grow up, I want to be pilot". I think it is a responsibility or even privilege of all of us to find our own ways to help all people at least to be able to start their sentence by "When I grow up". Hopefully we are innovative in our ways!

Aikamääreitä!

Chilen maanjäristys, kokonaisuudessaan hyvin murheellinen tapahtuma, on uutisen mukaan nopeuttanut maapallon pyörimisnopeutta. Tämän seurauksena vuorokausi on nyt 1,26 mikrosekuntia lyhyempi kuin ennen. Tuo ei juuri kesän tuloa nopeuta.



Sen sijaan olen huomannut, että Kapua- projekti nopeuttaa ajan kulkua huomattavasti enemmän. Päivät karkaavat käsistä. Eivät mikrosekunteina, vaan suorastaan viikkoina !

Paljon olisi tehtävää, mutta aika juoksee eikä mihinkään ehdi ajoissa.



Päivittäinen ajankäyttömme perustuu liiaksi tunteihin ja minuutteihin, joista ei ihan oikeasti ole käytännön ajanmääreiksi. Ainahan on tapana sopia tapaamiselle tai muulle kellonaika. Tätä sitten siirretään, sovitaan uusi aika ja lopuksi myöhästytään. Myöhästyminen on ajan varastamista muilta, joten rikkeen välttämiseksi yritetään käyttää "viime tinkaa". Se saa adrenaaliinin virtaamaan ja hikikarpalon nousemaan ohimolle. Se on epäilemättä yksi tehokkaimmista ajankäyttötavoista, sillä tuolloin suoritus / siihen käytetty aika on lienee lyhimmillään.



Toinen käyttökelpoinen ajankohta moneen tarpeeseen on "jossain vaiheessa". Se on erittäin suosittu termi tulevien asioiden työjärjestystä laadittaessa. "Joku vaihe" on pakollinen ajankohta niin pikapalaverin pitämiselle, kuin uuden tehtävän pikapuoliseen läpikäymiseen.



Ponnekkaimmat saattavat tehdä asioita valmiiksi jopa "etukäteen". Tämän harvinaisuuden hallitsevat vain harvat ja sellaista me muut voimme vain ihailla. "Etukäden" vastakohta on aina tarpeellinen "jälkikäsi". "Viime tingan" jo ohittaneet myöhästyjät voivat ainoana oljenkortenaan turvautua siihen ja yrittää pelastaa nahkansa. Sen suosio on vankkumaton ja voittokulku jatkuu !



Omaa ajankäyttöäni helpottaakseni haluaisin löytää kellon joka kertoisi, että miten nämä

ajankäytön tärkeimmät määreet sijoittuvat tavallisten tuntien ja minuuttien joukkoon. Siitä olisi varmasti hyötyä.



Kukahan sen keksisi ?

Why does it make you cry....

In today's world I am encountering in business environment mostly cold facts, business reasoning, efficiency requirements, effectiveness requirements and people seem to be treated more like numbers than humans at certain level. Why doesn't it feel right? Why do I feel somewhere along the line we have lost something precious?

To me this whole KAPUA represents another world, where we are still human and back to basics, and remember why (at least in my mind) we exist as human persons. It is really countless times with any occurrences related to this project, being it a nice word from a KAPUA team member, self-initiated contact from sponsor, or a positive answer to a kind request for support, that I have had tears in my eyes. I think that on top of Malawi mothers, we all involved gain so much out of this, as this proves that humanity exists and kindness and caring have not disappeared from the world. To me this makes all the difference. Thank you all!

Hyviä ihmisiä maailma pullollaan!

Nyt kun asiaan kiinnittää oikein erityisesti huomiota, huomaa hienoja hankkeita kaikkialla! Vähän samaan tapaan kuin silloin kun oli itse raskaana - joka puolella vilisi lastenvaunuja ja pyöreämahaisia (tulevia) äitejä. Upeaa että niin paljon on vielä idealismia jäljellä, ja niin paljon on halua auttaa. Vielä ei olla menetetty uskoa rehellisiin hankkeisiin, jolla oikeasti pyritään johonkin muuhun kuin oman edun tavoitteluun!

Kun yrityksiin ja yksityisiin ottaa yhteyttä, oikeastaan aina yllättyy positiivisesti. Suurin osa pitää Kapua-hankettakin loistavana ja tarpeellisena, ja ne avustukset tulee itseasiassa aika yllättäviltä suunnilta. Hienosti opettaa tämäkin ihmistuntemusta piirun verran enemmän.

Ja tämä bloggaaminenkin poiki uuden harrastuksen - ihan oman blogin. Tästä taitaa elämä kääntyä uusille urille, ihan useammallakin saralla :) Kun ottaa laput silmiltä, näkee yllättäviä asioita. Rohkeasti vaan mukaan kokeilemaan kaikkea uutta ja mielenkiintoista! Sieltäkin niitä onnen elämyksiä saattaa löytyä, ihan yllättäen.

Miksi meidän pitäisi auttaa tuntemattomia?

Yhteiskunnassa ei jaeta materialistista hyvinvointia mitenkään tasa-arvoisesti, vaan kaikki on aikalailla tuurinkauppaa. On minusta riippumatonta että olen syntynyt aikoinani porvarisperheeseen ja tilillä on aina ollut rahaa tarpeeseen. Ammateista ei makseta mitenkään tasa-arvoisesti, eikä osinkoja tai optioita saava tietotyöläinen ole mitenkään parempi tai osaavampi ihminen kuin alipalkattu sairaanhoitaja tai poliisi paljon vastuullisemmassa työssä. Kunhan tekee vaan erilaista työtä, ja sattuu olemaan alalla joka sillähetkellä myy.

Meidän suomessa on aika lailla tyhmää olla liian ylimielisiä ja kuvitella että oma hyvinvointi on pelkästään omaa ansiota. Eikä materia edes luo onnellisuutta tai henkistä hyvinvointia, se voi vain turvata mm kivuttomampaa terveydenhuoltoa ja miellyttävämpää arkea. Jos meillä on asiat hyvin, lapsemme saavat ruokaa ja lämpimät vaatteet päällensä, miksi emme lahjoittaisi osaa tästä niille, kenellä on selkeästi vähemmän? Meidän valinnoillamme on merkitystä!

On merkitystä sillä ettemme kuluta turhaan, että ostamme suomalaista niissä tuotteissa joissa se on järkevää jotta työpaikat pysyy suomessa, että valitsemme reilunkaupan tuotteita että banaaninviljelijäkin saa palkkansa, että lahjoitamme hyväntekeväisyyteen pullakahvirahan verran kuussa. Pienelläkin summalla saadaan kehitysmaissa paljon aikaan, ja se ettei malawilaisen teiniäidin tarvi synnyttää kymmentä lasta jotta yksi jäisi henkiin vanhuuden turvaksi, on hyvän tekemistä parhaimmillaan. Se tukee kestävää kehitystä ja hillitsee väestön liikakasvua. Se poistaa turhaa kärsimystä ja kipua. Se on konkreettista hyvän tekemistä. Malawilaisäiti kiittäisi sinua leveällä hymyllä jos osaisi Skypettää.

Kannattaa tulla auttamaan meitä auttamaan. Vaikka itsekkäsitäkin syistä, jotta saat itsellesi paremman mielen hyvinvoinnin keskellä. Ei sitä koskaan tiedä milloin itse tarvit apua - meidän tulee auttaa muita ihmisiä ja eläimiä tällä pallolla, ihan ihmisyyden vuoksi.