Mother's Night-tilaisuudessa 8.5. (upea!) joku kysäisi minulta ja Erjalta, että kuka meistä kapuajista aikoo olla ensimmäinen vuoren huipulla. Kenties minä tai Erja? Katsoimme Erjan kanssa kummastuneina toisiamme ja vastasimme kun yhdestä suusta, että yhdessä sinne mennään.
Kysymys taisi tosiaan yllättää meidät molemmat, sillä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä, että porukassa mennään ja porukassa voitamme jokainen oman itsemme. Eikö tässä maailmassa ole ihan tarpeeksi kilpailua..?
Vaikkakin, jos kapuaisimme enemmän tosi-tv- asenteella, niin voisimme saada asiallemme enemmän julkisuutta. Samalla tosin antautuisimme oikeasti keskinäiselle kisailulle ja yksilösuorituksille. Näin menettäisimme osan Kapuan parhaasta annista, nimittäin yhteistyön. Se olisi mielestäni liian suuri uhri.
Siinä kun hetken Erjan kanssa vuoren valloittamisjärjestystä pohdimme, totesimme että saattahan joku loppukiriin lähteäkin. Totesimme myös, että jos se nyt sattuisi olemaan vaikka Reijo tai Hessu, niin pakkohan siinä olisi edelle päästä. Luonnollinen kilpailuvietti taisi nostaa päätänsä. Vuorella sitten nähdään, miten käy.
Joku voisi tulkita tässä haasteen, mutta itse en sitä oikeasti uskalla heittää. Kuntoilu on nimittäin taas jäänyt jonkun "tärkeämmän" jalkoihin. Se on hölmöä, sillä treenaaminen antaa energiaa kaiken muun tekemiseen. Olen parempi ihminen, ihan kohta.
Kiitos kaikille Äitien iltaan osallistuneille! Saimme huimasti arpoja myytyä ja kerrottua monelle asiastamme. Esiintyjät olivat myös mahtavia. Odotan jo innolla Maailma Kylässä- festareita, toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa siellä!
Kapua kanssamme!
Käsi kädessä, rinta rinnan loppuun saakka ilman kisailua. Pelataan vaikka potkupalloa Malawi-Suomi,,
VastaaPoistaMielenkiintoinen kysymys, eipä ole käynyt edes mielessä minkäänlaista kilpailua tämän kanssa.
VastaaPoistaToki taustalla on oma inho kilpailua kohtaan, ei vaan jaksa ymmärtää miksi kaikesta aina pitää kilpailla.
Mieluummin yhteiseen päämäärään ja yhteisvoimin!