Taas on se päivä jolloin muitetaan äitejä, kukin tavallaan ja tahollaan. Aamulla jäin miettimään miten itse olen äitienpäiviä viettänyt.
Ensimmäisenä muistuu mieleen ne kerhossa / ala-asteella värkätyt itsetehdyt kortit sun muut härpäkkeet - joskokin niistä muistuttaa omien lasten nyt kerhosta / koulusta kiikuttamat kortit sun muut härpäkkeet.
Sitten tuli kausi jolloin äitienpäivän muistamisen kuittasi kaupan kortti ja parikin eri kertaa taisi äiti saada Juicen runokirjan: Äiti, ja taisi koko äitienpäivä joskus unohtuakin...
Nykyään on äitienpäivä kuittaantunut lähinnä sillä että kutsun äidin syömään, ei tule enää itsetehtyjä kortteja eikä pahville piirrettyjä kädenkuvia, eikä liene tarpeenkaan :)
Tärkeintä on muistaminen.
Tämä äitienpäivä on vaan jotenkin erilainen, mielessä on myös projektimme ja sen kautta valtava kontrasti meidän ja kehitysmaiden äitien olosuhteiden välillä. Toisaalta täytyy muistaa että silloin kun kehitysmaissa äiti pääsee viettämään äitienpäivää (vietetäänköhän kehitysmaissa äitienpäivää, vai kunnioitetaanko ja arvostetaanko siellä äitejä luonnostaan jokapäiväisesti...), on äidin elämän kaksi vaarallisinta päivää jo takanapäin - nimittäin oma syntymä ja synnytys - eli juhlan aihetta ainakin on.
Mitenkään väheksymättä äitejä täällä länsimaissa, haluan muistuttaa että ei unohdeta sitä tosiseikkaa että meillä on asiat oikeasti hyvin. Jos apua tarvitsee, sitä yleensä saa.
Me voimme yhdessä mahdollistaa myös parempia olosuhteita kehitysmaihin, satsaukset eivät ole isoja - mutta niitä täytyy tehdä. Se mikä on meille itsestäänselvää, on esim. kohdemaassamme Malawissa monesti mahdotonta - mutta näin ei tarvitse olla!
Meidän ryhmämme haluaa auttaa Malawin äitejä, mutta me emme pysty siihen yksin. Me tarvitsemme siihen apujoukkoja, niitä ketkä lahjoittavat keräykseen varoja.
Hyvää äitienpäivää, kaikille äideille - kotimaasta ja lähtökohdista riippumatta!
-Hessu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti