Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi päätin eilen lähteä myymään ylimääräisiä, kaappeihin kertyneitä rojujani Kallio Kukkii -festivaaleille. Kauppa kävikin suhteellisen mukavasti, hyvästä tunnelmasta ja seurasta inspiroituneena päätin siirtää suuren osan kertyneistä roposista mihinkäs muualle kuin KAPUA-keräykseen.
Myyntipäivän edetessä mieleen hiipi sinänsä hassulta tuntuva pihistelyn tarve. Pyytäisinkö tuosta esineestä kuusi vai viisi euroa? Tuliko nyt pyydettyä kuitenkin liikaa, kun mahdollinen ostaja poistui vähin äänin? Toisaalta eikö ostajan pitäisi yrittää edes ihan vähän tinkiä? Olisiko sittenkin ollut parempi saada tuosta edes euro kuin kantaa vaate kierrätykseen? Säästänkö kaikki kertyneet rahat vai ostaisinko oikein kahvia kupillisen? Kahvikupin hintahan on iso raha Nepalissa!
Tavarat ja vaatteet kohtasivat oikeita omistajia ja jokunen jäi myymättä. Hyvä mieli tuli, kun huomasi jonkun löytäneen mieleisen tavaran, jota itse on pitänyt kaapin perällä pölyttymässä turhaa tilaa viemässä. Päätin totta kai taas kerran ostaa vastaisuudessa vain sellaisia esineitä ja vaatteita, joista todella pidän ja ehkä ihan oikeasti tarvitsen. Mielihyvää tuotti myös se tunne, että kotona tuntuisi olevan enemmän tilaa ajatuksille eikä vain tavaroille. Saatan hyvinkin ottaa myyntihommat uusiksi kesän kuluessa.
Koska festarit olivat aika äänekkäät eikä myyntipöytääkään ollut, jäi Kapuan mainostaminen festarikävijöille käytännössä tekemättä. Tämä puute korjaantuu tulevana viikonloppuna Helsingissä Maailma Kylässä -festareilla, jossa KAPUAlla on oma osasto Rautatientorilla Kansallisteatterin edessä. Tule sinäkin Kylään tulevana viikonloppuna tapaamaan meitä KAPUAJIA, kokeilemaan kiipeilyä, ostamaan KAPUA-tuotteita ja nauttimaan hyvästä tunnelmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti