Elina kirjoitti edellisessä blogimerkinnässään niin tärkeästä asiasta, että jatkankin siitä vielä vähän. Minulla on nimittäin harrastukseni johdosta ollut aitiopaikka seurata erästä hanketta, johon muutama vuosi sitten ryhtyivät, samalla tavalla kuin me kapuajat omaan hankkeeseemme, ennakkoluulottomat tavalliset suomalaiset.
Asia, jota ei ehkä tule niin helposti ajatelleeksi, on Suomessakin esiintyvä luku- ja kirjoitustaidottomuus. Olemme tottuneet siihen, että peruskoulumme takaa kaikille mahdollisuuden tasapuoliseen oppimiseen ja siksi jokainen suomalaisen koulun käynyt oppii jo varhain lukemaan ja kirjoittamaan. Keskuudessamme on kuitenkin paljon eri maista saapuneita maahanmuuttajia, joilla ei ole ollut mahdollisuutta oppia luku- ja kirjoitustaitoa omalla äidinkielellään. Tästä syystä suomen tai ruotsin kielen oppiminen täällä muodostuu kovin vaikeaksi ja näin arkipäivän yksinkertaisistakin tilanteista selviytyminen voi olla kovin hankalaa tai suorastaan ylitsepääsemätöntä. Kuvittelepa itse ottavasi esimerkiksi bussi nro 65 oikealta puolelta tietä ja huristelevasi sillä juuri oikeaan ruokakauppaan keskustaan ja suoriutuvasi kaupassa kaikista elintarvikeostoksista, jos et tunnista numeroita etkä osaa paikallista kieltä ja pysty lukemaan elintarvikepakkausten tekstejä. Tai mieti, jos sinun pitäisi viranomaisessa asioidaksesi pyytää jokaisella kerralla pieni 10-vuotias kielen koulussa oppinut poikasi tulkiksesi. Hankalaksi menee!
Erityisesti pienten lasten äidit ja iäkkäät naiset ovat niitä maahanmuuttajia, jotka jäävät usein järjestetyn kielikoulutuksen ulkopuolelle ja ovat siksi vaarassa syrjäytyä yhteiskunnastamme. Tätä epäkohtaa lähti vuonna 2007 vapaaehtoispohjalta poistamaan Suomen UNIFEM ry ja Zonta International Piiri 20 ry:n yhteinen kampanja maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseksi. Kampanja sai nimen "Luetaan yhdessä - Vi läser tillsammans".
Kampanjassa näiden edellä mainittujen järjestöjen jäsenet toimivat vapaaehtoisina suomen tai ruotsin kielen opettajina ja avustajina arkisissa asioissa maahanmuuttajille. Opettajat eivät siis todellakaan ole ammattikieltenopettajia vaan tavallisia suomalaisia naisia, joskin ammattilaisiakin toki innostui mukaan hankkeeseen. Kampanjassa annettava kielenopetus lähtee liikkeelle oppilaiden tarpeista aina perusasioiden opettelusta kuten aakkosista ja numeroista monimutkaisempiin kielenkäyttötilanteisiin. Kantavana ideana opiskelussa on kuitenkin yhdessä oppiminen, yhdessä oleminen ja suomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaaminen. Kampanja on ollut antoisa niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Itsekin löysin itseni muutamia kertoja opettajan ja tukihenkilön roolista oppitunneilta, joskus toiste taas toimin oppilaiden lasten kaitsijoina, jotta äidit saivat opiskelurauhan.
Kampanjaa rahoitettiin vuoden 2010 loppuun asti Zonta-järjestön keräämillä varoilla. Opiskelijat saivat opiskelutarvikkeet ilmaiseksi tai muodollista korvausta vastaan. Opettajat toimivat vapaaehtoisina ilman rahakorvausta. Kampanjan ensimmäisten vuosien aikana yli 700 oppilasta on osallistunut kielikoulutukseen 80 eri puolille maata sijoittuneessa opetusryhmässä. Opettajia hankkeessa on ollut mukana kaikkiaan lähes 240. Onneksi Luetaan yhdessä -kampanja jatkuu edelleen, nyt vuosina 2011-2012 Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä tuella Suomen Akateemisten Naisten Liiton vetämänä.
Halusin kertoa Luetaan yhdessä -kampanjasta, koska kampanja itsessään ja sen saavutukset ovat oiva esimerkki siitä, kuinka tavalliset ihmiset, kuten me kapuajatkin omassa projektissamme, saavat paljon hyvää aikaan yhdessä tekemällä.
Näiden mietteiden myötä toivottelen kaikille lämmintä kesäkuun alkua, aurinkoa ja vähän kärpäsiäkin!
- Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti