kalenteri katala, kavala kaveri kävijän

Tammikuussa tietoa tunnusteltiin, totta tämä tuskin. Tavattiin toisiamme, tunnusteltiin tunnelmia, tällaisetko tallustelijat työhön tähän? Tunteet tarkkaan tallessa.

Helmikuussa hanki hieno, harras henki hallussa. Hieman hauskaa, hieman huimaa, häviävän huonosti harmittaa. Huudan hulluutta, haastan haluajia, hihitän hulluksi haastaville.

Maaliskuussa mielessä Malawi, monta muttaa matkassa. Määränpäähän melkoisesti mittaa, mahtuu mutkia menijälle. Maksun matkan määrittelen mukavaksi, mieleni maalliseksi määrään. Muistan muita, manaan miettiviä, möröt matkan muilutan.

Huhtikuussa hanki helpottaa, harju haastaa haluajan. Hintaa halutaan hillitysti hamuta, helppo hädästä höpöttää. Hiki hullun, halu haasteen himottaa.

Toukokuussa tilille tienestejä tavoitellaan, tajutaan työn tärkeys. Torvena tavoitetta toitotetaan, tulevasta tutuille täristään. Toivo toimii tallaajalle, työntää taakse turmion.

Kesäkuussa kelpo keli, kaukana kavala kello. Kuntoa kohotetaan, kansa komppaa, keksin kyllä keinot. Kassa kovin kuiva kolo, kaukana keräyksen kiitos.

Heinäkuussa huilataan, helle hellii hermoja. Haastan hauskan, hutkin huonot, hieman haamuja hekotan.

Elokuussa elo ehta, elämä entistä ehompi. Enää eräpäivä, epätodellisuus elämän. Emmi en, esitä en, eksyksissä erämaan ensinnäkään en.

Syyskuussa surman suuhun, Seutulasta sakilla syöksyyn. Suuri suunnitelma saa suunnan, saatamme siivin seuraksi. Sorrumme surullisiksi, siunaamme suosiota, saatamme sydämellisesti syntyviä. Silmät sinessä, santaa sukassa, suklaa sohjona sekaisin.

Lokakuussa leikki loppuu, laskemme lapsia lopulta. Luotu lupaus lahjasta, lapsille lisää livautettu. Lämmin lyhty lukijalla, luistava lupaus lunastettu. Lisää luonto lupajaa, liitto latvassa loksahtaa. Lähdin lopulta, läskin lihaksi liioittelin.

Marraskuussa marto maassa, muistoissa melankolia mennyt. Mieli muistaa menneet, maasta mieli muistuttaa. Matkalaisia mies märisee, muuttunut mieli mahdollistaa. Miksi minä, miksei muilla mahdollisuus moinen? Miksi mätä maailma, miksi maha muodoton muualla?

Joulukuussa jano jatkaa, jonnekin joutavan jouduttava. Juuret jängässä, johdot joustavia, järkeen jälki jatkuva. Jälkeen jää jäinen järvi, jouluinen juna jonnekin. Johtajalle joustavalle jatkuvaa juhlaa jankutetaan.

Kiitos kaikille blogia sekä matkaamme seuranneille kuluneesta vuodesta. Matka on ollut yllätyksellinen sekä äärimmäisen antoisa - ja matka on vasta alussa.
Oikein hyvää tulevaa vuotta ihan kaikille, muistakaa lähimmäisiänne myös arkena.

-Hessu

Diktatuuria on vastustettava

Valko-Venäjän istuva presidentti Lukashenka varmisti jatkokautensa presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella saamalla lähes 80 prosenttia äänistä. Vaalitarkkailijoiden mukaan mikään vaaleissa ei oikein mennyt niin kuin pitäisi. Opposition ehdokkaita ja kannattajia on hakattu sekä peloteltu.

Pohjois-Koreassa ihmiset ovat nähneet nälkää vuosikymmenten ajan, väestön ihmisoikeuksia poljetaan ja kuolemantuomio on ahkerassa käytössä. Kesällä ihmisten oli mahdollista jatkaa ruokiaan ruoholla, nyt talviaikaan on käytössä puiden kaarna. Maan sotilaallisesta varustelusta olemme kaikki tietoisia.

Mieleeni on noussut ihmetys, jonka rohkenen kanssanne jakaa. Miten voi olla mahdollista, etteivät ihmiset ympäri maailmaa ole juuri tälläkin hetkellä barrikadeilla vaatimassa pohjoiskorealaisten vapauttamista diktatuurista? Edes nuoret. Miten voi olla mahdollista, ettei meillä ole maailmanlaajuista kansalaisten rauhanliikettä painostamassa omia päättäjiämme ja kansainvälistä yhteisöä toimimaan? Edes henkistä sellaista. Niin kuin ehkä joskus silloin ennen.

Olkaa ystävällisiä ja kertokaa joku minulle, miksi emme tee mitään? Jokainen meistä on kuitenkin sitä mieltä, että diktatuuria on vastustettava.

Hyvää joulua, rauhaa ja rakkautta - jokaiseen päivään, jokaiselle ihmiselle!

Tästä vuodesta

Eivät riitä sanat kuvailemaan tämän vuoden tuntemuksia ja kokemuksia, tuntuu siltä. Toivottavasti edes pikkuriikkinen säie niistä tunnelmista ja omasta sekä kanssakapuajien ajatusmaailman muotoutumisesta on välittynyt täältä Kapuan blogista. 

Viimeinen virallinen tämän vuoden KAPUA-tapaaminen takana, haikein mielin, tästä jatkamme eteenpäin, kukin omaan suuntaamme, kenties kaikki kuitenkin jollain lailla samaankin. Kapua määrittää meitä montaa suurelta osalta uudella tavalla,  ja se tuntuu sydämessä, pistää valitsemaan asioita ja tekemisiä tietyllä tunteella.

Lainaan tähän Tommy Tabermannia:

Jotka tulevat suorinta tietä, 
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, 
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, 
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä 
et löydä perille.

*****

Toisessa tienviitassa
lukee suurin kirjaimin: SITTEN

Toiseen on lapsen 
horjuvalla käsialalla kirjoitettu: Elämä!

Kumman tien sinä valitset?

*******

Kiitos kaikki ihanat tukijat, lukijat, ystävät, ihmiset, kanssakapuajat, läheiseni. Olette olleet mukana tekemässä vuodestani suurenmoisen ja ihmeellisen!

Kiitollisin mielin

Erja

Kalenteri vuodelle 2011

Noin tasan vuosi sitten tuli Suvilta viesti, jotta minut oli hyväksytty Kapua 2010 ryhmään mukaan. Oli odotettu ja toivottu viesti, siitä on jo aikaa juossut ja maakin on kiertänyt auringon. Vuosi tuntuu eteenpäin pitkältä mutta taaksepäin liiankin nopealta.

Ryhmällämme oli mielenkiintoinen vuosi, kellä enemmän tai vähemmän mutta jokainen Kapualainen todennäköisesti muistaa vuoden 2010 erikoisen lämmöllä.

Muutaman vuoden päästä näemme taulukoista ja joku jopa paikanpäällä, kuinka apunne ja Väestöliitto on auttanut Malawin äitejä. Sekin on varmaa, että yhä useampi lapsi ja äiti on säilyttänyt henkensä, myös perheet voivat paremmmin hankkeemme jälkeen. Jatkossa heillä on turvallisemmat mahdollisuudet, länsimaisille niin tuttuun perheonneen syntymän aikana.

Joulun alus on aikaa jolloin muistetaan läheisiämme ja ystäviämme, mikäs sen mukavampaa. Vuodenvaihteessa luvataan taas uusia hyviä tekoja, joista joku jo rikkoontuu samana iltana, toiset lupaukset kestävät ikuisuuden,, riippuen lupaajasta. Voisimmeko lupailla ensi vuodelle ja jatkoon olevamme huomaavaisempia toista kohtaan, kotona, töissä, liikenteessä ja kaikkialla. Hymy ja pienet teot tulevat korkojen kanssa takaisin, ainakin sellaista on hauskempi katsoa, hymy tarttuu usko vaan.

Sallittaneen pieni mainos tässä vaiheessa. Positiivareiden sivuilta löysi moni ryhmämme jäsen tiensä Kapuaan, siellä on arkisin hyviä aamun ajatuksia, useimmiten osuvia, ytimekkäitä ja sisältäen viisauden. Suosittelen tutustumaan positiivarit.fi ja "Ajatusten aamiaiseen", halutessasi voit tilata sen sähköpostiisi. Aloita aamusi ajattelemalla.

Toinen mainos on 17.12 perjantai iltana "Kapuan koskettamat" tilaisuus, katso tarkemmin ajankohtaista sivulta ja tule katsomaan kuuntelemaan mitä tämä on ollut, myös Nepal 08 on mukana illassa.

Vielä kolmas mainos, Kapua 2011 kalentereita on nyt rajoitettu määrä myynnissä, hinta 12,30 € (sis. alv %) + postituskulu, koko A4, avattuna A5, kuva yläpuolella, kalenteriruudukko alhaalla, kierresidonta. Koko summa miinus alv % menee keräyksen kartuttamiseen.

Tilaa tutun Kapuajan kautta tai Kapuan kaupasta, mutta ole nopea.

Kiitän lukijoita kuluneesta vuodesta, kun olette kavunneet kanssamme. Seuraa sivuja, kenties seuraava Kapuaminen on lähellä!

Joulu rauhaa kaikille lukijoille.

You Deserve the Best

This life is yours
Take the power
to choose what you want to do
and do it well
Take the power
to love what you want in life
and love it honestly
Take the power
to walk in the forest
and be a part of nature
Take the power
to control your own life
No one else can do it for you
Nothing is too good for you
You deserve the best
Take the power
to make your life
healthy
exciting
worthwhile
and very happy
Take the power
to reach for your dreams

-Poem by Susan Polis Schutz


Kuuntele...
tiukuja voit jo kuulla,
Joulu on porraspuulla.
Sytytä kynttilä,
hiljenny tovi, avaa Joululle ovi!

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi

Kehitysmaissa Malaria tappaa jonkun puolen minuutin välein, eli n. 3000 henkeä päivässä, yli miljoona vuodessa ja valtaosa kuolleista on alle viisivuotiaita Afrikkalaislapsia.

Tummanpuhuvaa faktaa, koska nämä ihmishenget olisivat suurimmalta osin säästettävissä jos vain halua olisi.

Lähdetäämpä liikkeelle. Jatkuva lääkitys on käytännössä mahdoton, mutta miten lääkitys jo sairastuneille? Se olisi täysin mahdollista erittäin edullisesti. Lääkeyhtiöiden intresseissä tämä ei kuitenkaan ole, sillä lääkkeet on suunnattu maksukykyisille ja halvat lääkkeet eivät ole bisnestä, vaikka niitäkin on olemassa. Poikkeuskin on, yksi suuri lääkeyhtiö on tuomassa markkinoille malarialääkkeen, jota valmistetaan omakustannushintaan eikä sitä patentoida. Tällaisen lääkkeen hinta tulee olemaan lapselle 30-35 senttiä / kuuri ja aikuiselle vähän enemmän.
Miksi vasta nyt ja miksi vain yksi firma?

Vastaus on yksinkertainen. Maailman terveydenhoidon ja lääketutkimuksen varoista suunnataan 90% tauteihin, jotka uhkaavat rikkainta 10% maailman väestöstä. Lääkemarkkinoista 85% on Euroopassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. Yhtiöitä ei oikeasti kiinnosta tämän alueen ulkopuolinen toiminta, sieltä ei saa rahaa – vaikka juuri siellä saisi parhaan hyödyn halvimmalla. Mitä oikeasti tuntuisi muutaman miljoonan lääkkeet vaikka omakustanteisena firmoille, joidenka liikevaihto on kymmeniä miljardeja euroja?

HIV on toinen suuri ongelma, mutta koska se on rikkaan työssäkäyvän tauti länsimaissa, on sen tutkimukseen sekä lääkekehitykseen laitettu rahaa satatuhatta kertaa enemmän kuin kaikkiin trooppisiin tauteihin yhteensä – ja tuloksia on saatu.

Mitäpä sikainfluenssa, joka taas otsikoissa pyörii. Heti kun siitä vähän tuli viestiä, oli maailma hysterian partaalla ja rahaa riitti tutkimukseen ja lääkkeiden kehittämiseen – koska tauti uhkasi teollisuusmaiden talouskasvua. Taudin vakavuudestakaan ei niin näyttöä ole, mutta se on taas eri juttu, pääasia että kauppa käy.
Suomeen rokotteita ko. tautiin ostettiin 45 miljoonalla eurolla, joista iso osa heitetään nyt roskiin.
Mutta mitä esim. tuolla 45 miljoonalla saisi?
Vaikka vain 150.000.000 malarialääkitystä sairastuneille lapsille…

Meille länsimaalaisille...

... afrikkalainen elämäntyyli näyttää aika rennolta. Ihmisinä afrikkalaiset vaikuttavat iloisilta ja ulospäin suuntautuneilta. He omistavat jotain sellaista, joka meiltä on hukkunut kauan aikaa sitten. Nimittäin kyvyn elää tätä hetkeä. Näennäisestä puutteesta huolimatta afrikkalaiset ovat henkisesti meitä länsimaalaisia rikkaampia. He eivät murehdi huomisesta, sillä tässäkin päivässä riittää tekemistä. Ruoka on hankittava jokaiselle päivälle. Aamuisin herätään ennen kello viittä ja työtä tehdään auringon noususta auringon laskuun. Nukkumaan mennään pimeän tultua seitsemän maissa. Mitä sitä pimeällä tekee kun ei ole sähköäkään!

Luin mielenkiintoisen jutun naisille järjestetystä juoksukilpailusta jossain eteläisen Afrikan maassa, taisi olla Mozambikissa. Juoksijoita oli satoja ja he olivat pääosin tavallisia perheenäitejä. Lehtikuvassa naiset juoksivat hameenhelmat hulmuten ja tietenkin paljain jaloin. Voittaja sai palkinnoksi lehmän, kaksi seuraavaa vuohen ja muut palkitut saivat kanoja. Lehmän voittamista verrattiin auton voittamiseen länsimaisessa kilpailussa. Kylässä ei ennestään ollut ainuttakaan lehmää. Voittajalla oli kaksi lasta ja mies työttömänä, joten palkinnon arvo on ollut varmasti erittäin suuri.

Edellä olevaa juttua lukiessani tuli ensin vähän huvittunut olo naisten saamien palkintojen johdosta. Tarina on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleeni ja on laittanut taas kerran pohtimaan miten erilaisissa maailmoissa elämmekään. Miten kauas olemmekaan erkaantuneet alkukantaisesta elämästä! Isoisäni syntyi vuonna 1902 toukokuisen lauantain illansuussa lammaskarsinaan, kun saunassa oli talon miesväki juuri saunomassa. Eikä tällaisesta ole kuin vuosisata, siis äärettömän lyhyt aika tässä maailman kierrossa. Minulla on sellainen olo, että olisin voinut elää muutaman kymmenen vuoden takaisessa Suomessa, ilman sähköä, ilman kaikkia mukavuuksia, lähempänä afrikkalaista tämän päivän elämää.

Voidaan hyvin ja otetaan väliin rennosti, niin norsutkin tekevät.

Aikaa meillä kaikilla on jäljellä kellä pitempään kellä vähemmän, onneksi emme tiedä sen määrää.
Kuinka sen käytämme on vaihtoehtoja yhtä paljon, kuin meitäkin.

Pieni kuviteltu tarina, perhe lähtee joku kaunis päivä kyläilemään sukulaistensa luokse.
Perheen nuori tyttö jää kaverinsa kanssa pelaamaan pihalle ringetteä (jossa Suomen naiset ovat taas maailmanmestareita, onnittelut heille). Tytär oli ottanut mailansa mukaan, he kikkailevat tunnin rinkulan kanssa. Tehokasta leikinmukaista treeniä, toivottavasti tulevaa maajoukkueuraa varten.

Teini-ikäinen poika painuu suljettujen ovien taakse serkkunsa kanssa lukemaan viikolla olevaan koulutenttiin, vaikkapa Ruotsin sellaiseen. Koulumenestys, jatko-opinnot sekä tulevaisuus siintää mielessä, joten koulukirjat ovat mukana kylässäkin.

Vanhemmat kahvittelevat, seurustelevat ja suunnittelevat tulevia juttuja.
Istuessaan äiti kutoo sukkia, talvi lähestyy ja pitää saada lämmintä pienille kullannupuilleen, siispä kudelma mukaan kylään.
Isä on miettinyt kotona lähdön hetkellä miten hän käyttäisi vierailuajan hyväkseen ja kuten usein, isien päätökset ovat joskus outoja.
Hän on ottanut pussillisen perunoita mukaan ja jutellessaan kuori illan soppapotut valmiiksi. Ajansäästöä ja valmistautumista illan ruokailuun.
Oliko yhtä järkevää, kuin muun perheen?? No ei todellakaan, mutta jos hän tykkää niin mikä ettei.

Yllä olevan ajatus pitäisi olla; käytä liikenevä aikasi kuten tunnet hyväksi kaikkien mutta ensin itsesi kannalta. Suurin osa päivästämme kulunee töissä tai koulussa kävijöiltä ennalta säädetysti. Vapaa-aikaa voi käyttää perheen, ystävien ja harrastusten parissa,,, se sohvakin on aika kiva paikka. Aina ei kannata olla vakava, väliin voi olla hiukan pelle.



Ei, en ole vienyt perunoita mukanani kylään, vielä ;)

Muistakaa avata joulukalenterinne luukut.


Reijo

Maailman AIDS- päivää vietetään keskiviikkona

Maailman Aids-päivän tarkoitus on muistuttaa ongelmasta, lisätä tietoisuutta HIV:stä ja kannustaa taudin vastaiseen taisteluun. Maalmassa on yli 33 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta. Suurin osa heistä asuu Afrikassa. Tauti on pitkään ollut tabu, mutta nykyisin monet Afrikan valtion johtajat, myös Malawin, tunnustavat taudin. Malawin väkiluku on 14 miljoonaa, heistä lähes miljoona on HIV-positiivistia. Aids on johtava kuolinsyy aikuisilla Malawissa, jossa eliniänodote on vain 43 vuotta.

Malawin hallitus on viime vuosina käyttänyt resursseja Aids-epidemian leviämisen estämiseen. Maan hallitus, kansainväliset rahoittajat ja avustusjärjestöt ovat kiitettävästi pyrkineet lisäämään Aidsiin sairastuneiden hoitoon pääsyä ja parantaneet ehkäisyä. Kuitenkin himillisten ja taloudellisten resurssien puute haittavat HIV:n vastaisen työn etenemistä.

HIV:n leviäminen äidistä lapseen

Viime vuosina Malawissa on pyritty estämään HIV-infektion siirtymistä äidistä lapseen. Vuodesta 2004 lähtien maa on lisännyt HIV-testausta raskaana oleville naisille. HIV-testausta tarjotaan äitiysneuvoloissa ja sairaaloissa. Testejä tarvitaan paljon ja niistä sekä koulutetusta henkilökunnasta on pula. Monet eivät myöskään mene testeihin, koska pelkäävät leimautumista ja syrjintää.

Sukupuolten eriarvoisuus

HIV: n levinneisyys on suurempi 15­-49-vuotiailla naisilla (13,3 %) kuin miehillä (10,2 %). Malawin naiset ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti miesten armoilla. Miehet harrastavat seksiä useiden kumppaneiden kanssa ja naiset ovat siinä asemassa, että he ovat voimattomia vaatimaan kondomin käyttöä. Lähes joka viides 15-19-vuotiaista nuorista naisista ovat kokeneet pakottamista ja väkivaltaa ensimmäisessä seksuaalisessa kokemuksessa. Monet naiset eivät voi koskaan kieltäytyä seksistä ja kokevat seksuaalista hyväksikäyttöä. Malawissa on myös seksiin liittyviä rituaaleja, jotka nykyisin on tuomittu. Kuitenkaan perinteestä, joka on jatkunut sukupolvien ajan, luopuminen ei etene nopeasti varsinkaan maaseudulla.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tuoreen tutkimuksen mukaan Etelä-Afrikassa yhä yleisempää. Etelä-Afrikan vauraimmassa maakunnassa tehdyssä kyselyssä 37 prosenttia miehistä kertoi raiskanneensa joskus naisen tai tytön.

Väestöliitto on kouluttanut Malawissa paikallisia HIV:n vastaiseen työhön.

Tue AIDSin vastaista työtä Malawissa Kapua- keräyksen avulla.

Kaarina- kapuaja

Olkaa kuin tontut

Pieni tonttu istuskeli uunin päällä ja kummasteli maailman menoa. Se oli jo vanha tonttu, meidän ihmisten iässä paljon paljon vanhempi kuin osaamme edes kuvitella, tontuilla kun ei varsinaisesti ajanlaskua edes ole.
Nyt se pohti eriarvoisuutta, se ihmetteli että miksi kaikilla ihmisillä ei voi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet, niin kuin tontuilla on. Se mietti että miksi toisilla on enemmän kuin he koskaan tarvitsevat ja toisilla taas ei ole yhtään mitään. Näin joulun lähestyessä se tiesi taas tämän asian nousevan esiin.
Tontut eivät toisilleen hanki lahjoja, ne kun eivät tavaroista välitä, vaan ne juhlistavat talvipäivänseisausta , tuota entisten aikojen suurta juhlaa. Siihen valmistaudutaan siivoamalla hyvin ja kerääntymällä yhteen sukulaisten ja tuttujen kanssa.

Tontulla on tuttuja ympäri maailmaa ja nyt sen mieleen tuli sukulaiset kaukaisessa maassa, päiväntasaajan tuolla puolen. Siellä niin tontuilla kuin ihmisilläkin on ihan erilaiset olosuhteet kuin täällä pohjoisessa. Ei tarvitse tonttujen huolehtia lämmityksestä tai lumitöistä, lämmintä riittää ilman villapaitaa ja lumesta ei kukaan edes tiedä että mitä se on.
Suurena erona ihmisten välillä tonttu näkee suhtautumisen elämään. Täällä pohjoisessa iso osa ihmisistä on aina alakuloisia ja elämänasenteeltaan negatiivisia, liekö syynä sitten se että kaikkea materiaa on mutta elämänilo puuttuu, syystä tahi toisesta. Tonttu pohti että meneekö ihmisten kaikki energia tavaran hankkimiseen ja kuluttamiseen, mutta silti tavara ei korvakaan kaikkea? Ajetaan takaa jotain mitä ei koskaan saavuteta.
Kaukaisessa maassa sukulaistonttujen kertoman mukaan ei ihmisillä ole kuin aivan välttämätön, mutta silti – vai juuri sen takia – he suhtautuvat elämään paljon positiivisemmin. Elämä siellä on paljon lähempänä tonttujen elämää, eli elämää katsotaan päivä kerrallaan eikä menneisiin tai tulevan odotteluun voi tarttua. Ollaan tyytyväisiä siihen mitä on, vain ja ainoastaan siihen.

Tonttu muisteli vielä omaa lähimenneisyyttään. Silloin elämä meni täälläkin hyvin pitkälle samaa rataa kuin tuolla kaukana nykyään. Elämä keskittyi omaan lähipiiriin ja siihen että arjessa selvitään ja ruokaa riittää. Eikä tästä ole kulunut kuin vasta vajaat sata vuotta, eli tontulle vielä ihan hyvin muistettavaa aikaa.
Tonttu oli myös huomannut että ihan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla. On olemassa myös ihmisiä jotka osaavat yhdistää eri aikakausien elämäntyylin parhaita puolia, mutta sitä se ei osannut vielä sanoa että ovatko nämä ihmiset aikaansa edellä vai jäljessä…

Se, mitä tonttu haluaisi ihmisille näin joulun lähestyessä sanoa on joulun perimmäinen sanoma, eli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Olkaa kuin tontut, rakastakaa toisianne ja pitäkää huoli lähimäisistänne.