Rikkaudesta

Tänä viikonloppuna tunsin olevani rikas.

Sielultani, mieleltäni, keholtani.

Imin fiilareita Maailmasta Kylässä ja nautin suuresti.

Rikkautta on erilaisuus, omintakeisuus, värikkyys, erilaiset äänet, hajut, maut, tunnelmat.

Tunnen itseni rikkaaksi myös koska saan olla kapuamassa. Oli ihana tavata taas teitä kaikkia kapuajat, kuin rakas perhe, vaikka olemme tavanneet viimeksi tammikuussa, sen ainoan kerran.


Rikkautta on myös rakkaus ja välittäminen. Muista jotka ovat kauempana, toisistamme ja itsestä.

Mitäpä tässä muuta ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen?

Maailma kylässä - me kylässä maailmassa

Takana aivan upea päivä Maailma Kylässä - festivaaleilla. Välillä satoi, välillä paistoi - mutta sade loppui heti kun kävin ostamassa sateenvarjon, tai sitten se oli todella hienoääninen Anna Puu joka karkoitti pilvet pois :)

Edustettuina oli uskomaton määrä erilaisia järjestöjä yms, joidenka tarkoituksena - ainakin suurimman osan - on ihan oikeasti auttaa sekä antaa mahdollisuuksia.
Tuntui itsestäkin aivan upealta edustaa Kapuaa, kertoa ihmisille mitä me teemme ja miksi. Tuli ihan oikeasti olo että on osana jotain paljon suurempaa - ei pelkästään osana meidän aivan upeaa ryhmää, vaan osana niitten lukemattomien ihmisten joukossa jotka näkevät velvollisuudekseen auttaa muita.
Jokainen voi auttaa, jokainen voi osallistua keräykseen. Pienelläkin summalla saa kehitysmaassa paljon aikaan.
www.kapua.fi

Myös puurtamista!

Kun puhun ihmisten kanssa Malawin äitien tilanteesta ja keräystavoitteesta, kaikki kilvan kiittävät, että tämä on hieno asia ja että kampanja on todella valittu oikeaan kohteeseen.....mutta nyt vain on niin, että tämän vuoden avustuskohteet on jo valitttu, tai että meidän periaatteemme on auttaa omia nuoriamme ihan tässä omassa pitäjässä, tai että tämä vuosi tekee yrityksellemme todella tiukkaa, hyvä kun saadaan pidettyä väki talossa, nyt tulee tappiollinen vuosi...valitettavasti.... jne jne.
Miten saadaan yksityiset ihmiset vielä runsaslukuisemmin mukaan? Olen kiitettävästi saanutkin ystäviä, entisiä työtovereita, sukulaisia eri puolilta maata kampaajaamme tukemaan. Lähetin heille helmikuun alussa noin 50 "joulukirjettä", jossa kerroin osallistumisestani tähän kampanjaan ja että sanan levittäminen kunkin lähipiirissä on luvallista jopa toivottavaa.
Olen monistanut pakallislehden tekemää artikkelia, johon olen liimannut alalaitaan liuskoina tärkeän tilinumeron ja jakanut tätä "mainosta" muutamiin kauppaliikkeisiin.
Viimeisin kova ponnistus oli lehtikirjoituksen tukemana pistää pystyyn kirpputori läheiseen vilkkaaseen kirpputorikeskukseen: tulos oli 62.65 e. Ei siis päätä huimaava, mutta ihmiset osallistuivat innolla tuomalla tavaraa myyntiin, jopa niin että voisi pitää toisenkin myyntijakson. Oli tässä kyllä huonoa tuuriakin: Helteellä kirpputori ei ole kovin houkutteleva esim aurinkorantaan verrattuna ja että pieneen "loosiin" on vaikea saada tavaraa esille niin, että ihmiset olisivat voineet kiinnostua jostain näkemästään.
Tärkeintä oppia tässä sain itse: Kirpputori oli kiva kokemus, vaikka kaikki ei mennytkään "putkeen". Taas ollaan askel lähempänä tavoitetta.
Näillä mennään eteenpäin, vielä on kesää jäljellä.....
Tsempataan! Elvi

Haasteet ovat sitä, mikä antaa meille mahdollisuuden onnistua. Ellei meillä koskaan olisi niitä, kuinka kukaan voisi tietää, kuinka kyvykkäitä olemmekaan.

Ota siis haasteet avosylin vastaan ja suhtaudu niihin mahdollisuutena osoittaa mihin sinusta parhaimmillasi oikein onkaan!

torstai 20.5.2010

Aika kuluu kuin siivillä joka kevät ja lämmin sää on taas yllättänyt meidät kaikki positiivisesti. Kohta on kulunut vajaat kolme kuukautta "voimakaksikko" kisan aloituksesta ja lopputesti 1.6. päivämäärä lähestyy uhkaavasti. Kuntoa on kohotettu kisassa kovasti ja siitä on hyötyä Malawin reissulla ja kun vielä tällä helteellä juostaan puolimaraton Oulussa lauantaina 22 päivä niin tuntuma Afrikan lämpöön tulee varmasti. Kapuan esitepino työpöydällä on ohentunut ja toivottavasti niiden ottajat osallistuvat myös keräykseen hyvän asian puolesta. Innolla odotan tapaamista Helsingissä toukokuun viimeisenä viikonloppuna!

Media sanelee avustuskohteemme

Tasapuolisuus on vaikeaa hyväntekeväisyystyössä. Paljon on autettavia kohteita ja apua tarvitsevia ihmisiä maapallolla. Media sanelee paljon sitä, mitä kohteita eteenkin yksityishenkilöt lähtevät auttamaan omalla rahallisella tuellaan.

Kapua-hankkeen varainkeruussa on ollut suurimpana haasteena kriisien paljous alkuvuonna. Suuri osa yrityksistä on jo kanavoinut tukensa esimerkiksi Haitille, missä katastrofi oli hetkellisesti suurin. Mutta Malawissa edetään jatkuvassa katastrofissa. Siellä poikkeustila ei ole enää poikkeustila vaan arkea. Mutta media ei ole kiinnostunut stabiilista tilanteesta, ja mediaseksikkyys katoaa tasaisessa kurjuudessa pian. Kertarysäykset saavat paljon median huomiota, kun jatkuvassa köyhyydessä elävät maat turruttavat silmämme luiseviin lapsikuviin ja nälkää näkeviin afrikkalaisiin.

Kuitenkin jatkuvassa köyhyydessä elävätkin tarvitsevat tukeamme. Hyvästä peruslinjasta huolimatta köyhyyden vähenemisessä eri puolilla maailmaa on hurjia eroja. Itä-Aasiassa kaikkein köyhimpien osuus väestöstä on pienentynyt vuoden 1981 ja vuoden 2005 välillä 80 prosentista 18 prosenttiin. Etelä-Aasiassa köyhien osuus pieneni samana aikana 60 prosentista 40 prosenttiin, mutta määrä ei pienentynyt väestönkasvun tähden. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on huonoin. Köyhien osuus väestöstä on pysynyt 50 prosenttina, ja väkimäärän kasvu on tuplannut heidän määränsä 380 miljoonaan.

"Uudet tiedot vahvistavat, että maailma saavuttanee tavoitteen puolittaa köyhyys vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Mutta sen eteen täytyy tehdä töitä nyt kaksin verroin, etenkin Afrikassa", totesi Maailmanpankin pääekonomisti Justin Lin tiedotteessa.

Malawin äitien tilanteen parantaminen auttaa myös väestönkasvun hillitsemisessä. Lapsia tehdään niin monta kuin vaan keritään juuri senkin takia, että edes yksi säilyisi hengissä vanhuuden päivien turvaksi, koska minkäänlaista eläkejärjestelmää ei Afrikassa ole. Nurinkurista, voisimme ajatella. Mutta jos pystyisimme auttamaan kaikista köyhimpia valtioita esimerkiksi synnytyskomplikaatioissa, rokotteissa sekä ehkäisyvalistuksessa, voisi kolmekin lasta riittää perheeseen. Sivistys ja elämänlaadun parantuminen auttaa myös väestönkasvun hillitsemisessä.

Jos ette ole antaneet tämänvuotista panostanne vielä hyväntekeväisyyteen, tehkää se meidän kautta. Myös hiljaisesti kärsivät ihmiset ovat apuamme vailla. Meidän apua, joilla on jo asiat hyvin.

Yhdessä ponnistaminen

Mother's Night-tilaisuudessa 8.5. (upea!) joku kysäisi minulta ja Erjalta, että kuka meistä kapuajista aikoo olla ensimmäinen vuoren huipulla. Kenties minä tai Erja? Katsoimme Erjan kanssa kummastuneina toisiamme ja vastasimme kun yhdestä suusta, että yhdessä sinne mennään.

Kysymys taisi tosiaan yllättää meidät molemmat, sillä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä, että porukassa mennään ja porukassa voitamme jokainen oman itsemme. Eikö tässä maailmassa ole ihan tarpeeksi kilpailua..?

Vaikkakin, jos kapuaisimme enemmän tosi-tv- asenteella, niin voisimme saada asiallemme enemmän julkisuutta. Samalla tosin antautuisimme oikeasti keskinäiselle kisailulle ja yksilösuorituksille. Näin menettäisimme osan Kapuan parhaasta annista, nimittäin yhteistyön. Se olisi mielestäni liian suuri uhri.

Siinä kun hetken Erjan kanssa vuoren valloittamisjärjestystä pohdimme, totesimme että saattahan joku loppukiriin lähteäkin. Totesimme myös, että jos se nyt sattuisi olemaan vaikka Reijo tai Hessu, niin pakkohan siinä olisi edelle päästä. Luonnollinen kilpailuvietti taisi nostaa päätänsä. Vuorella sitten nähdään, miten käy.

Joku voisi tulkita tässä haasteen, mutta itse en sitä oikeasti uskalla heittää. Kuntoilu on nimittäin taas jäänyt jonkun "tärkeämmän" jalkoihin. Se on hölmöä, sillä treenaaminen antaa energiaa kaiken muun tekemiseen. Olen parempi ihminen, ihan kohta.

Kiitos kaikille Äitien iltaan osallistuneille! Saimme huimasti arpoja myytyä ja kerrottua monelle asiastamme. Esiintyjät olivat myös mahtavia. Odotan jo innolla Maailma Kylässä- festareita, toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa siellä!

Kapua kanssamme!

äideistä ja äitienpäivästä

Taas on se päivä jolloin muitetaan äitejä, kukin tavallaan ja tahollaan. Aamulla jäin miettimään miten itse olen äitienpäiviä viettänyt.
Ensimmäisenä muistuu mieleen ne kerhossa / ala-asteella värkätyt itsetehdyt kortit sun muut härpäkkeet - joskokin niistä muistuttaa omien lasten nyt kerhosta / koulusta kiikuttamat kortit sun muut härpäkkeet.

Sitten tuli kausi jolloin äitienpäivän muistamisen kuittasi kaupan kortti ja parikin eri kertaa taisi äiti saada Juicen runokirjan: Äiti, ja taisi koko äitienpäivä joskus unohtuakin...

Nykyään on äitienpäivä kuittaantunut lähinnä sillä että kutsun äidin syömään, ei tule enää itsetehtyjä kortteja eikä pahville piirrettyjä kädenkuvia, eikä liene tarpeenkaan :)
Tärkeintä on muistaminen.

Tämä äitienpäivä on vaan jotenkin erilainen, mielessä on myös projektimme ja sen kautta valtava kontrasti meidän ja kehitysmaiden äitien olosuhteiden välillä. Toisaalta täytyy muistaa että silloin kun kehitysmaissa äiti pääsee viettämään äitienpäivää (vietetäänköhän kehitysmaissa äitienpäivää, vai kunnioitetaanko ja arvostetaanko siellä äitejä luonnostaan jokapäiväisesti...), on äidin elämän kaksi vaarallisinta päivää jo takanapäin - nimittäin oma syntymä ja synnytys - eli juhlan aihetta ainakin on.

Mitenkään väheksymättä äitejä täällä länsimaissa, haluan muistuttaa että ei unohdeta sitä tosiseikkaa että meillä on asiat oikeasti hyvin. Jos apua tarvitsee, sitä yleensä saa.
Me voimme yhdessä mahdollistaa myös parempia olosuhteita kehitysmaihin, satsaukset eivät ole isoja - mutta niitä täytyy tehdä. Se mikä on meille itsestäänselvää, on esim. kohdemaassamme Malawissa monesti mahdotonta - mutta näin ei tarvitse olla!

Meidän ryhmämme haluaa auttaa Malawin äitejä, mutta me emme pysty siihen yksin. Me tarvitsemme siihen apujoukkoja, niitä ketkä lahjoittavat keräykseen varoja.

Hyvää äitienpäivää, kaikille äideille - kotimaasta ja lähtökohdista riippumatta!

-Hessu

Oppimisesta ja tietämisestä

On mielenkiintoista huomata miten eri tavalla maailmaa voimme katsoa; miten ihailtavaa kriittisyyttä voikaan esittää (ja varmasti syystä) vaikkapa tätä meidänkin hanketta kohtaan, niin hieno kuin se onkin. Ihmiset jotka työkseen näkevät Afrikan todellisuutta, eivät välttämättä varauksetta voi tukea ajattelua, jota itse olen pitänyt ehkäpä naivistesti itsestäänselvyytenä, ennenkuin ovat kyselleet kaiken mahdollisen ja ymmärtäneet kokonaisuuden, sittenkin vielä mahdollisesti pienellä varauksella.

Silmäni ovat hiljalleen avautumassa sille todellisuudelle johon olemme menossa, ja luulen etten ymmärrä vielä kuitenkaan oikein mitään. Voimmeko me ikinä täällä länsimaan auvoisessa kehdossa ymmärtää, että jossain henki ei ole edes 100 euron arvoinen; että meidän tarkoittamamme avustus ei koskaan mene kohteeseen, koska matkalla on joku joka katsoo että se kuuluu ennemmin hänelle ilman omantunnon häivääkään; että jättimäiset projektitkin kuihtuvat lokalisoinnin jälkeen kolmessa kuukaudessa kun asioita ei viedä ihan loppuun saakka, ja vaikkapa suuret koneet rikkoutuvat koska kukaan ei vaivaudu laittamaan niihin öljyä miljoonien investointien jälkeen.

Kun hain tähän projektiin, en tiennyt missä Malawi on. Nyt tiedän että Malawi on Afrikan maiden unionin puheenjohtajamaa tämän vuoden; tiedän että Malawissa on uudehko demokratia ja Malawi on suhteellisen turvallinen maa; tiedänettä Malawin keskipäiväpalkka on alle euron; tiedän että Malawissa tehdään upeita käsitöitä.Tiedän Väestöliiton kolmivaiheisesta projektista Malawissa ja olosuhteista Malawissa; tiedän että napanuora joudutaan tänäkin päivänä vielä usein katkaisemaan perunakuokalla koska muuta ei ole; tiedän että HIV on erittäin yleinen Malawissa ja uskomuksista miten HIV saadaan pois; tiedän että naisia kuolee matkalla synnytykseen nelipyöräiselle lautalavalle jota vapaaehtoiset vetävät pitkin liejua.
Tieto lisää tuskaa.

Toisaalta tiedän myös että maailmassa on paljon hyvää; tiedän että pisaroista syntyy meri; tiedän että melkein kaikki on mahdollista kun riittävän moni ajattelee sydämellään; tiedän että me voimme valita vaikuttaa. Tiedän miten hienolta tuntuu tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa hyvän asian puolesta ja luotettavasti. Tämä tieto puolestaan lisää uskoa.

Haluan uskoa. Toivottavasti tekin.

Puoliväli

Yhdeksän kuukauden odotusaikamme on aika lähellä puoltaväliä, töitä vielä jäljellä tavoitteeseemme ja iloiseen mutta tärkeään reissuun.
Iloisia tapahtumia on edessä aiheeseen liittyen, mm. "Äitien Yö" 8.5, Maailmankylää 29.-30.5 ja Kapua hyväntekeväisyys Golfia ja Gaalaa Vanajanlinnassa 31.7, hienoa Erja. Unhoittamatta kiertävää Kapua 08 "Everestin varjossa" valokuvanäyttelyä vuorollaan ympäri maata. Sekä 9.5 tv:ssä Liv kanavalla Piitun haastattelua, siellä mukana Kaarina K-H ja tohtori Teija.
Seuratkaa kotisivuja, helppo ja kiva tapa osallistua hankkeeseen.

Otan Ullan haasteen veren luovuttamisesta vastaan, parin viikon päästä minäkin.
Kunnon kohotus tai vähintään entisen ylläpitäminen jatkuu suuntana syksy. Pyörän olen jo saanut liikkeelle, kajakkiin kapuaminen on edelleen vaiheessa ja pian vihreät nurmet odottavat salijumppaavaa samoilijaa.
Vaikka umpihanget ja pakkaset ovat muistona vain, eihän ole enää myöhäistä muistuttaa pohjoisen väkeä "varokaa heikkoja jäitä".

Hyvää Äitien päivää teille kaikille Suomen äideille, nyt on myös hyvä aika muistaa Malawin tulevia äitejä. Heille ei nyt ruusuja mutta lahjoituksia vaikka se Hessun radiossa mainitsema steriilin veitsen hinta. Ohjeethan löytyvät näiltä Kapuan sivuilta.
Tsempataan kohti kuumaa kesää.