... afrikkalainen elämäntyyli näyttää aika rennolta. Ihmisinä afrikkalaiset vaikuttavat iloisilta ja ulospäin suuntautuneilta. He omistavat jotain sellaista, joka meiltä on hukkunut kauan aikaa sitten. Nimittäin kyvyn elää tätä hetkeä. Näennäisestä puutteesta huolimatta afrikkalaiset ovat henkisesti meitä länsimaalaisia rikkaampia. He eivät murehdi huomisesta, sillä tässäkin päivässä riittää tekemistä. Ruoka on hankittava jokaiselle päivälle. Aamuisin herätään ennen kello viittä ja työtä tehdään auringon noususta auringon laskuun. Nukkumaan mennään pimeän tultua seitsemän maissa. Mitä sitä pimeällä tekee kun ei ole sähköäkään!
Luin mielenkiintoisen jutun naisille järjestetystä juoksukilpailusta jossain eteläisen Afrikan maassa, taisi olla Mozambikissa. Juoksijoita oli satoja ja he olivat pääosin tavallisia perheenäitejä. Lehtikuvassa naiset juoksivat hameenhelmat hulmuten ja tietenkin paljain jaloin. Voittaja sai palkinnoksi lehmän, kaksi seuraavaa vuohen ja muut palkitut saivat kanoja. Lehmän voittamista verrattiin auton voittamiseen länsimaisessa kilpailussa. Kylässä ei ennestään ollut ainuttakaan lehmää. Voittajalla oli kaksi lasta ja mies työttömänä, joten palkinnon arvo on ollut varmasti erittäin suuri.
Edellä olevaa juttua lukiessani tuli ensin vähän huvittunut olo naisten saamien palkintojen johdosta. Tarina on kuitenkin jäänyt vahvasti mieleeni ja on laittanut taas kerran pohtimaan miten erilaisissa maailmoissa elämmekään. Miten kauas olemmekaan erkaantuneet alkukantaisesta elämästä! Isoisäni syntyi vuonna 1902 toukokuisen lauantain illansuussa lammaskarsinaan, kun saunassa oli talon miesväki juuri saunomassa. Eikä tällaisesta ole kuin vuosisata, siis äärettömän lyhyt aika tässä maailman kierrossa. Minulla on sellainen olo, että olisin voinut elää muutaman kymmenen vuoden takaisessa Suomessa, ilman sähköä, ilman kaikkia mukavuuksia, lähempänä afrikkalaista tämän päivän elämää.
Mulla on joskus sama fiilis että vähän väärillä vuosikymmenillä täällä ollaan, mutta sitä kannattaa Päivi miettiä että oletko vain aikaasi edellä? Uskon kuitenkin että järki vielä voittaa...
VastaaPoistaOlen ajatellut tätä tosi paljon Päivi ja Hessu, miten tämä länsimainen yhteiskunta on menettänyt niin paljon henkistä materian lisääntymisen takia kenties vai miksi. Ehkä jonkin on pakko muuttua täälläkin, takaisin yksinkertaisempaan, takaisin henkisempään, takaisin onnellisempaan.
VastaaPoistaKatselin juuri dokumenttia Suomen sotalapsista, joista suurin osa lähti vaatimattomista oloista, koki Ruotsissa korkeamman elintason ja palasi sodan jälkeiseen Suomeen, jossa oli kaikesta puute. Kuitenkin yksi sotalapsista sanoi, ettei hän missään ollut kokenut sellaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kuin siinä vaatimattomassa torpassa, johon hän vauraasta Ruotsista palasi. Meidän kaikkinen olisi syytä miettiä elämän arvoja ja sitä, minä on todelle merkityksellistä ja tuo elämäämme onnea ja sisältöä.
VastaaPoista