Eilen illalla saimme nauttia Suomen kunniakonsulin vieraanvaraisuudesta Lilongwen paremmalla alueella, rautaporttien suojissa. Tapasimme kaupungissa työskenteleviä suomalaisia, kuulimme tarkennuksia matkaohjelmaan, nautimme erinomaista ruokaa, ihmeteltiin jo koettua ja yritimme kuvitella tulevaa. Ihan väsyneinä kaaduimme sänkyihin illan (yön) tullen, odottaen jo seuraavaa päivää.
Ja nyt, täällä ollaan, Lungwenan avustuskohteessa! Päivä on ollut täynnä nähtävää ja ihmeteltävää. Eurooppalaisen tasoisesta hotellista runsaine aamupaloineen lähdettiin aamulla ajelemaan maaseutua kohti. Malarialääke napattiin veden kanssa ja sullouduttiin bussiin. Matkan varrella nähtiin paljon pieniä kyliä, jotka matkan edetessä syvemmälle maaseutua kohti köyhtyivät aina vain lisää. Savimajoja, värikkäitä puita, ihmisiä myymässä katujen varsilla kaikkea hauta-arkuista tomaatteihin, äitejä kantamassa lapsiaan kantoliinoissa, suoraryhtisiä tyttöjä kantamukset pään päillä ja vuohia tienvarsilla. Ajoimme vuoriston läpi mutkaista tietä, olipa jopa kaksi poliisin pysäytyspistettäkin välissä. Pysähdyimme Pottery-kauppaan, jossa kivitavaraa maalattiin antaumuksella ja taas jatkoimme matkaa.
Suurimmat puut maastossa ovat juuri ne baobabit. Ja tämä johtuukin siitä ettei niitä kannata kaataa polttopuiksi koska ovat liian kuitumaista puuta – vain baobabin hedelmät hyödynnetään. Sillä ne pääsevätkin kasvamaan ihan valtaviin mitoihin. Muuten maasta otetaankin kaikki irti. Jokainen läntti on tarkkaan viljelty, ja maatöissä ovat kaikki – muulloin paitsi kuumimpaan siesta-aikaan. Sillä täällähän tulee kyllä kuuma! Hikoiluttaa jos tekee mitään muuta kuin kuvaa. Kuvaamisesta taas tulee molemmanlaisia reaktioita, joko iloisia vilkutuksia tai hermostunutta mulkoilua... oikeastaan kun tarkemmin paikallisten touhuja seuraa, sitä tutummalta ne vaikuttavat. Monenlaista ihmistä mahtuu tähänkin maahan, samoin kuin Suomessa.
Lungwenassa vastaanotto oli suorastaan riemastunut. Myöhäisen lounaan ja majapaikkojen arvonnan jälkeen meidät piiritettiin kymmenillä lapsilla, joista pojat tunkivat kameran eteen iloisina potkupallojaan sekä taitojaan esitellen, tytöt hymyilivät ujommin sievät likaiset mekot päällä taustalla. Lapset valloittavat missä päin maailmaa tahansa. Ja nyt tässä generaattorin käynnistymistä odotellessa odotankin jo jännittyneenä, miltä savimaja yö mahtaa ensi yönä tuntua, arvonnan pääpalkinnolta kenties? Eksoottisia tunteja lähitulevaisuudessa tiedossa siis :)
Malawiterveisin, Heini
Upeeta lukea blogista että oletta tulleet perille ja päässeet näkemään muutakin kuin hotellin uima-altaan :)
VastaaPoistaSiellä te olette "keskellä ei mitään" ja pystytte liki reaali-ajassa viestittämään matkanne edistymisestä.
Toivottavasti pääsemme pian näkemään myös ottamianne kuvia täällä.
Tervveissii !
ps. etelä-Suomessa skrabattiin tänä aamuna