Kun puhun ihmisten kanssa Malawin äitien tilanteesta ja keräystavoitteesta, kaikki kilvan kiittävät, että tämä on hieno asia ja että kampanja on todella valittu oikeaan kohteeseen.....mutta nyt vain on niin, että tämän vuoden avustuskohteet on jo valitttu, tai että meidän periaatteemme on auttaa omia nuoriamme ihan tässä omassa pitäjässä, tai että tämä vuosi tekee yrityksellemme todella tiukkaa, hyvä kun saadaan pidettyä väki talossa, nyt tulee tappiollinen vuosi...valitettavasti.... jne jne.
Miten saadaan yksityiset ihmiset vielä runsaslukuisemmin mukaan? Olen kiitettävästi saanutkin ystäviä, entisiä työtovereita, sukulaisia eri puolilta maata kampaajaamme tukemaan. Lähetin heille helmikuun alussa noin 50 "joulukirjettä", jossa kerroin osallistumisestani tähän kampanjaan ja että sanan levittäminen kunkin lähipiirissä on luvallista jopa toivottavaa.
Olen monistanut pakallislehden tekemää artikkelia, johon olen liimannut alalaitaan liuskoina tärkeän tilinumeron ja jakanut tätä "mainosta" muutamiin kauppaliikkeisiin.
Viimeisin kova ponnistus oli lehtikirjoituksen tukemana pistää pystyyn kirpputori läheiseen vilkkaaseen kirpputorikeskukseen: tulos oli 62.65 e. Ei siis päätä huimaava, mutta ihmiset osallistuivat innolla tuomalla tavaraa myyntiin, jopa niin että voisi pitää toisenkin myyntijakson. Oli tässä kyllä huonoa tuuriakin: Helteellä kirpputori ei ole kovin houkutteleva esim aurinkorantaan verrattuna ja että pieneen "loosiin" on vaikea saada tavaraa esille niin, että ihmiset olisivat voineet kiinnostua jostain näkemästään.
Tärkeintä oppia tässä sain itse: Kirpputori oli kiva kokemus, vaikka kaikki ei mennytkään "putkeen". Taas ollaan askel lähempänä tavoitetta.
Näillä mennään eteenpäin, vielä on kesää jäljellä.....
Tsempataan! Elvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti